Suomen Koripallomuseo täytti viisi vuotta

14.11.2014 Suomen Koripallomuseon päänäyttely Kotkassa avautui kesäkuussa 2009, Kotkan kaupunginjohdon ja Koripalloliiton myötävaikutuksella. Matkaan on mahtunut monenlaista ja uudet visiot ovat huikeita mahdollisuuksia. Visioissa Koripallomuseosta tulisi yksi Suomen moderneimmista museoista, eräänlainen museolaboratorio, johon kansainvälisestikin tunnettuja toimijoita on kaavailtu lähestyttävän yhteistyökumppaneiksi toteuttamaan ideaa: Koripallomuseo – jotain aivan uutta! Mitä kaikkea on mahtunut vuosien varrelle, entä mitä visioihin on liitetty…?

Koripallomuseotoiminta käynnistyi Kotkassa oikeastaan jo vuonna 2008, jolloin apulaiskaupunginjohtaja Kaisa Röngän kokoama työryhmä alkoi työstää ajatusta ja toimintamallia museolle. Työryhmä oli alkuvuodet suuressa ja keskeisessä roolissa museon kehittymiselle ja etenkin synnylle. Siihen sittemmin kuuluivat seuraavat henkilöt: Risto Piipari, Veijo Nielsen, Juhani Ollikainen, Erkki Hiltunen, Kalevi Näätänen, Pekka Reponen ja Pekka Savolainen. Ensimmäisenä työntekijänä toimi kesätyönään esineistöä keräten naiskoripalloilija Reetta Piipari.

Koripallomuseo-projektin alku rahoitettiin Kymenlaakson liiton myöntämällä kolmen vuoden projektirahoituksella, jonka omavastuuosuudesta huolehti Kotkan kaupunki. Projektivastaavaksi palkattiin Hanna Kaivonurmi (FM), jonka työpisteenä oli Kotkan Lyseon kivijalassa sijainnut vanha terveydenhoitajan huone. Työntekijä sijoitettiin Kymenlaakson museon alaisuuteen, Kotkan kaupungin palkkalistoille. Koripallomuseolle kerätty esineistö liitettiin omana kokoelmana Kymenlaakson museon esinekokoelmaan, johon se on luetteloitu. Fyysisesti esineistö sijaitsee nykyäänkin Langinkoskella, Kymenlaakson museon kokoelmatiloissa, niiltä osin kun ei ole esillä näyttelyissä. Samoissa tiloissa on Kotkan kaupungin tarjoama työpiste koripallomuseolaiselle nykyään. Tämä yhteistyö paikallismuseon kanssa on tärkeää, sillä siellä on asianmukaiset tilat juuri museoesineiden säilyvyyden kannalta (esim. valolta suojaus ja ilman oikea kosteus ja puhtaus). Kymenlaakson museolta on myös ajoittain saatu konservointi- ja näyttelyrakennusapua, sekä pääosin positiivista henkistäkin tukea.

Kaivonurmi keräsi esineistöä ja suunnitteli mielenkiintoisen perusnäyttelyn, joka avautui juhlallisin menoin kesäkuussa 2009 Kauppakeskus Pasaatin pohjakerroksessa. Paikalla oli kaupunginjohto, olympiakävijöitä ja legendoja Hanno Möttölän johdolla. Kauppakeskus Pasaati oli näyttelyn sijaintipaikkana vuoden 2012 loppuun saakka, jolloin museon näyttely pienoiskoossa siirrettiin tilapäiseen, pieneen, tilaansa Kirjastotalon aulaan.

Vuonna 2009 avajaisten jälkeen loppukesästä Hanna Kaivonurmi jäi tehtävistä pois ja projektiin palkattiin 1.10.2009 alkaen nykyinen museon toiminnasta vastaava koripallotaustainen museotutkija Jari Toivonen (FM). Toivonen alkoi jatkuvan esinekeruun lisäksi laajentaa ja monipuolistaa näyttelykonseptia. Näyttelyyn lisättiin vaihtuvien näyttelyiden osasto, sekä erilaisia heitto- ja pelilaitteita, joilla etenkin nuorisoa saatiin houkutelluksi museoon ja tutustumaan samalla lajiin. Museossa järjestettiin Pasaati-aikakautena myös valmentajakoulutuksia, pääsarjaseurojen infotilaisuuksia, pelaajavierailuja ja seurojen esittelypäiviä, sekä juhlia. Sosiaalinen mediakin otettiin mukaan tiedotukseen ja tietoisuuden lisäämiseksi. Näyttelyn avoinnapidosta huolehti kaupungin työllistämiä henkilöitä sekä kesäisin nuoria kesätyöntekijöitä tutustumassa työelämään.

