13.5.2011 14:17 Tampereen Pyrinnön sekä Korisliigan vuoden ulkomaalaispelaajaksi äänestetyn Damon Williamsin, 37, polut ovat kasvaneet lopullisesti yhteen. Tamperelaisseura antoi 12 vuotta sitten Williamsille tämän kaipaaman mahdollisuuden näyttää kykynsä eurokentillä, ja nyt Pyrinnön ja Williamsin yhteinen taival on tuottanut Tampereelle kaksi peräkkäistä Suomen mestaruutta.
Pyrintö lähti pelikauteen 2010-11 Korisliigan ykkössuosikkina, mutta myös vahvistuneet Joensuun Kataja ja KTP-Basket sekä hopeakaudesta toipuva Torpan Pojat saivat asiantuntijoiden keskuudessa hajaääniä suosikeista puhuttaessa. Hitaan alun (2 voittoa, 4 tappiota) jälkeen tamperelaiset tekivät kuitenkin kertaheitolla selväksi liigan voimasuhteet voittamalla runkosarja ja pudotuspelit yhteen laskien 49 ottelustaan 45 (voittoprosentti 91,9).
– Meistä tuntui joukkueena siltä, että emme olleet saaneet tarpeeksi kunnioitusta. Mestaruuden jälkeen se, että jotain muuta joukkuetta pidettiin suurimpana suosikkina, tuntui iskulta kasvoille. Me otimme tehtäväksemme pelata niin hyvää koripalloa kuin pystyimme ja kauden jälkeen tuntui siltä, että meille jäi vieläkin parannettavaa, tiivistää Williams päättynyttä kautta.
Pyrintö selvitti puolivälierissä ToPon tieltään 3-0 ja välierissä Korihait niin ikään 3-0, mutta finaalisarja Joensuun Katajaa vastaan venyi viiteen peliin. Molemmat Joensuussa kärsityt tappiot olivat Williamsin mukaan raskaita kokemuksia, mutta kausi sai kuitenkin tamperelaisittain onnellisen lopun Pyrinnön kukistaessa ratkaisevassa ottelussa Katajan kotonaan 80–57 (33–14).
– Vaikka voitimme puolivälierissä ja välierissä kaikki ottelumme, emme missään nimessä päässeet helpolla. Sekä ToPo että Korihait pistivät meidät lujille. Finaaleissa Kataja pakotti meidät seinää vasten, eikä meillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin säästää kauden paras ottelu viidenteen otteluun. Oli miten oli, mestaruuden tuntuminen ei varmasti olisi tuntunut yhtä hyvältä, jos olisimme voittaneet Katajan suoraan kolmessa ottelussa.
Williams on ollut koko uransa ajan tunnettu räiskyvän itsevarmasta kenttäpreesensistään, mutta kevään 2010 mestaruus nosti konkarin itsevarmuuden aivan uudelle asteelle. Williamsin kyky ottaa ottelu haltuun korostui läpi pitkän pelikauden erityisesti niissä otteluissa, joiden merkitys oli suuri.
– Olen aina ollut itsevarma, mutta joukkuetoverini ovat tehneet minusta entistä itsevarmemman. Jos pelaan oman roolini hyvin, tiedän, että kaverit vierelläni pelaavat omat roolinsa vastaavasti yhtä hyvin. Olen tunteellinen kaveri, enkä pelkää näyttää luonnettani kentällä, nauraa Williams, joka kentän ulkopuolella on yllättävänkin ujonoloinen.
Tampereen Pyrinnön mestaruudet vaativat kuitenkin synnytystuskansa. Pelattuaan kuusi kautta Unkarissa ja Italiassa Williams palasi Suomeen tarkoituksenaan johdattaa Pyrintö sarjan keskikastista mitalikelpoiseksi joukkueeksi, mutta pelikaudesta 2007-08 tuli pettymys. Williams mätti 23,3 pistettä, 11,4 levypalloa, 4,2 korisyöttöä ja 1,6 riistoa ottelua kohden, mutta nuori (suomalaispelaajien keski-ikä 22,3 vuotta) joukkue eteni vaivoin runkosarjan seitsemänneksi ja tipahti puolivälierissä Lappeenrannan NMKY:a vastaan otteluvoitoin 1-3.
– Pelikausi 2007-08 vaati paljon sopeutumista. Kuuden muualla vietetyn vuoden jälkeen minun piti tutustua kokonaan uudelleen liigaan, sen pelaajiin ja joukkueisiin, Williams muistelee.
– Joukkuekaverini olivat niin paljon minua nuorempia, että minulla oli vaikeuksia luottaa heihin tarpeeksi antaakseni heille palloa tietyissä tilanteissa.
Syyskesällä 2008 Pyrinnön pitkäaikainen päävalmentaja Jarmo Laitinen lähti Lappeenrannan NMKY:n peräsimeen, ja tamperelaisten uudeksi valmentajaksi värvättiin pääsarjatulokas Pieti Poikola. Williams puolestaan suuntasi katseensa toisaalle tarkoituksenaan löytää joukkue, joka pelaa mestaruudesta.
