Lassi Tuovi kulkenut pitkän matkan Lappeenrannasta Euroopan huippukentille

15.2.2017

SIG Strasbourgin ja Susijengin apuvalmentaja Lassi Tuovin ura on kovassa nosteessa. Kahden viime kauden aikana Tuovi on saanut arvokasta oppia apuvalmentajan roolissa Euroopan huipputasolla. Tuovin urakehitykseen on mahtunut sekä sattumia että hyväksi käytettyjä näyttöpaikkoja.

 

Lappeenrannasta lähtöisin oleva Tuovi ajautui valmentajaksi, kun pelaajaura päättyi polvivammaan syksyllä 2004. Aluksi hän toimi Mika Turusen, ja myöhemmin Jarmo Laitisen, apuvalmentajana Lappeenrannan Namikassa, mutta nousi päävalmentajaksi vuonna 2011 vain 24-vuotiaana. Ajautuminen valmennuksen pariin peliuran jälkeen oli varsin luonnollinen jatkumo, sillä koripallon taktiset nyanssit olivat alkaneet kiinnostaa jo nuorena poikana.

 

- Olin silloin A- tai B-juniori-ikäinen, kun aloin ymmärtämään ja havainnoimaan peliä. Silloin tuli katsottua pelejä ja aloin piirtämään kuvioita ylös. Minulla on varmaan vieläkin ullakolla se kirja tallessa. Siitä se lähti ja huomasi, että ne asiat kiinnostivat ja niihin oli hirveä polte jo junioripelaajana.

 

Kuten elämässä yleensäkin, sattumalla on oma roolinsa ihmisen elon tiellä. Tuovin valmennusuralle on osunut kaksi sattumaa joiden ansiosta ura lähti käyntiin.

 

- Ensimmäinen sattuma oli, ettei meillä ollut Namikassa silloin apuvalmentajaa Turusen Mikan apuna ja vähän ajauduin polvileikkauksen jälkeen katselemaan videoita ja auttamaan Mikaa. Se poiki menestyksekkään vuoden, joka päättyi mestaruuteen eikä seurasta enää seuraavaksi vuodeksi pelaajasopimusta tarjottukaan. Tuli sitten toisenlainen sopimus eteen, Tuovi naurahtaa.

 

Toisen sattuman kautta Tuovi löysi itsensä yllättäen maajoukkueen valmennusryhmästä.

 

- Minulla oli HKVT:sta suorittamatta yksi ulkomaan osio ja minun piti suorittaa se korvaavana. Samaan aikaan miesten maajoukkueen videokoordinaattori lopetti. Muistan, kun istuin Vierumäellä puiston penkillä ja ”Henkka” [Henrik Dettmann] tuli sanomaan, että: ”sun pitäisi suorittaa toi enkä tiedä susta oikein mitään, mutta niin moni on kehunut, että tuutko miesten maajoukkueeseen kokeilemaan”. Ajatus oli sellainen, että tullaan mukaan hetkeksi suorittamaan ja vähän katsomaan. Jotkut olivat puhuneet puolestani ja kiitokset siitä heille. Sillä pätkäpestillä ollaan edelleen.

 

Oppi karttunut Turkissa ja Ranskassa

 

Tuovi toimi Namikan päävalmentajana Korisliigassa kolmen kauden ajan, jonka jälkeen hän päätti hakea vaikutteita ulkomailta. Hän kiersi yhdessä Jukka Toijalan kanssa USA:ssa ammentamassa oppia, kunnes yksi puhelinsoitto määritti Tuovin uralle uuden suunnan.  

 

- Muistan hyvin sen päivän. Olimme Lakersin harjoitushallilla katsomassa Lakersin harjoituksia ja siitä lähdimme ajelemaan. ”Henkan” kanssa olimme aiemmin vähän viestitelleet, mutta se oli enemmän sellaista tunnustelua emmekä tienneet tapahtuuko mitään vai ei. Yksi agentti sitten soitti, että olenko valmis lähtemään Istanbuliin. Alle kaksi vuorokautta siitä, niin laskeuduin Istanbuliin.

 

Dettmann ja Tuovi luotsasivat Besiktasia loppukauden ajan, mutta kauden 2015-16 alkajaisiksi Dettmann sai lähteä. Tuovi myöntää, että se oli kova paikka.

 

- Ensimmäinen asia oli tietenkin armoton pettymys, että olimme epäonnistuneet, sillä olimme yhdessä tehneet hommia ja sitä yritti siinä tilanteessa tukea Henkkaa. Ei siinä itseä tullut edes ajateltua, vaikka tilanne oli hurja eikä oikein tiennyt mitä tulee tapahtumaan. Sitten seuraavana päivänä kuulin, että uusi valmentaja haluaa pitää minut ja oli lähtö Thessalonikiin Eurocupin peliin. Piti pakata laukut ja siinä oltiin aika nopeasti pää pyörällä Kreikassa uuden valmentajan kanssa. Siinä ei kauaa ehtinyt asiaa käsitellä, vaan oli pakko unohtaa ja tsempata siinä hetkessä, Tuovi kertoo Besiktasin vaiheista.