”Aloitettuani vuoden 2009 syksyllä Koripallomuseossa halusin heti lähteä viemään museota vuorovaikutteisempaan suuntaan. Pelkkä kenkien ja paitojen esittely ei riitä tälle vauhdikkaalle ja värikkäälle lajille vaan sisällön on oltava nykypäivänä aidosti kiinnostavaa. Myös valtakunnallinen tietoisuus Koripallomuseon olemassaolosta on ollut tärkeä ja pitkä prosessi, jonka koin heti alusta alkaen tärkeäksi.”, muistelee tämän tekstin julkaisupäivänä 5-vuotistaiteilijajuhlaa museon työntekijänä juhliva Jari Toivonen.

Koripallokirjastoa varten kerättiin kirjoja ja kirjasto avattiin museon kokoustilaan, jossa tutkijat ja asiasta kiinnostuneet saattoivat päästä tutustumaan syvällisemmin niin lajin historiaan kuin valmennusoppiinkin. Kouluyhteistyö aloitettiin vuonna 2011 ja siitä lähtien keväisin museossa kävi lukuisa joukko koululuokkia, joille ensin järjestettiin museokierros ja kiinnostavia ryhmätehtäviä, jonka jälkeen oli heittokilpailuja ja vapaata tutustumista sisältöihin. Myös Kotkassa käyneille vieraspaikkakuntalaisille joukkueille markkinoitiin näyttelyä ja osa kävikin museossa tutustumassa ja jopa pitämässä kokoustilassa taktiikkapalaverin ja lounaan ennen otteluja. Pasaatissa sijainneessa näyttelyssä kävi vuosina 2011 ja 2012 peräti lähes 12 000 vierasta vuosittain, jota on pidettävä merkittävänä lukuna tämän kokoluokan museolle.

Tila- ja talouskysymyksiä

Vuonna 2010 päättyi Kymenlaakson liiton rahoitus projektille. Projektivastaavan oli mietittävä, miten museotoiminta jatkuu, vai kaatuuko koko projekti päätoimisen työntekijän työn loppumisen myötä. Ratkaisuksi käynnistettiin tärkeä hanke, jossa vuonna 2011 kerättiin haastattelumateriaaleja ympäri Suomen erilaisilta koripallotoimijoilta talteen Koripallomuseon arkistoon. Näin saatiin ainutlaatuisia elämäntarinoita koripallon parista lähes 80 henkilöltä arkistoitua, joista nyt jo osa on edesmenneitä. Haastatteluissa kohdattiin niin pelaajia ja valmentajia kuin seura- tai liittotason toimijoitakin. Haastattelukierrosten yhteydessä Suomea kiersi Koripallo – yhtä juhlaa? –valokuvanäyttely useilla paikkakunnilla, mm. Jyväskylässä, Helsingissä, Turussa, Tampereella, Lahdessa, Kouvolassa ja Kaarinassa. Näyttelyn yhteyteen monin paikoin innostettiin paikallisseuroja lisäämään omaa historiaa kuvina ja teksteinä, jolloin Koripallomuseo oli innostamassa paikallisuuden tallentamista ja omien jälkien esiintuontia yleisöllekin. Kyseinen hanke rahoitettiin Opetus- ja Kulttuuriministeriön hankerahoituksella ja työntekijä siirtyi vuoden 2011 alusta alkaen Urheilumuseon työntekijäksi. Siirto jo siitä syystä, että Koripallomuseo ilman yhdistystä tai säätiötä taustallaan ei ole juridinen toimija, joka voi hakea kaikkia avustuksia. Pienen osan Koripallomuseon palkkakustannusten omavastuuosuudesta otti vastuulleen Koripalloliitto ja –säätiö, Urheilumuseon lisäksi. Koripallomuseon työntekijä on pääosin tehnyt tutkijana muita Urheilumuseon hankkeita päätehtävänään Koripallomuseon kehittämisen sijaan vuodet 2012-2014.

Vuonna 2011 alkoivat huhut siitä, että Kotkan kaupunki haluaisi sijoittaa Koripallomuseon omiin kiinteistöihinsä kauppakeskuksen sijaan säästösyistä. Näyttelyssä kävikin ajoittain 2011-2012 ulkopuolisia mittailemassa vitriinejä muuttosuunnitelmien takia. Tämä halvaannutti museon kehittämistä, sillä uutta ja innovatiivista näyttelysisältöä ei voinut kuvitella haettavaksi, sillä näyttelytilakysymys oli koko ajan avoinna.

