Koripallon EM-kisat 1967 (osa 6): Suomi-Espanja

3.10.2017 klo 07:30

Lepopäivä oli vietetty ja vastassa 3.10.1967 Espanja, josta välipäivän lehtijutut kovin varoittivat. Kalevi Tuominen oli pohtinut, olisiko myös välipäivänä maanantaina kuitenkin pitänyt harjoitella, mutta pelaajat Pertti Laannin johdolla sanoivat menevänsä mieluummin vasta tiistaiaamuna herättelemään kroppaa.

Maanantaina oli käyty uimassa, saunassa, illallisella ja elokuvissa. Yrjönkadun uimahallia emännöi Kari ja Martti Liimon äiti, joka näin sai pojat kuin kotiin.

 

Jorma Pilkevaara joutui tekemään ylimääräisen ”voimaharjoituksen”: Skootterista loppui polttoaine, ja Pilkku joutui työntämään sitä muutaman kilometrin kun ei halunnut jättää kulkuvälinettään tien poskeen. Osa pelaajista vieraili työpaikallaan, jokunen koulussa. Ihan jouten ei oikein osattu olla.

 

Sarjajärjestelmä, jossa kaksi lohkon parasta pääsi pelaamaan mitaleista, kaksi seuraavaa sijoista 5-8, edelleen kaksi seuraavaa sijoista 9-12 ja vielä kaksi sijoista 13-16, puhutti paljon. Suomi voisi yhtä hyvin päästä mitalipeleihin tai joutua jumbolohkoon – sen verran tasaista oli.

 

Huolta ennen peliä tuntui aiheuttavan erityisesti espanjalaisten nopeus ja kimmoisuus. Yleisesti ihmeteltiin miten vain 177-senttinen takamies Francesco Buscato kykeni tiputtamaan pallon koriin - siis donkkaamaan. Myös nimet ”Härkä” Martinez ja Rodriquez mainittiin monessa ennakkojutussa pelottaviksi pistenikkareiksi. Espanja oli ennen peliä lohkon jumbo ja ilman voittoa. ”Paha merkki, ei psykologisesti hyvä juttu”, pohdiskeli Kalevi Tuominen.

 

Peli alkoi ja Espanja johti hetkessä 8-0 mutta Suomi ei lannistunut ja Ville Vainion tultua kentälle paranivat otteet, niinpä Suomi johti puoliajalla 41-36. Toisella puoliskolla Suomi johti pitkään mutta kun jakso oli loppupuolella olikin Espanja siirtynyt 60-59 johtoon. Silloin astui kentälle ”joku Lars Karell” ja hetkessä tilanne oli 67-60.

 

”Leka” heitti puolessatoista minuutissa 10 pistettä ja ratkaisi ottelun Suomelle. Hänen valintaansa joukkueeseen oli kritisoitu mutta ”nyt monet teknilliset puutteet on helppo unohtaa”, kaunistelivat kirjoittajat arvioitaan. Ja tosiaan, se lopputulos: Suomi voitti 76-69.

 

Jäähalli oli saatu viidenteen otteluun jo täyteen ja katsomossa mölysi noin 10 000 katsojaa ja ”sen verran jäi vielä uloskin”, naurahti Pop-Petteriksi popcorn-liiketoimiensa vuoksi ristitty Robert Petersen. Virallinen maksaneiden luku oli lopulta 7743, mikä oli suomalaisen koripallo-ottelun ennätys. Eikä Petteri ollut ihan väärässä – pääsyliput loppuivat kesken.

 

Kari Liimo heitti Espanjaa vastaan 17 pistettä, Ville Vainio 15, Pertti Laanti 14 ja Martti Liimo sekä Lars Karell 10 mieheen. Emiliano Rodriquez oli kuitenkin kentän korikunkku 22 pisteellään.

 

Voitto Espanjasta takasi Suomelle kaikkien aikojen parhaan EM-kisasijoituksen, koska se varmisti että Suomi pelaisi varmasti ainakin sijoista 5-8. Siihen ei joukkue halunnut tyytyä vaan valmennusjohto lähti suunnittelemaan juonia Jugoslavian kaatamiseksi. ”En osaa sanoa miten, mutta kyllähän te jo muutenkin olette saaneet lehtenne täyteen koripallosta”, iloitsi Kallu Tuominen. Espanjan huoltaja tuli lehdistötilaisuuteen myöhässä, pyysi anteeksi ja sanoi tarvinneensa rauhoittavan pillerin. ”Koko Suomen joukkue teki kovasti töitä.” Lyhyestä virsi kaunis!

 

Katso myös mm.:


Ville Vainio pysäyttämässä Espanjan 177-senttistä Francisco Buscatoa.
Kisojen välipäivänä rentouduttiin Yrjänkadun uimahallissa seuraavan päivän Espanja-ottelua odotellen.