13.5.2011 14:17 Tampereen Pyrinnön sekä Korisliigan vuoden ulkomaalaispelaajaksi äänestetyn Damon Williamsin, 37, polut ovat kasvaneet lopullisesti yhteen. Tamperelaisseura antoi 12 vuotta sitten Williamsille tämän kaipaaman mahdollisuuden näyttää kykynsä eurokentillä, ja nyt Pyrinnön ja Williamsin yhteinen taival on tuottanut Tampereelle kaksi peräkkäistä Suomen mestaruutta.
Pyrintö lähti pelikauteen 2010-11 Korisliigan ykkössuosikkina, mutta myös vahvistuneet Joensuun Kataja ja KTP-Basket sekä hopeakaudesta toipuva Torpan Pojat saivat asiantuntijoiden keskuudessa hajaääniä suosikeista puhuttaessa. Hitaan alun (2 voittoa, 4 tappiota) jälkeen tamperelaiset tekivät kuitenkin kertaheitolla selväksi liigan voimasuhteet voittamalla runkosarja ja pudotuspelit yhteen laskien 49 ottelustaan 45 (voittoprosentti 91,9).
– Meistä tuntui joukkueena siltä, että emme olleet saaneet tarpeeksi kunnioitusta. Mestaruuden jälkeen se, että jotain muuta joukkuetta pidettiin suurimpana suosikkina, tuntui iskulta kasvoille. Me otimme tehtäväksemme pelata niin hyvää koripalloa kuin pystyimme ja kauden jälkeen tuntui siltä, että meille jäi vieläkin parannettavaa, tiivistää Williams päättynyttä kautta.
Pyrintö selvitti puolivälierissä ToPon tieltään 3-0 ja välierissä Korihait niin ikään 3-0, mutta finaalisarja Joensuun Katajaa vastaan venyi viiteen peliin. Molemmat Joensuussa kärsityt tappiot olivat Williamsin mukaan raskaita kokemuksia, mutta kausi sai kuitenkin tamperelaisittain onnellisen lopun Pyrinnön kukistaessa ratkaisevassa ottelussa Katajan kotonaan 80–57 (33–14).
– Vaikka voitimme puolivälierissä ja välierissä kaikki ottelumme, emme missään nimessä päässeet helpolla. Sekä ToPo että Korihait pistivät meidät lujille. Finaaleissa Kataja pakotti meidät seinää vasten, eikä meillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin säästää kauden paras ottelu viidenteen otteluun. Oli miten oli, mestaruuden tuntuminen ei varmasti olisi tuntunut yhtä hyvältä, jos olisimme voittaneet Katajan suoraan kolmessa ottelussa.
Williams on ollut koko uransa ajan tunnettu räiskyvän itsevarmasta kenttäpreesensistään, mutta kevään 2010 mestaruus nosti konkarin itsevarmuuden aivan uudelle asteelle. Williamsin kyky ottaa ottelu haltuun korostui läpi pitkän pelikauden erityisesti niissä otteluissa, joiden merkitys oli suuri.
– Olen aina ollut itsevarma, mutta joukkuetoverini ovat tehneet minusta entistä itsevarmemman. Jos pelaan oman roolini hyvin, tiedän, että kaverit vierelläni pelaavat omat roolinsa vastaavasti yhtä hyvin. Olen tunteellinen kaveri, enkä pelkää näyttää luonnettani kentällä, nauraa Williams, joka kentän ulkopuolella on yllättävänkin ujonoloinen.
Tampereen Pyrinnön mestaruudet vaativat kuitenkin synnytystuskansa. Pelattuaan kuusi kautta Unkarissa ja Italiassa Williams palasi Suomeen tarkoituksenaan johdattaa Pyrintö sarjan keskikastista mitalikelpoiseksi joukkueeksi, mutta pelikaudesta 2007-08 tuli pettymys. Williams mätti 23,3 pistettä, 11,4 levypalloa, 4,2 korisyöttöä ja 1,6 riistoa ottelua kohden, mutta nuori (suomalaispelaajien keski-ikä 22,3 vuotta) joukkue eteni vaivoin runkosarjan seitsemänneksi ja tipahti puolivälierissä Lappeenrannan NMKY:a vastaan otteluvoitoin 1-3.