”Tilakysymyksen ratkeamiseen olen luottanut koko ajan, sillä niin positiivisesti kaupunginjohto on Koripallomuseoon suhtautunut. Kotkassa ymmärretään lajin kulttuurihistoriallinen arvo kaupungille, onhan Kotka Helsingin ohessa toinen historiallinen koripallokaupunki. On vain pitänyt olla kärsivällinen. Talous sen sijaan on ollut suurin huolenaiheeni koko ajan. Innokkaita toimintaamme kannattavia ihmisiä ja selkääntaputtelijoita on ollut koko ajan tukemassa, mutta talouskysymykset on täytynyt aina pääosin miettiä ja ratkaista hyvinkin pienellä ryhmällä, joskus yksinkin. Urheilumuseon henkinen ja fyysinen tuki on ollut tärkeää. Olen täysin vakuuttunut, että ilman työntekijää, vaikka vain osa-aikaistakin, olisi Koripallomuseo voitu jo kuopata aikaa sitten. Nyt, kun saamme tilakysymyksen Kotkassa ratkeamaan, ollaan museon taustalle perustamassa Koripallomuseoyhdistys. Siihen kerätään sitoutuneista ja asiasta innostuneista ihmisistä hallitus eräänlaiseksi selkänojaksi ja avuksi minulle. Yksin työskennellessä ei oikein aika tahdo riittää kaikkeen ja ennen kaikkea sokeutuu helposti omalle tekemiselle, jota muiden olisi tärkeä arvioida ja antaa suuntaviivoja.”, arvioi Toivonen.

Vaikka museon näyttely on ollutkin esillä pienemmässä mittakaavassa, on museotoimintaa ollut silti olemassa. On muistettava, että museotyöhön kuuluu pääosin kaikkea muuta kuin näyttelyn esilläolo. Näyttelyä voi verrata jäävuoreen – päätyö on aikaa vievintä ja jopa tärkeämpää pohjustusta kuin näyttely, joka on vain se yleisölle esillä oleva museon ’lippulaiva’ – nähtynä ja koettuna toki äärimmäisen tärkeässä roolissa. Näyttelytoimintaa Koripallomuseolla on ollut kiertonäyttelynä, verkossa ja Vantaallakin. Vuonna 2012 Vantaan Energia-Areenalla sijaitseva koripallonäyttely esineistöineen yhdistettiin Suomen Koripallomuseoon. Näyttelytoiminta jäi Vantaalle edelleen, mutta enää ei puhuta kahdesta koripallomuseosta, joka sekoitti ihmisiä parina alkuvuotena turhaan. Sulo Savander on ollut Vantaan näyttelytoiminnan taustalla tehden merkittävää lajin tallennustyötä omalta osaltaan.

Vuonna 2012 Suomen Koripallomuseo otti tehtäväkseen huolehtia suomalaisen koripalloilun Hall of Famen – kunniagalleriasta. Vuosina 2009-2010 valittiin legenda-nimikkeellä pelaajat, joista muodostettiin 2012 Hall of Fame:n perusta. Hall of Fame:en voidaan valita suomalaisen koripallon hyväksi tehdystä työstä ansioituneita pelaajia, valmentajia, erotuomareita, järjestö- ja seuraihmisiä tai muita koripallon parissa toimineita henkilöitä.

”Työstä on tullut eräänlainen intohimo, jonka parissa tulee pyristeltyä jopa ’harrastukseksi’ vapaa-ajallakin. Onhan siihen jokunen euro omaakin rahaa mennyt, mutta kaikki on sen arvoista. Vaikka olen ollut muissa työtehtävissä Urheilumuseon työntekijänä ajoittain, olen silti pyrkinyt pitämään Koripallomuseon liekkiä yllä ja jakamaan tietoa sen olemassaolosta tiiviisti. Koen olevani onnellisessa asemassa saadessani työskennellä suuresti rakastamani lajin parissa ja vielä samalla auttaa lajia sen kulttuurihistorian tallentamisen ja esittelyn kautta. Työn kuva ainoana työntekijänä on valtavan laaja. Voin kutsua itseäni huoletta museonjohtajaksi, mutta yhtä huoletta tiskausvastaavaksi tai markkinointipäälliköksi – kaikkea tulee tehtyä. Vanha oppi-isäni koripallon puolelta opetti aikanaan, että jos liksa on heikko, on jaettava hienoja titteleitä. Liksaan en ota kantaa, se on tietenkin kunnossa museoalalla, mutta tittelit on aina sydäntä lämmittäviä. Koen kuitenkin olevani kaikkein eniten museopalvelija, jonka tehtävänä on Koripallomuseonkin tehtäviin kirjatut: Kerätä, tallentaa, säilyttää, esitellä ja tukea suomalaista koripallokulttuuria.”, maistelee pilke silmäkulmassa työtehtäviään Koripallomuseon viestintäpäällikkö Jari Toivonen.