– Pyrintö lähti kauteen niin nuorella porukalla syksyllä 2008, että en uskonut, että nuorilla suomalaispelaajilla ja nuorella valmentajalla meillä olisi ollut mahdollisuuksia pelata muusta kuin pudotuspelipaikasta. Halusin ehdottomasti pelata mestaruudesta, ja KTP tarjosi siihen mielestäni parhaan mahdollisuuden.
Tamperelaisjoukkueen palapeli alkoi kuitenkin rakentua hiljalleen, pala kerrallaan. Antti Nikkilä palasi pitkältä ulkomaan kiertueeltaan Tampereelle pari päivää ennen kauden alkua. Alisuorittanut amerikkalaislaituri Kevin Smith vaihtui jo pari vuotta Suomessa pelanneeseen Chris Hesteriin lokakuussa. Puolustuspäässä kyntensä osoittanut, mutta Pyrintöön kehnosti sopinut Kurtis Rice lähti tammikuussa Namika Lahteen, ja Pyrintö hankki tilalle takamiesveteraani Kenneth Lowen. KTP porskutti liigan kärkikolmikossa, mutta Williams alkoi kaihota takaisin Näsijärven rannoille.
– Tarkkailin Pyrintöä koko kauden ja Antin, Chrisin ja Kennyn liityttyä joukkoon huomasin, että Pyrinnöllähän on kasassa porukka, joka voisi jopa menestyä. Jätkät tekivät lujaa töitä, treenasivat ja pelasivat hyvin, mutta eivät jostain syystä saaneet käännettyä tiukkoja pelejä voitokseen. Tunsin, että Pyrintö kaipasi vielä yhtä pelaajaa, joka veisi heidät seuraavalle asteelle.
Korisliigan siirtorajan umpeutuessa Pyrintö oli ajautumassa kovaa vauhtia pois pudotuspelikamppailusta voitettuaan runkosarjan 32 ottelusta vain 10 ja hävittyään tuplamestari Espoon Hongalle edellisessä ottelussa kotonaan rumasti 28 pisteellä. Williamsin liityttyä remmiin jokin klikkasi, ja Pyrintö voitti pitkä paikkapuolustus kulmakivenään ja Williams veturinaan viimeiset 12 runkosarjaotteluaan 13,3 pisteen marginaalilla.
Välierissä Joensuun Kataja löysi lääkkeet Pyrinnön kiidon estämiseksi, mutta kevät 2009 päättyi onnellisesti pronssijuhliin – Pyrinnön ensimmäiseen mitaliin sitten kevään 2001 hopean. Seuraavat kaksi kautta ovatkin olleet tamperelaista koripallohistoriaa.
– Olemme tulleet ajan kuluessa paremmiksi sekä yksilötasolla että joukkueena. Tunnemme toisemme niin hyvin, että tiedämme täsmälleen mitä kukin tekee parhaiten. Näillä aineksilla meitä on hyvin vaikea voittaa.
Williams on viimeisen vuoden aikana antamissaan haastatteluissa ilmaissut halunsa pelata koripalloa Suomen huipputasolla yli 40-vuotiaaksi asti. Tulevalla kaudella Williams pääsee muutaman kauden tauon jälkeen suurella todennäköisyydellä näyttämään taitojaan myös Manner-Eurooppaan, sillä Pyrintö tarkkailee vakavasti mahdollisuuksiaan osallistua Baltian liigan tai FIBA EuroChallengen kaltaisiin kansainvälisiin sarjoihin.
– Pelasimme ennen kauden alkua Saksassa harjoitusturnauksen ja olin sitä mieltä, että olisimme pystyneet voittamaan jokaisen kohtaamamme joukkueen, jos olisimme saaneet sitä ennen harjoiteltua joukkueena vähän pidempään, Williams muistelee.
– Voitot ja mestaruudet kasvattavat nälkää ja minusta tuntuu siltä, että tällä porukalla on mahdollisuuksia saavuttaa vaikka mitä. En minä tahtoisi lähteä eurosarjoihin, jos en uskoisi, että me voisimme menestyä. Menemme sitten Baltian liigaan, EuroChallengeen tai minne hyvänsä, menemme sinne voittamaan.
Pyrinnön viime vuosien menestys on ollut Williamsille sydämen asia. Hän kokee olevansa ikuisessa kiitollisuudenvelassa seuralle, joka antoi hänelle syksyllä 1999 mahdollisuuden näyttää osaamistaan Euroopan ammattilaiskentillä.
– Olin pelannut kauden 1998-99 IBA-liigaa USA:ssa, kun agenttini soitti ja kertoi, että Suomessa olisi seura, joka tahtoisi minut näytille. En tiennyt Suomesta mitään, mutta tulin Tampereelle ja päädyin pelaamaan täällä kaksi ikimuistoista kautta.
– Jos Pyrintö ei olisi silloin antanut minulle mahdollisuutta, en tiedä, olisinko koskaan pelannut sellaista koripallouraa kuin minulla on nyt takanani. Olen nauttinut siitä, että tämä seura, joka antoi minulle kerran mahdollisuuden näyttää kuka olen, menestyy kentällä ja tuottaa jatkuvasti uusia nuoria pelaajia.