– Pelikausi 2007-08 vaati paljon sopeutumista. Kuuden muualla vietetyn vuoden jälkeen minun piti tutustua kokonaan uudelleen liigaan, sen pelaajiin ja joukkueisiin, Williams muistelee.
– Joukkuekaverini olivat niin paljon minua nuorempia, että minulla oli vaikeuksia luottaa heihin tarpeeksi antaakseni heille palloa tietyissä tilanteissa.
Syyskesällä 2008 Pyrinnön pitkäaikainen päävalmentaja Jarmo Laitinen lähti Lappeenrannan NMKY:n peräsimeen, ja tamperelaisten uudeksi valmentajaksi värvättiin pääsarjatulokas Pieti Poikola. Williams puolestaan suuntasi katseensa toisaalle tarkoituksenaan löytää joukkue, joka pelaa mestaruudesta.
– Pyrintö lähti kauteen niin nuorella porukalla syksyllä 2008, että en uskonut, että nuorilla suomalaispelaajilla ja nuorella valmentajalla meillä olisi ollut mahdollisuuksia pelata muusta kuin pudotuspelipaikasta. Halusin ehdottomasti pelata mestaruudesta, ja KTP tarjosi siihen mielestäni parhaan mahdollisuuden.
Tamperelaisjoukkueen palapeli alkoi kuitenkin rakentua hiljalleen, pala kerrallaan. Antti Nikkilä palasi pitkältä ulkomaan kiertueeltaan Tampereelle pari päivää ennen kauden alkua. Alisuorittanut amerikkalaislaituri Kevin Smith vaihtui jo pari vuotta Suomessa pelanneeseen Chris Hesteriin lokakuussa. Puolustuspäässä kyntensä osoittanut, mutta Pyrintöön kehnosti sopinut Kurtis Rice lähti tammikuussa Namika Lahteen, ja Pyrintö hankki tilalle takamiesveteraani Kenneth Lowen. KTP porskutti liigan kärkikolmikossa, mutta Williams alkoi kaihota takaisin Näsijärven rannoille.
– Tarkkailin Pyrintöä koko kauden ja Antin, Chrisin ja Kennyn liityttyä joukkoon huomasin, että Pyrinnöllähän on kasassa porukka, joka voisi jopa menestyä. Jätkät tekivät lujaa töitä, treenasivat ja pelasivat hyvin, mutta eivät jostain syystä saaneet käännettyä tiukkoja pelejä voitokseen. Tunsin, että Pyrintö kaipasi vielä yhtä pelaajaa, joka veisi heidät seuraavalle asteelle.
Korisliigan siirtorajan umpeutuessa Pyrintö oli ajautumassa kovaa vauhtia pois pudotuspelikamppailusta voitettuaan runkosarjan 32 ottelusta vain 10 ja hävittyään tuplamestari Espoon Hongalle edellisessä ottelussa kotonaan rumasti 28 pisteellä. Williamsin liityttyä remmiin jokin klikkasi, ja Pyrintö voitti pitkä paikkapuolustus kulmakivenään ja Williams veturinaan viimeiset 12 runkosarjaotteluaan 13,3 pisteen marginaalilla.
Välierissä Joensuun Kataja löysi lääkkeet Pyrinnön kiidon estämiseksi, mutta kevät 2009 päättyi onnellisesti pronssijuhliin – Pyrinnön ensimmäiseen mitaliin sitten kevään 2001 hopean. Seuraavat kaksi kautta ovatkin olleet tamperelaista koripallohistoriaa.
– Olemme tulleet ajan kuluessa paremmiksi sekä yksilötasolla että joukkueena. Tunnemme toisemme niin hyvin, että tiedämme täsmälleen mitä kukin tekee parhaiten. Näillä aineksilla meitä on hyvin vaikea voittaa.