Koripallomuseo on viiden vuoden aikana vakiinnuttanut paikkansa suomalaisessa koripallo-, mutta myös museokentässä, tekemällä toimintaa tutuksi kiertonäyttelyin, sosiaalisessa mediassa ja aktiivisella osallistumisella museoalan tapahtumiin. Kansainvälisestikin Suomen Koripallomuseo on saanut arvostusta toiminnalleen, josta yhtenä esimerkkinä FIBA:n luovuttama MM-kisojen avausottelun Suomi-USA pelipallo Suomeen.

Tulevaisuuden visiointia

Kotkan kaupunki on sitoutunut koko ajan hienosti Koripallomuseon sijaintiin Kotkassa ja museolle on luvattu kaupungin puolesta aina tarjota tilat. Henkilöstökysymys kuluineen on museon ratkaistava itse, samoin näyttelysisällöt. Ensi vuoden alussa on tarkoitus Kotkassa ratkaista ns. Ankkuri-kiinteistön kysymys, johon Koripallomuseo tulisi sijoittumaan osana erilaisia luovien alojen toimijoita. Museosta vastaava Jari Toivonen onkin luonut mielenkiintoisen toiminta-ajatuksen taustalle, jossa museosta tulisi kolmitilainen konsepti. Yksi tila olisi moderni lisätyn todellisuuden tila. Siinä esim. datalasien kautta kierretään ’tyhjässä’ käytävätilassa ja luodaan jokaiselle kävijälle omanlainen museoelämys, omista lähtökohdista ja intresseistä alkaen. Toinen tila olisi perinteisempi museonäyttely, jossa on esillä esineistöä, mutta erityisesti videohaastatteluiden ja lisäsisältöjen kautta tuodaan esineille kasvot ja tarina. Kolmas tila olisi eräänlainen museolaboratorio, jossa erilaiset peli- ja teknologia-alan yritykset saavat aidossa museomiljöössä testata laitteitaan ja sovelluksiaan, mieluiten koripalloon tai museoihin liittyen. Lisäksi museoon on suunniteltu mobiilipeliä, jonka pelillisyyttä voi hyödyntää museoelämyksen täydentäjänä, mutta on pelattavissa myös etänä, paikasta riippumatta.

”Odotan sydän pamppaillen Ankkuri-kiinteistön päätöstä, sillä nyt olisi lajille ja museomaailmalle hieno tilaisuus luoda jotain uutta ja erilaista koettavaa. Tiedostan, että suunnitelmista on pitkä matka toteutukseen, mutta jos ei tavoitella tähtiä, ei voi päästä edes kuuhun. Koripallomaajoukkueen, eli Susijengin, menestystarinan myötä koripallo on tunnetumpaa ja suositumpaa kuin koskaan, joten uskon, että omalta osaltamme olemme voimakkaasti tukemassa tätä jatkumoa. Tarvitsen tämän hankkeen taustalle paljon apua ja intoa – yhteydenottoja saa ottaa! Samalla vetoan korisihmisiin, että kertoisitte tästä hankkeesta potentiaalisille tahoille. Täydellinen 5-vuotisjuhlavuosi, kun hanke nytkähtää käyntiin täydellä höyryllä.”, huudahtaa Jari Toivonen lopuksi ja astuu ulos Koripallomuseon lehdistökeskuksesta.

Ennen uuden Koripallomuseon näyttelyn avautumista on tarkoitus hakea vuodelle 2015 tukea valtakunnalliselle esine- valokuva- ja videokuvakeruulle. Tavoitteena olisi kerätä laaja kokoelma vielä ihmisillä olevia esineistöjä museokokoelmiin. Nyt on tärkeä hetki pelastaa tieto esineiden ja kuvien taustalta, sillä etenkin lajin alkuvuosikymmenien muistot katoavat kiihtyvällä vauhdilla. Ihmisten kuvaamat omat tallenteet vuosikymmenten ajalta olisivat myös tärkeä kerätä yhteen kokoelmaan ja mahdollisesti myös museossa tai verkkonäyttelyssä hyödynnettäväksi.

Lisää museosta: www.koripallomuseo.fi

Koripallomuseon löydät myös Facebookista, Twitteristä, Youtubesta ja Instagramista!

Yhteistiedot:
Jari Toivonen
040 5708078
jari.toivonen@kotka.fi