Naisten SM-sarja vertailussa paluumuuttajan silmin

10.1.2008 Helsingin NMKY:n Niina Laaksonen on pelannut viime kausina ammattilaisena niin Saksan bundesliigassa BG Dorstenin riveissä sekä kivikovaa Espanjan liigaa Gran Canarian sinikeltaisissa. Laaksosen pelatessa Saksan ja Espanjan pääsarjoja, kyseiset joukkueet osallistuivat liigan lisäksi EuroCupiin.

Nyt kun ”paluumuuttaja” Laaksonen on päässyt maistelemaan nykyisen SM-sarjan tasoa, voidaankin mielenkiinnolla kysyä, että mitkä ovat niitä suurimpia eroavaisuuksia eri sarjojen välillä ja mihin suuntaan naisten SM-sarjan tulisi mennä maajoukkuepelurin silmin katsottuna.

 

Miten joukkue harjoitteli ja miten ammattilaisten määrä vaikutti siihen?

 

Saksassa joukkueesta löytyi ammattilaispelaajia hieman yli puolet kokoonpanosta. Ammattilaisten kesken harjoittelun rytmi oli kaksi kertaa päivässä, jotka koostuivat aamuharjoituksesta ja iltaharjoituksesta. Aamuharjoitukset keskittyivät pitkälti fysiikka- ja henkilökohtaisiin lajiharjoitteisiin, kun taas illalla oli normaalit joukkuetreenit. Espanjassa oli oikeastaan samanlainen harjoittelun rytmitys, mutta joukkueen ollessa täynnä  ammattilaisia, osallistuivat aamuharjoituksiinkin kaikki pelaajat.

 

Miten koit eron eri sarjojen välillä?

 

Siirtyessäni Saksasta Espanjaan, koveni myös liigan taso huimasti ja samalla vaatimustaso, joka näkyi päivittäisessä harjoittelussa: löysäilyyn ei ollut yhtään varaa. Suomessa mahdollisuus aamuharjoitteluun on vähäistä, sillä pelaajien opiskelu ja työkiireet estävät sen. Suurta eroa maiden välillä voitaisiin kuroa umpeen nostamalla vaatimustasoa entisestään.

 

Millä tavalla olet kokenut Suomen ottelurytmin verrattuna ammattilaisvuosiisi?

 

Pelasin sekä Saksassa että Espanjassa maan sarjojen lisäksi EuroCupia, mutta koen silti, että ottelurytmi on Suomessa kovempi kuin pelaaminani ammattilaisvuosina. Suomen tuplakierrokset eivät tue parasta mahdollista valmistautumista molempiin viikonlopun peleihin. Espanjassa ja Saksassa jokaiseen peliin valmistautumiseen jäi riittävästi aikaa samoin kuin perustreenaamiseen.

 

Mitä olet mieltä sarjan tasosta ja siitä, että kuinka suomalaiset kärkijoukkueet pärjäisivät esim. bundesliigajoukkueita vastaan?

 

Suomen sarjan taso on lukuisista ulkomaalaisvahvistuksista johtuen tällä hetkellä suhteellisen hyvä, mutta silti vielä erittäin kaukana Euroopan parhaista ammattilaissarjoista. Uskoisin, että pari Suomen kovinta jengiä voisi pärjätä bundesliigajoukkueita vastaan tällä kaudella, tosin moninkertaiselle mestarille Wasserburgille en usko Suomesta löytyvän vastusta.

 

Nimeä pahimmat vastustajat tämän vuoden sarjasta? Pystyisivätkö nämä pelurit pelaamaan Saksan tai Espanjan sarjoissa?

 

Pahimpiin vastustajiin pelipaikkaan katsomatta listaisin muun muassa Espoo Teamin Mirka Jarchovskan, Äänekosken Huiman Kenya Robinsonin ja Peli-Karhujen Susanna Rinnan. Näillä kokeneilla pelureilla olisi ehdottomasti käyttöä myös muissa Euroopan sarjoissa.

 

Mitä olet mieltä siitä, että pitäisikö/voisiko SM-sarjasta jonkun joukkueen pelata esim. EuroCupissa?

 

EuroCupissa pelaa muitakin joukkueita ns. "pienistä korismaista" esim. Islannista, Luxemburgista ja Hollannista ja Suomesta löytyisi ehdottomasti kovempia jengejä kuin nämä. Tosin osallistujia on myös Espanjasta, Venäjältä ja Ranskasta ja näiden maiden joukkueet antasivat kylmää kyytiä jokaiselle suomalaiselle joukkueelle.

 

Jos ei puhuta pelkästään koripallosta, niin mitkä asiat Suomessa on hyvin, jotta pelaat SM-sarjassa?

 

Suomessa ovat perhe, läheiset, oma koti ja opiskelupaikka. Nämä yhdessä tekevät Suomesta paikan, jossa viihdyn.

 

Vertaile valmennustapoja eri maissa. Onko niissä jotain erityispiirteitä?

 

Yleisesti ottaen Suomessa fyysinen valmennus on erinomaista ja valmentajat myös kehittävät ja kouluttavat itseään kiitettävästi. Koen silti, että Espanjassa ja Saksassa vaatimustaso on paljon korkeammalla ja pelaajat kehittyvät sitä kautta enemmän. Espanjassa ja Saksassa korostuu mielestäni se, että välillä täytyy tuntua pahalta, jotta kehitystä tapahtuisi. Aina ei voi olla hauskaa ja kivaa. Lisäksi ammattilaissarjoissa näkyy vielä Suomea selvemmin, että parhaat pelaajat pelaavat eikä sääliminuutteja jaeta. Erilaisia persoonia ja persoonallisuuksia löytyy valmentajista joka maasta. Omasta kokemuksesta sanoisin, että mitä etelämmäksi Euroopassa mennään, sitä räiskyvämmäksi valmennustyyli muuttuu. Tosin tästäkin on luonnollisesti poikkeuksia.

 

Millaisena koet fanikulttuurin  eri sarjoissa? Mitä hyvä meteli antaa omaan pelaamiseesi?

 

Suomessa fanikulttuuria ei yksinkertaisesti ole, mikä on todella sääli. Saksassa joukkueellani BG Dorstenilla oli oma fanijoukko, joka loi otteluun kuin otteluun loistavan fiiliksen. Espanjassa muutamalla seuralla oli suuri yleisö, mutta Espanjankaan fanikulttuuria ei silti voi verrata Saksaan. Fanit olivat yksi suurimmista syistä viihtymiseeni Saksassa ja saivat minut pelaamaan paremmin. Tyhjät katsomot eivät saa minua syttymään peliin samalla lailla kuin täpötäysi sali, jossa meteliä riittää.

Naisten SM-sarjan ottelut 12.-13.1.

12.01 klo 13:00	Catz Lappeenranta	-	HoNsU Jyväskylä
12.01 klo 14:00	BC Nokia	-	Espoo Team
12.01 klo 15:00	Peli-Karhut	-	Forssan Alku
12.01 klo 15:00	Äänekosken Huima	-	Helsingin NMKY
13.01 klo 14:30	Helsingin NMKY	-	BC Nokia
13.01 klo 14:30	Äänekosken Huima	-	Pussihukat
13.01 klo 15:00	HoNsU Jyväskylä	-	Peli-Karhut
13.01 klo 15:30	Espoo Team	-	Catz Lappeenranta