Williams on viimeisen vuoden aikana antamissaan haastatteluissa ilmaissut halunsa pelata koripalloa Suomen huipputasolla yli 40-vuotiaaksi asti. Tulevalla kaudella Williams pääsee muutaman kauden tauon jälkeen suurella todennäköisyydellä näyttämään taitojaan myös Manner-Eurooppaan, sillä Pyrintö tarkkailee vakavasti mahdollisuuksiaan osallistua Baltian liigan tai FIBA EuroChallengen kaltaisiin kansainvälisiin sarjoihin.
– Pelasimme ennen kauden alkua Saksassa harjoitusturnauksen ja olin sitä mieltä, että olisimme pystyneet voittamaan jokaisen kohtaamamme joukkueen, jos olisimme saaneet sitä ennen harjoiteltua joukkueena vähän pidempään, Williams muistelee.
– Voitot ja mestaruudet kasvattavat nälkää ja minusta tuntuu siltä, että tällä porukalla on mahdollisuuksia saavuttaa vaikka mitä. En minä tahtoisi lähteä eurosarjoihin, jos en uskoisi, että me voisimme menestyä. Menemme sitten Baltian liigaan, EuroChallengeen tai minne hyvänsä, menemme sinne voittamaan.
Pyrinnön viime vuosien menestys on ollut Williamsille sydämen asia. Hän kokee olevansa ikuisessa kiitollisuudenvelassa seuralle, joka antoi hänelle syksyllä 1999 mahdollisuuden näyttää osaamistaan Euroopan ammattilaiskentillä.
– Olin pelannut kauden 1998-99 IBA-liigaa USA:ssa, kun agenttini soitti ja kertoi, että Suomessa olisi seura, joka tahtoisi minut näytille. En tiennyt Suomesta mitään, mutta tulin Tampereelle ja päädyin pelaamaan täällä kaksi ikimuistoista kautta.
– Jos Pyrintö ei olisi silloin antanut minulle mahdollisuutta, en tiedä, olisinko koskaan pelannut sellaista koripallouraa kuin minulla on nyt takanani. Olen nauttinut siitä, että tämä seura, joka antoi minulle kerran mahdollisuuden näyttää kuka olen, menestyy kentällä ja tuottaa jatkuvasti uusia nuoria pelaajia.
Williams kertoo, että kuluneet 12 kautta ovat muuttaneet häntä paitsi koripalloilijana, myös ihmisenä.
– Viimeisen runsaan kymmenen vuoden kokemukset ovat tehneet pelistäni joukkuekeskeisempää. Ymmärrän paljon paremmin siitä, miten voittava joukkue rakentuu ja miten pelaajien on pelattava yhteen. En enää yritä saada palloa käsiini joka tilanteessa, vaan luotan joukkuekavereihini ja heidän ratkaisukykyynsä.
Kysymykseen siitä, nähdäänkö Williamsia pääsarjakentillä Garcia Hopkinsin tai Greg Joynerin tavoin vielä lähes 45-vuotiaana, Williams ei osaa vielä vastata. Konkarin tavoitteena on kuitenkin pelata niin pitkälle kuin fysiikka antaa myöten.
– Tässä vaiheessa uraa mennään kausi kerrallaan. Siihen, että pelaan yhä 37 vuoden iässä, suhtaudun kiitollisuudella. Ei ole mitenkään varmaa tänä päivänä, että amerikkalaispelaajan ura kestää kymmentä vuotta pidempään.
Varmaa on ainakin se, että jos Williams pelaa Suomessa, joukkue on Pyrintö.
– Minun kannaltani Suomessa ei ole muita seuroja, joissa harkitsisin pelaavani, päättää Williams, jolla on sopimus tulevasta kaudesta jo Pyrinnön kanssa.
Kahden nukutun yön jälkeen Susijengin kapteeni Sasu Salin, 34, kertoo sisäistäneensä lauantain myöhäisillan Serbia-voiton todellisen merkityksen. Kun keskiviikon EM-puolivälierään on samaiset kaksi yötä, kapteeni toivoo joukkueeltaan samanlaista latausta ja tarkkuutta kuin Serbiaa vastaan ja suomalaisfaneilta ryntäystä Riikaan tekemään yhdessä historiaa.