Williams kertoo, että kuluneet 12 kautta ovat muuttaneet häntä paitsi koripalloilijana, myös ihmisenä.
– Viimeisen runsaan kymmenen vuoden kokemukset ovat tehneet pelistäni joukkuekeskeisempää. Ymmärrän paljon paremmin siitä, miten voittava joukkue rakentuu ja miten pelaajien on pelattava yhteen. En enää yritä saada palloa käsiini joka tilanteessa, vaan luotan joukkuekavereihini ja heidän ratkaisukykyynsä.
Kysymykseen siitä, nähdäänkö Williamsia pääsarjakentillä Garcia Hopkinsin tai Greg Joynerin tavoin vielä lähes 45-vuotiaana, Williams ei osaa vielä vastata. Konkarin tavoitteena on kuitenkin pelata niin pitkälle kuin fysiikka antaa myöten.
– Tässä vaiheessa uraa mennään kausi kerrallaan. Siihen, että pelaan yhä 37 vuoden iässä, suhtaudun kiitollisuudella. Ei ole mitenkään varmaa tänä päivänä, että amerikkalaispelaajan ura kestää kymmentä vuotta pidempään.
Varmaa on ainakin se, että jos Williams pelaa Suomessa, joukkue on Pyrintö.
– Minun kannaltani Suomessa ei ole muita seuroja, joissa harkitsisin pelaavani, päättää Williams, jolla on sopimus tulevasta kaudesta jo Pyrinnön kanssa.
Emir Sulejmanovic lähti nuorena poikana Kaarinan Urasta maailmalle ja on pelannut Espanjan ACB-liigassa jo yli vuosikymmenen.
Susijengin tukipilariksi kasvanut Mikael Jantunen, 25, kertoo, ettei hänen uskonsa omiinsa hiipunut missään vaiheessa perjantain Belgia-vierasvoittoa, vaikka välillä näyttikin vaikealta. Jantunen ei kuitenkaan suostu tuulettelemaan voittoa ennen kuin Belgia on kaadettu tänään sunnuntai-iltana toistamiseen.
Saksan cupin Final Four -lopputurnaus pelataan viikonlopun aikana. Mestaruutta puolustaa Roosa Lehtorannan ja Elina Koskimiehen Saarlouis Royals.
Ensimmäiset aikuisten arvokisansa Susijengin paidassa viime kesänä pelannut Andre Gustavson, 26, on käynnistänyt kansainvälisen ammattilaisuransa Belgian suurseura Filou Oostendessa. Kolmen kuukauden otannan perusteella Gustavson osaa kertoa, että illan MM-karsintavastustajan, Belgian, pelaajat ovat parhaimmillaan täsmällisessä taitokoripallossa.
Susijengi sai alkutalven elintärkeässä Ranska-voitossaan rutkasti apuja nuoremmalta kalustoltaan, mutta myös senioriosaston sentteri Alexander Madsen säästi parhaansa ratkaisuhetkille. Jo vuosikymmenen päivät susipaitaa kantanut Madsen, 31, kehuu vuolaasti nuorta susipolvea, mutta luottaa kokemuksensa kantavaan vielä pitkään.
Jo vuosien ajan Susijengin tulevaisuuden runkopelaajaksi uumoiltu Mustapha Amzil, 24, teki odotetun maajoukkuedebyyttinsä viime kesänä ja loisti avainroolissa joulukuussa, kun Susijengi kaatoi kotonaan Ranskan. Talven MM-karsintaikkunan alkaessa Amzil kertoo olevansa valmis mihin tahansa rooliin pitkällä matkalla kohti Qatarin MM-parketteja.
Lassi Nikkarisen ensimmäinen kausi Euroopassa ei ole ollut kaikista helpoin. Nyt Nikkarinen on löytänyt paikan, jossa häneen luotetaan.
Korisliigan kärkijoukkue Salon Vilpasta määrätietoisesti kohti pudotuspelikevättä johtava Samu Adler, 18 vuotta, on toipunut marraskuisen jalkaoperaationsa jäljiltä aikataulussa. Tänään alkavassa maajoukkueikkunassa Adler kertoo tavoitteekseen osoittaa Susijengille arvonsa ja potentiaalinsa ja kilpailla paikasta MM-karsintarotaatiossa.
Helmi Tulonen on pelannut ammattilaisena Euroopan kentillä jo vuodesta 2018 lähtien, mutta joutui vasta tällä kaudella ensimmäisen kerran vaihtamaan joukkuettaan kesken kauden. Slovakialaisseura Slavia Banska Bystricaan helmikuun alussa siirtynyt Tulonen myöntää alkukauteen mahtuneen käänteitä.
Sasu Salin sai kaappiinsa uuden pokaalin, kun Estudiantes juhli Copa Españjan voittoa. Kokeneelle Susijengi-kipparille pokaalit ovat alkaneet iän myötä maistua entistä paremmalle.