EM-kilpailut 1967: Suomi – Romania (osa 3)

29.9.2017

Vuoden 1967 EM-kisojen toinen pelipäivä 29.9.1967 alkoi iloisissa tunnelmissa. Ankaraa kritiikkiä ennen kisoja suoltaneissa sanomalehdissä oltiin avausvoittoon tyytyväisiä, mutta jo toisessa tai viimeistään kolmannessa kappaleessa muistettiin mainita, että Hollanti oli Helsingin lohkon heikoin joukkue. Päivän vastus Romania olisi sen sijaan ihan muuta.

 

Avausottelussaan Espanjan 88-85 voittanut Romania oli selkeä ennakkosuosikki. Yleisesti lehdissä toivottiin perjantai-illan huumaa ja sellaista myös koettiin, kun Suomi voitti Romanian 57-51 (35-28) johdettuaan peliä kaiken aikaa!

 

Avausvoiton ansioista oli jäähalliin nyt saapunut jo yli 5000 katsojaa, jolle lehdistö antoi kiitoksen. ”Yleisön kannustus toi puolustukseen sellaista ryhtiä, ettei Romanian nopea peli missään vaiheessa onnistunut. ”

 

Kari Liimo heitti Romaniaa vastaan 16 pistettä, Pertti Laanti 10 ja Jorma Pilkevaara seitsemän. Kehuja saivat käytännössä kaikki, mutta erityisesti Lars Karellin ja Teijo Finnemanin ”raivokas puolustus” noteerattiin. Karell piti Romanian pelätyn Albun pois pahanteosta ja tälle kirjattiin vain kaksi pistettä. ”Jos Suomi jatkaa samaan malliin, on se mitaliehdokas”, arvioi Romanian valmentaja Popescu.

 

Pelin jälkeen Suomen pukukopissa vallitsi ”Geneven tunnelma” kun pelaajat niin rajusti halailivat toisiaan – jopa niin rajusti, että pukuhuoneen kattoon tuli jälkiä kun pitkien miesten päät siihen kolisivat.

 

Kalevi Tuominen sanoi, että pelin ratkaisi ”anna ja mene” - nopeasti kohti vastustajan koria, syöttö eteenpäin ja kovaa korin alle. Tuominen menetti pelissä miltei äänensä, kun karjui koko 40 minuuttia ohjeita. ”Paras maaottelumme kautta aikojen”, arvioi Kallu hikisenä taiston tauottua.

 

Hauskaa oli se asiantuntemus, jolla skribentit arvioivat pelin oikeudenjakajia: ”Ottelun tuomitsivat Hollannin Weber ja Neuvostoliiton Afanasjev, jotka onnistuivat tehtävässään tyydyttävästi.” Toki tuomarit puhuttivat muutenkin, vertasipa tshekkien huoltaja heitä jopa ranskalaisiin perunoihin: päältä kirkkaita ja kovia mutta sisältä pehmeitä. Meiltähän tämä käy!

 

Kaksi peliä oli takana ja Suomella kaksi voittoa. Fyysinen rasitus ja pikkuvammat kiusasivat mutta onneksi joukkueen vaihtopenkillä hääri voimistelunopettaja, teippauksen uranuurtaja (Matti) ”Tape-Turpeinen”. Hän osasi teipata pelaajat ennen jokaista tuimaa taistoa Amerikasta hankkimallaan ammattitaidolla. Oli ollut jo 1960-luvun alussa HKT:n mukana.

 

”Opin teippauksen taidon Ohion yliopistossa, jossa olin Asla-stipendiaattina vuonna 1960. Koulun professorien joukossa oli eräs ihan tavallinen Mr. Early Biggs mutta hän olikin sitten mato miehekseen, mitä teippaukseen tuli. Amerikasta tultuani tarjosin vapaaehtoisesti palveluksiani kaikille liitoille, mutta en kelvannut kenellekään. Vasta Moskovan EM-kisojen (1965) jälkeen otti Kalevi Tuominen minuun yhteyttä kuultuaan, että olin hoitanut Liimon veljesten jalat kuntoon.”

 

Sittemmin Matti Turpeinen kuului yhtä lailla myös jalkapallomaajoukkueen vakiokalustoon. Vuoden 1967 EM-joukkueen koripalloilijat nostavat hänet kiitollisuudella esiin vielä 50 vuotta tapahtuman jälkeen.

 

Matti Turpeista kuvattiin aikajonglööriksi, koska ehtii leipätyönsä - Meilahden yhteiskoulun voimistelunopettaja - lisäksi valmentaa huippu-uimareita kuten Marju Tillyä ja Ulla Patrikkaa. Lisäksi hän oli uimahyppääjien fysiikkavalmentaja ja myöhemmin myös lajin TV-kommentaattori.

 

Kaksi peliä, kaksi voittoa ja edessä jo seuraavana päivänä ottelu Puolaa vastaan. Pertti Laanti uskoi omiinsa: ”Leipäähän sekin syövät, teemme heistäkin selvää jälkeä, ainakin sillä mielellä lähdemme areenalle.”

 

Lue myös:


Lars Karell oli Romaniaa vastaan tärkeässä roolissa puolustustehtävissä.
Joukkueen teippaaja Matti Turpeinen oli hankkinut ammattiosaamista Amerikasta saakka.