500 liigaottelun Samu Kaaresvirta: ”Jotain tämän uran aikana on tehty oikein”

14.1.2014 12:00 Korisliigan ja Salon Vilppaan kokeneeseen kalustoon kuuluva laituri Samu Kaaresvirta, 32, ylsi viime viikolla pääsarjan kaikkien aikojen kymmenen kaartiin pelattujen runkosarjaotteluiden määrässä. Pääsarjauransa jo syksyllä 1998 aloittaneen Ura Basketin kasvatin tavoitteena on pelata vielä urallaan mahdollisimman monta pudotuspeliottelua.

Kaaresvirran merkkiottelu pelattiin viime viikon keskiviikkona Vilppaan kohdatessa vieraskentällä Namika Lahden ja tätä kirjoittaessa Kaaresvirta on 501 ottelullaan Korisliigan runkosarjan yhdeksänneksi eniten runkosarjapelejä pelannut pelaaja.

 

Kaaresvirta kertoo tietäneensä rajapyykin häämöttämisestä ottelun alussa, mutta yllättyi siitä, kuinka harvinainen merkkipaalu oli kyseessä.

 

– Ennen kautta katsoin, että 500 ottelun raja on aika lähellä ja Namika-matsiin lähtiessä tiesin kyllä, että nyt rikotaan rajapyykki, laituri kertoo.

 

– Jotenkin olin silti kuvitellut, että saman rajan rikkojia on useampia. Kun sitten pelin jälkeen luin olevani top kympissä Jarkko Tuomalan, Kari-Pekka Klingan ja Pertti Marttilan kanssa, aloin miettiä että jotain tämän uran aikana on tehty oikein.

 

Saarinen, Laaksonen ja Rannikko

 

Ensiesiintymisensä liigakentillä Kaaresvirta teki vuosina 1998–2000 turkulaisen Piiloset Basketin riveissä.

 

Teinisensaatio Teemu Rannikon sekä ”rautakansleri” Eero Saarisen johtama joukkue haki Kaaresvirran kahden pelikauden aikana SM-pronssia sekä cupin kultaa.

 

– Ne olivat kivoja vuosia. Teemu oli viimeisiä vuosiaan Suomessa ennen Eurooppaan lähtöä ja aika kova tekijä jo silloin, Saarinen hyvä ja vaativa valmentaja. Sami Laaksonen oli joukkueen kokenutta osastoa, muut jätkät turkulaisia nuoria ja sotaratsuja. Meillä oli loistava sekoitus nuoruutta ja kokemusta ja nautittava pelityyli, Kaaresvirta muistelee.

 

Piiloset tipahti kuitenkin kertaheitolla liigakartalta talousvaikeuksien vuoksi. Yhden divarissa vietetyn kauden jälkeen Kaaresvirta suuntasi Salon Vilppaaseen ja teki läpimurtonsa kaudella 2002/03 10,9 pisteen ja 2,4 levypallon ottelukeskiarvoilla.

 

- Divarikauden aikana mulla vahvistui tunne siitä, että Korisliiga on se taso, jolla haluan pelata. Vilpas osoitti kiinnostustaan, halusin lähteä kokeilemaan rajojani ja sillä tiellä ollaan edelleen. Hyvä, että lähdin.

 

Kouvola on toinen koti

 

Uransa kenties ikimuistoisimmat vuodet Kaaresvirta pelasi Kouvolan Kouvoissa 2003-09. Kouvot vuoli kevään 2004 SM-kultaa sekä rynnisti kaudella 2007/08 yllätyksellisesti hopeamitaleille.

 

– Ekalla Kouvot-kaudellani meille tuli jenkkivaihto joulukuun alussa ja Marcus Grant tuli uutena miehenä joukkueeseen. Grant sanoi heti ekoissa treeneissä että ”älkää pojat huoliko, me voitetaan mestaruus” – ja niinhän siinä sitten kävi, Kaaresvirta nauraa.