Saman sukupolven koripallosuuruuksina Lauri Markkanen ja Nikola Jokic ovat kohdanneet toisensa jo toistakymmentä kertaa NBA- ja maaottelukentillä. Markkanen kehuu Jokicia maailman tämän hetken parhaaksi koripalloilijaksi, jonka korintekokykyäkin vakuuttavampaa on hänen kykynsä saada joukkuetoverit peliin mukaan.
Susijengi on jatkanut Tampereen ikimuistoisen EM-alkulohkon jälkeen matkaansa Latvian Riiaan ja kääntänyt katseensa lauantain myöhäisillan neljännesvälieräkohtaamiseen mestarisuosikki Serbiaa vastaan. Valmistautuessaan otteluun suurta ennakkosuosikkia vastaan päävalmentaja Lassi Tuovi odottaa omiltaan ennen kaikkea rohkeutta pelata.
Susijengin pelit Tampereen EM-alkulohkossa huipentuvat tänään keskiviikkoiltana otteluun hallitsevaa maailmanmestaria Saksaa vastaan. Vaikka kaksi vuotta sitten Saksa antoi Susijengille oppitunnin Okinawan MM-kisoissa, Susijengin ”likaisen työn tekijäksi” kisaviikon aikana profiloitunut Olli Nkamhoua uskoo omiensa yllätysmahdollisuuksiin kotiyleisön edessä.
Kun FIBA myönsi Tampereelle vuoden 2025 koripallon EM-kotikisalohkon, tuskin kukaan muu joukkueessa oli yhtä innoissaan kuin Tampereen Pyrinnön kasvatti Miro Little, joka sai Euroopan suurimman koriskarnevaalin kotiseuduilleen. Littlen mukaan EM-avausottelu Ruotsia vastaan oli ikimuistoinen kokemus, mutta joukkueelle jäi parannettavaa.
Susifaneille koittaa torstai-iltana kauan odotettu hetki, kun Suomi-koriksen suurlupaus Miikka Muurinen, 18, juoksee ensimmäistä kertaa tänä kesänä kentälle Susijengin pelipaita yllään. EM-kotikisakesää Valencian olympiakarsinnoista asti odottanut ja taas yhden vuoden Yhdysvalloissa korkoa kasvanut Muurinen uhkuu pelihaluja ottelupäivän aamuna.
Alexander Madsen, 30, pelasi vuosi sitten elämänsä ottelun, kun Susijengi nousi viidentoista pisteen takaa voittoon Puolasta Valencian olympiakarsinnoissa. Sunnuntaina riitti kuitenkin oma, varma peruspelaaminen, kun EM-kotikisoihin valmistautuva Susijengi haki Puolasta vierasvoiton. Ja mitä rutiininomaisemmin voitto tulee, sen parempi, Madsen arvioi.
Susijengi on saalistanut EM-kotikisalohkoon valmistavissa maaotteluissaan kolme voittoa yhtä monesta ottelusta. Kun Tampereen EM-huumaan on enää yhden harjoitusviikon ja toisen Puola-maaottelun verran matkaa, arvioi Susijengin monitoimikone Elias Valtonen, 26, ryhmänsä tekemisen olevan kautta linjan hyvässä mallissa.
Susijengissä kesällä 2021 debytoinut ja vuosi vuodelta yhä suurempaa roolia joukkueessa ottanut Jacob Grandison, 27, arvioi kesän harjoitusviikkojen ja kahden Belgia-pelin lupaavan hyvää. Sen lisäksi, että tunnelma joukkueen sisällä on erinomainen, kokee Grandison päässeensä henkilökohtaisella tasolla sinuiksi FIBA-koripallon kanssa vuosien myötä.
Pitkän koripalloilijanpolun HBA-Märskyn ja Yhdysvaltain NCAA-liigan kautta kulkenut Andre Gustavson, 26, löi itsensä läpi Susijengin rotaatioon vuoden takaisissa olympiakarsinnoissa Valenciassa. Toisen EM-kisaleiritysviikon alussa Gustavson kertoo saaneensa ensimmäisestä ammattilaiskaudestaan mukaansa entistä paremmat valmiudet pelata huipputasolla.