18.5.2013 Päävalmentaja Greg Gibsonin viimeiset kolme kautta päävalmentajana ovat olleet menestystarina: Loimaan Korikonkarien nousu Korisliigaan 2011 sekä Nilan Bisonsin miesten Suomen mestaruudet 2012 ja 2013. Toisten perättäisten mestaruusjuhlien siimeksessä Gibson, 43, jaksaa painottaa pääteesiensä, keskinäisen luottamuksen ja joukkuepuolustuksen, merkitystä.
Mestaruuden ratkaisseen viidennen finaaliottelun alku oli kankea. Molemmat joukkueet takeltelivat hyökkäyspelissään ja ottivat tukun hätäisiä heittoja, ja toisella jaksolla Bisonsin hyökkäyspään lukon avasi lähinnä puolustusansioistaan tunnettu Ville Mäkäläinen.
Gibson kuitenkin vakuuttaa, että hän luotti omiensa iskukykyyn aivan ottelun alusta asti, vaikka ensi minuutit eivät luvanneet hyvää heittoiltaa.
– Muutamat ensimmäisen jakson heittomme olivat vähemmän harkittuja ja pari vapaata heittoa osuivat rautoihin, mutta minusta tuntui silti turvalliselta, koska puolustuksemme oli koko ajan hyvää, valmentaja miettii.
– Viime kevään neljännessä finaaliottelussa Joensuun Katajaa vastaan tilanne oli lähes täsmälleen samanlainen. Meillä oli hidas alku, mutta samalla teimme vastustajan elosta vaikeaa. Vanha sanonta kuuluu, että hyökkäys voi voittaa yksittäisiä pelejä, mutta puolustamalla voitetaan mestaruuksia, ja se osoittautui todeksi taas tänään.
Jos kevään 2012 pudotuspelien alkaessa Nilan Bisonsin mestaruusmahdollisuuksiin uskoi vain harva, tänä keväänä Bisons oli etenkin runkosarjavoittonsa jälkeen mestarisuosikki aina kauden viimeiseen otteluun asti. Asetelma oli Gibsonin mukaan haastava.
– Mestaruuden jälkeinen vuosi on kerta kaikkiaan aivan erilainen. Jokainen tahtoo voittaa hallitsevan mestarin. Yhtään helppoa peliä ei tule, koska kaikki tietävät, mitä osaamme, Gibson kertailee.
– Meillä on aivan erityislaatuinen joukkue. He tiesivät alusta asti, että olemme jokaisen joukkueen tähtäimessä, mutta he nauttivat asemastaan. Välillä saattoi tulla vaikeitakin pelejä tai pariviikkoisia, mutta emme kadottaneet fokustamme missään vaiheessa. Nousimme joka kerta takaisin, kun olimme ajautuneet vaikeisiin paikkoihin.
Gibson viittasi pitkin kautta Bisonseihin perheenä, joka pitää yhtä ja jonka osapuolet tukevat toisiaan ylä- ja alamäissä.
Toisen mestaruuden varmistuttua Gibson kuvaili jälleen lavein sanankääntein Bisonsin joukkuehenkeä.
– On helppo valmentaa joukkuetta, joka on näin yhtenäinen, näin tiivis. Meillä on paljon johtajatyyppejä, jotka tietävät, mistä naruista vetää. Pelaajat osaavat motivoida toisiaan, ja se on ollut kullanarvoista etenkin niillä hetkillä, jolloin joukkuettamme on epäilty eniten, valmentaja muotoili.
Gibson jakoi vuolaasti kiitoksia Bisons-menestyksen voimahahmoille niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin. Kesken kauden viimeisen ottelun lehdistötilaisuuden kutsui Gibson vierelleen kolmatta vuottaan apuvalmentajanaan toimivan Damion Dantzlerin, 37.
– Kutsuin Damionin viimeisellä divarikaudellamme apuvalmentajaksi, kun akillesjännevamma keskeytti hänen pelaajauransa. Halusin hänet etenkin amerikkalaispelaajiemme mentoriksi ja motivoijaksi, ja hän on kasvanut yhä suurempaan rooliin kausi kaudelta, taustoitti Gibson.
– Damion on tehnyt työstäni uskomattoman helppoa näiden mestaruusvuosien aikana. Hän on viettänyt pitkiä aamuöitä toimistollamme kasaamassa scouttivideoita ja tehnyt suunnattomasti työtä kehittyäkseen valmentajana. Hänen merkityksensä on menestyksemme kannalta suunnaton.
Mestaruushumun keskellä Gibson ehti jo luoda ensiarvion pelikaudesta 2013/14.
– Juhlimme viikonlopun, ja istumme maanantaina saman pöydän ääreen (manageri) Ari Hannulan kanssa. Aiomme kartoittaa, mikä on tälle seuralle parasta, mestarivalmentaja paljastaa.
– Olemme vielä pääsarjatasolla nuori organisaatio – jos alkuperäinen suunnitelmamme olisi toteutunut, juhlisimme nyt vasta nousua Korisliigaan. Emme halua tehdä mitään hätiköityä etenkään taloudellisesti. Totta kai vaikkapa europelit kiehtovat, mutta ne ovat iso menoerä, Gibson miettii.
