21.2.2008 Kannabista saadaan Cannabis sativa -hamppukasvista. Päihdehampusta on eristetty noin 400 kemiallista ainesosaa, joista huumaavia kannabinoideja on yli 60. Määrältään huomattavin ja ominaisuuksiltaan tärkein niistä on delta-9-tetrahydrokannabinoli eli THC. Ne hamppulajikkeet, joiden THC-pitoisuus ylittää 0, 3 painoprosenttia on luokiteltu huumehampuksi.
Delta-9-tetrahydrokannabinoli ja sen johdannaiset mainitaan psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen luettelossa I. Kannabis on yleisimmin käytetty huumausaine Suomessa. Vuonna 2006 suoritetun kyselytutkimuksen mukaan noin 7 % 15 – 34 vuotiaista suomalaisista oli käyttänyt kyselyä edeltäneen vuoden aikana kannabista.
Kannabista käytetään marihuanana, hasiksena tai kannabisöljynä. Marihuana on kasvien varsista ja lehdistä jauhettua rouhetta, jota käytetään polttamalla savukkeena tupakan tavoin. Hasis taas on kasvin erittämää pihkaa, jota yleisimmin poltetaan piipussa tai sekoitetaan ruokiin tai juomiin. Tiivistettyä kannabisöljyä voidaan tiputtaa savukkeisiin tai ruokiin. Käyttäjät kutsuvat yhtä tavanomaista kannabisannosta nimellä "jointti".
Hasiksessa on yleensä 10 – 50 mg delta-9-tetrahydrokannabinolia puolessa grammassa, mikä on tavanomainen annos. Marihuanasavukkeet sisältävät yleensä 5 - 30 mg THC:tä. Kaikkien kannabistuotteiden pitoisuuksissa on suurta vaihtelua.
Kannabiksen vaikutukset riippuvat käyttäjien psyykkisestä rakenteesta, ympäristöstä, kokemuksista ja ennakko-odotuksista. Kannabinoidit vaikuttavat useisiin aivon osiin, erityisesti otsalohkoon, limbiseen järjestelmään sekä pikkuaivoihin. Nämä aivoalueet huolehtivat älyllisistä toiminnoista, tunteista, muistista ja liikkeiden koordinaatiosta. Hermosolutasolla ne vaikuttavat kannabinoidireseptoriin, joka on elimistön oman aineen, arakidonyylietanoliamiinin eli anandamidin vaikutuskohta. Anandamidin fysiologista merkitystä ei toistaiseksi tunneta.
Kannabista ja sen synteettisiä johdoksia on tutkittu muun muassa astman, pahoinvoinnin, kivun, ruokahaluttomuuden sekä eräiden neurologisten tautitilojen hoidossa. Toistaiseksi niillä ei ole suurta merkitystä lääketieteessä ja käyttöä ovat haitanneet erilaiset sivuvaikutukset, kuten hallusinaatiot ja sekavuustilat.
Kannabiksen pääasiallinen vaikutus on keskushermoston lamaus, johon liittyy usein mielihyvän tunnetta. Kannabiksen vaikutus muistuttaa alkoholihumalaa. Kannabis heikentää ajan, paikan, nopeuden ja etäisyyden arviointia. Nämä yhdistettynä koordinaatiokyvyn, reaktiokyvyn ja muistin huononemiseen sekä ajatuksen kulun katkonaisuuteen johtavat lisääntyneeseen onnettomuusriskiin tarkkuutta vaativissa työtehtävissä, erityisesti liikenteessä. Kannabis ei aiheuta alkoholihumalan tavoin krapulaa.
Kannabiksen vaikutukset ilmenevät välittömästi polttamisen alkamisen jälkeen ja ovat voimakkaimmillaan noin 20 minuutissa. Käytetyistä annoksista riippuen vaikutukset kestävät 1 - 6 tuntia kunkin annoksen jälkeen. Mikäli kannabista käytetään syömällä tai juomalla alkavat vaikutukset hitaammin, yleensä 30 - 60 minuutin kuluessa ja kestävät 4-6 tuntia.
Rasvaliukoisina aineina kannabinoidit imeytyvät nopeasti keuhkoista keuhkoverenkiertoon ja toisaalta yleisestä verenkierrosta keskushermostoon. Polttamalla käytetystä kannabiksesta imeytyy keuhkojen kautta elimistöön 10 - 25 %:ia poltettavassa annoksessa alun perin olleesta THC-määrästä. Suun kautta annostellusta THC:stä vain noin 6 % imeytyy muuttumattomana elimistöön ja pääsee vaikuttamaan kudoksiin.