 

– Grant ja Jukka Toijala olivat kokeneempia kavereita, joita kaikki muut katsoivat ylöspäin. Sitten meitä oli minä, Jani Hiltunen, Luke Dean, Ville Kaunisto, Anssi Kinnaslampi nuorempina kavereina.

 

Seuraavan rynnistyksensä SM-finaaleihin Kouvot teki kaudella 2007/08 päävalmentajaksi siirtyneen Jukka Toijalan komennossa. Useimmat uskoivat ennen kautta Kouvojen yltävän korkeintaan puolivälieriin, mutta kouvolalaiset pelasivat tasaväkiset finaalit ennakkosuosikki Espoon Honkaa vastaan ennen taipumistaan voitoin 1-3.

 

– Meillä oli sikäli erikoinen joukkue, että Corey Smithiä lukuun ottamatta porukassa ei ollut varsinaisia tähtiä vaan kaikki pelaajat olivat tasavahvaa duunariosastoa. Siinä joukkueessa oli todella vahva yhteishenki ja yrittämisen halu.

 

Kuusi Kouvolassa vietettyä vuotta jättivät lähtemättömän jäljen Kaaresvirtaan.

 

– Kuusi vuotta on pitkä aika ihmisen elämässä. Yhä tänä päivänäkin Kouvola on vähän kuin toinen kotini. Kouvolassa ja Mansikka-aholla tulee aina vastaan tuttuja, joiden kanssa saa kerrata kuulumisia ja jutella kaikesta.

 

Prässääjästä tuli painija

 

Keväällä 2009 Kaaresvirran ura loksahti taas uuteen uomaan, kun Kouvot tipahti SM-puolivälierissä yllätysjoukkue Tampereen Pyrintöä vastaan ja samaan aikaan Roope Ahonen johdatti Salon Vilppaan divarista takaisin Korisliigaan.

 

– Mulla oli ehtinyt kauden aikana muodostua tietynlainen koti-ikävä. Koko sukuni ja suurin osa kavereistani asuu Turussa ja lähitienoilla ja halusin takaisin Lounais-Suomeen. Kyselin liiganousun jälkeen Vilppaalta heidän kiinnostuksestaan ja täällä ollaan edelleen.

 

Kaaresvirta ja Jukka Kataja ovat pelivuosiensa puolesta olleet ylivoimaisesti nuorekkaan Vilppaan kokeneimmat pelaajat jo parin kauden ajan. Kaaresvirta ei kuitenkaan anna senioriteetin sanella käytöstä.

 

– Kroppa välillä muistuttaa että olen yli 30-vuotias, mutta koen itseni sen verran nuoreksi mieleltäni, että sopeutuminen jengiin on helppoa. Ainakin pukukopissa jutut ovat vielä ihan samanlaisia kuin 20-vuotiaalla.

 

Pelitapansa Kaaresvirta kokee pysyneen vuosien vieriessä suurin piirtein muuttumattomana, mutta kokemus näkyy otteissa.

 

– Suurin ero on siinä, että jos 20-vuotiaana prässäsin vastustajan takamiestä koko kentällä, nykyisin painin isoja miehiä vastaan low postissa. Parantunut pelinlukutaito on myös tehnyt sen, että puolustan yhä enemmän ”suullani” ohjaamalla joukkuekavereita.

 

Salon Vilpas hallitsee tällä hetkellä Korisliigan kahdeksatta sijaa ja etenee pitkän talven läpi kevättä kohden pudotuspelit mielessään. Suunta on Kaaresvirran mukaan oikea.

 

– Haluan pelata urallani vielä niin monta ottelua pudotuspeleissä kuin mahdollista. Pleijarit ovat ihan oma maailmansa. Kahdesti urani aikana olen finaaleihin päässyt ja ne ovat niitä otteluita, joista jokainen pelaaja haaveilee koko 44 ottelun runkosarjakauden ajan.