Tuoreesta mestarijoukkueesta Jeb Iveyllä, Mikko Koivistolla ja Ville Mäkäläisellä on voimassa jatkosopimukset kaudesta 2013/14, jonka lisäksi Matti Nuutisen sopimuksessa on jatko-optio. Kysymykseen mestarivalmentajan jatkosta Loimaalla Gibson antoi yksiselitteisen vastauksen.
– Ilman muuta haluan jatkaa täällä, miten ihmeessä en haluaisi? Voin olla ”vanhan liiton” mies, mutta olen aina ollut sitä mieltä, ettei ole järkeä korjata sitä, mikä ei ole rikki, Gibson täräyttää.
– Jos seurajohto huomenna tulisi luokseni ja kysyisi, millä joukkueella haluan jatkaa ensi kaudella, vastaisin haluavani jatkaa täsmälleen samalla ryhmällä. Tietenkin pelaajien on tehtävä omia päätöksiään ja mietittävä uraansa ja perhettään, ja kunnioitan sitä ehdottomasti.
Varmaa on kuitenkin, että seuraavan parin päivän ajan Gibson ei vaivaa päätään sopimusneuvotteluilla.
– Nyt nautin jokusen illan siitä, ettei minun tarvitse ajatella koripalloa. Pian tässä taas palataan päiväjärjestykseen, naurahti Suomen 20-vuotiaiden miesten maajoukkueen valmennusrinkiin kuuluva Gibson.
Mustapha Amzil, 24, vietti edelliset viisi kautta USA:n yliopistosarjassa Daytonissa ja New Mexicossa, mutta palasi takaisin vanhalle mantereelle tänä kesänä. Amzil on aloittanut ammattilaisuransa vahvasti Kosovon tuplamestari Trepcan joukkueessa.
Susijengin takamies Perttu Blomgren joutui odottelemaan lokakuun puoliväliin saakka ennen kuin uusi joukkue löytyi. Odotus kuitenkin kannatti, sillä Blomgren sai hakemansa siirryttyään Saksan hallitsevan cup-mestari Mitteldeutscherin joukkueeseen.
Lilli Onnela otti tällä kaudella ensimmäisen askeleensa ulkomaille, kun hän siirtyi italialaisseura Faenzaan. Onnela on päässyt heti joukkueeseen ja maahan hyvin sisään ja ottanut ison roolin.
Tänään perjantaina MM-karsintaurakkansa aloittavasta Susijengistä ylivoimaisesti eniten kokemusta illan vastustajasta on toista kauttaan Unkarin pääsarjaa pelaavalla Ilari Seppälällä. Unkarissa kovia teholukemia taiteileva Seppälä kertoo vakuuttuneensa paikallisten pelaajien taitotasosta ja pelikovuudesta.
Elias Valtonen, 26, paistatteli kirkkaimmissa parrasvaloissa syyskuun EM-pudotuspeleissä täysonnistumisillaan Serbiaa ja Georgiaa vastaan. Ikimuistoisen EM-kisakesän jälkeen Susijengi valmistautuu pitkään MM-karsintarupeamaan ja Valtonen muistuttaa, että viime vuosien kehitysaskelista huolimatta töitä on tehtävä hartiavoimin arvokisaputken jatkamiseksi.
Vielä viidentoista maajoukkuevuoden jälkeenkin susikapteeni Sasu Salin, 34, syttyy saadessaan pukea Suomi-paidan ylleen. Pronssiotteluun päättyneiden EM-kotikisojen jälkeen Susijengin ikäpresidentin seuraava tehtävä on luotsata nuori ja nälkäinen laumansa kohti Qatarin kesän 2027 MM-kisakenttiä.
Perjantaina Beogradska Arenan pätsissä tarjottiin suomalaisittain harvinaista herkkua, kun kentällä nähtiin samanaikaisesti kaksi Susijengin pelaajaa Miikka Muurisen Partizanin isännöidessä Mikael Jantusen Fenerbahcea. Jantunen pääsi ottelun jälkeen paukuttelemaan henkseleitään voiton kunniaksi.
Edon Maxhuni palasi vaiherikkaan viime kauden jälkeen täksi kaudeksi takaisin Ranskaan tehdessään sopimuksen Gravelines-Dunkerquen kanssa. Maxhuni on ollut alkukaudesta joukkueensa ehdottomia avainpelaajia.
Alexander Madsen teki päätöksen uudesta seurastaan EM-kisojen jälkeen suostuttuaan kreikkalaisseura Karditsan sopimustarjoukseen. Madsen on kauden edetessä ottanut isompaa roolia joukkueessa ja lähtee hyvässä vireessä tuleviin MM-karsintoihin.
Sara Bejedi siirtyi kesällä kovaan Turkin liigaan Botasin joukkueeseen ja on ottanut heti ison roolin joukkueessa. Bejedi odottaa innolla myös ensi viikolla alkavia EM-karsintoja.