Heti verenkiertoon jouduttuaan kannabinoidit kulkeutuvat elimistön rasvakudokseen, mistä ne vapautuvat hitaasti ja erittyvät aineenvaihduntatuotteina munuaisten kautta virtsaan useiden vuorokausien kuluessa. Siten kannabiksen käyttö näkyy virtsasta suoritetuissa testeissä paljon kauemmin kuin mitä kannabis vaikuttaa.
Dopingtesteissä virtsanäytteistä osoitetaan kannabiksen käyttö mittaamalla THC:n aineenvaihduntatuotetta 11-nor-delta-9-tetrahydrokannabinoli-9-karboksyylihappoa. Maailman Antidopingtoimisto WADA on asettanut tämän aineenvaihduntatuotteen pitoisuudelle virtsassa rajapitoisuudeksi 15 ng/ml, jota korkeammat pitoisuudet raportoidaan positiivisina löydöksinä. Satunnaisen kannabiksen käytön jälkeen on virtsa positiivinen muutaman vuorokauden ajan kun taas lopetettaessa säännöllinen ja pitkäaikainen kannabiksen käyttö saattaa virtsa olla positiivinen muutamien viikkojen ajan.
Passiivinen kannabisaltistus saattaa joskus poikkeuksellisesti johtaa positiiviseen kannabislöydökseen virtsasta. Kaikki tutkimukset, joissa on saatu positiivisia kannabisnäytteitä passiivisen altistuksen jälkeen, on suoritettu poikkeuksellisissa koeolosuhteissa, esimerkiksi ahtaassa henkilöautossa tai pitkäaikaisen oleskelun jälkeen ahtaassa ja huonosti tuuletetussa tilassa. Runsaankaan passiivisen kannabisaltistuksen jälkeen ei altistusta seuraavana päivänä enää saada positiivista tulosta virtsasta.
Koska kannabis heikentää motoriikkaa, tarkkuutta ja arviointikykyä se heikentää urheilusuorituksia lähes kaikissa lajeissa ja lisää onnettomuusriskiä. Joukkuelajeissa onnettomuusriskin lisääntyminen koskee paitsi kannabiksen vaikutuksen alaisena urheilevaa itseään, myös hänen kanssaurheilijoitaan. Toisaalta kannabis ei aiheuta monien muiden huumeiden tavoin aggressiivista käyttäytymistä. Kannabiksen vaikutuksen alaisena henkilöt ovat vähemmän taipuvaisia riskinottoon.
Kannabiksen rauhoittavan vaikutuksen on ajateltu parantavan suoritusta tarkkuutta vaativissa lajeissa, minkä vuoksi kannabis alun perin kiellettiin eräissä tarkkuuslajeissa, kuten esimerkiksi keilailussa ja ammunnassa. Vuodesta 2004 lähtien kannabiksen vaikuttavat aineet kannabinoidit ovat olleet kiellettyjen aineiden listalla kaikkien urheilulajien osalta. Kannabista tutkitaan vain kilpailujen yhteydessä otetuista dopingnäytteistä.
Kannabis on kielletty urheilussa lähinnä siksi, että sen käyttö on urheiluhengen vastaista ja toisaalta siksi, että se on terveydelle haitallista. WADA on sijoittanut kannabiksen "erikseen määriteltyjen aineiden" joukkoon. Nämä ovat joukko aineita, joiden joko helpon saatavuuden vuoksi urheilija altistuu tahattomaan dopingrikkomukseen tai jotka eivät kovinkaan luultavasti paranna urheilusuoritusta. Näistä aineista dopingrangaistus voi urheilijalle olla lievempi edellyttäen, että hän kykenee osoittamaan, ettei käytön tarkoituksena ollut pyrkimys parantaa suorituskykyä.
WADAn koko maailmaa käsittelevän testitilaston mukaan 553 urheilijaa antoi positiivisen A-näytteen kannabinoideista vuonna 2006. Kaikkien positiivisten A-näytteiden osalta kannabis oli toiseksi yleisin löydös testosteronin jälkeen. Koska suurin osa testosteronipositiivisista löydöksistä on alkuperältään fysiologisia, on ilmeistä, että kannabis on positiivisten dopingnäytteiden yleisin rangaistuksiin johtava löydös.
(Lähde: Suomen antidopingtoimikunta)