 

Sama kuvio toistui tällä kaudella, kun Dettmann sai pestin ranskalaisen SIG Strasbourgin päävalmentajana, mutta vaikean alkukauden jälkeen joukkueen monivuotinen valmentaja Vincent Collet palkattiin takaisin. Usein uuden päävalmentajan tullessa entiset apuvalmentajat menevät pesuveden mukana. Tuovi sai kuitenkin jäädä sekä Besiktasiin että Strasbourgiin.

 

- Totta kai siihen pitää olla tyytyväinen. Siinä on ollut myös hyviä ihmisiä, jotka ovat tehneet niitä päätöksiä, vaikka ne ovat olleet varmasti vaikeita. Olen tietenkin kiitollinen molemmille valmentajille, jotka ovat halunneet minut pitää. Sehän on se suurin asia. Ei säälistä mihinkään halua jäädä, vaan pitää nähdä myös sitä ammatillista puolta.

 

- Luonnollisesti tärkeää niiden asioiden käsittelemiseen on ollut Henkan kannustus. Hän ei ole antanut mahdollisuuttakaan miettiä mitään muuta kuin, että ottaisin itselleni kaiken hyödyn päästä eteenpäin enkä saisi jäädä miettimään tai pohtimaan. Se on aina auttanut itseänikin sen vaikeimman vaiheen yli, Tuovi kiittelee Susijengin päävalmentajaa.

 

Tuovi on 30-vuotiaana huippuvalmentajaksi vielä nuori, mutta on jo nyt saanut arvokasta oppia. Uraan on mahtunut erilaisia valmentaja- ja ihmistyyppejä, joilta analyyttinen Tuovi on imenyt vaikutteita.

 

- Kyllä muistikirjoja on täytelty ja asioita pohdittu. Jokaiselta valmentajalta tarttuu jotain mukaan, mutta myös asioita, joita ei itse välttämättä tekisi tai kyseenalaistaa miksi niin tehdään. Asenteeni on aina ollut vähän kyselevä ja pohtiva. Sillä tavalla saa itsekin vastauksia. Toimin kolme vuotta päävalmentajana ja silloin oli selvä oma filosofia jota hain, mutta sen takia jäin siitä pestistä pois, kun halusin päivittyä ja oppia uutta, sekä rakentaa ajatusmallia valmentamiseen yleensä. Se on nyt mennyt aika nappiin ja olen saanut toimia aika hyvien valmentajien kanssa sen jälkeen, Tuovi jakaa kiitosta aikaisemmille valmentajilleen.

 

Perustekeminen samaa kuin Korisliigassa

 

Tuovi korostaa, että valmentajan työ on samanlaista tapahtuupa se sitten Lappeenrannassa tai Strasbourgissa. Videoiden analysointi, harjoitteet ja jokapäiväinen tekeminen on pitkälti hyvin samaa.

 

- Valmentaminen on valmentamista missä tahansa. Pelaajat ehkä hyppäävät korkeammalle, juoksevat kovempaa ja heiltä voi vaatia ehkä pikkaisen enemmän joissain tilanteissa, mutta se työ mikä läppärin kanssa tehdään toimistossa ja sitten, kun astutaan treenikentälle, niin kyllä se hyvin pitkälle samoja asioita noudattaa.

 

Isoimmat erot Korisliigaan verrattuna tulevat joukkueiden budjeteissa. Lappeenrannassa Tuovi kasasi joukkueen alle 300 000 euron budjetilla. Se on vähemmän kuin Strasbourgin korkeapalkkaisimmat tienaavat yhdessä kaudessa. Strasbourg lähti kauteen 6,7 miljoonan euron budjetilla, joista palkat lohkaisivat 2,2 miljoonan euron siivun.

 

- Besiktasissa ja Strasbourgissa on päässyt haaveilemaan sellaisista pelaajista, joita on ihannoinut monta vuotta sitten television välityksellä kotisohvalta. Välillä pitää nipistää, mutta loppujen lopuksi työ on sama. Pelaajien päivittäisessä työssä pyörivät samat huumorit ja samat maneerit.

 

Suomalaisvalmentaja ei osaamisessa häviä

 

Suomalaisia valmentajia on tällä hetkellä ulkomailla vain kourallinen. Tuovin lisäksi Gordon Herbert, Tuomas Iisalo, Vesa Vertio, Daniel Jansson ja Anton Mirolybov toimivat Saksassa, Lars Ekström Japanissa ja Tuovin entinen oppi-isä Turunen valmensi viimeksi Vietnamissa. Suomalaispelaajia siirtyy jo enenevässä määrin ulkomaille, mutta valmentajien suhteen tilanne on vielä toinen. 

 

- Olen aina sanonut, että parempien pelaajien saaminen kovempiin sarjoihin auttaa maajoukkuettamme ja pelaajakehitystämme. Se on myös selvä, että meidän on saatava valmentajia kovempiin paikkoihin ja kovempiin sarjoihin. Europelien pelaaminen on yksi avainasia ja jalkaa pitää saada oven väliin, Tuovi korostaa.

 

- Ei sieltä hirveästi Henkkaa lukuun ottamatta tulla hakemaan ja kysymään, että lähtisitkö tänne hommiin. Enkä usko, että yhtään valmentajaa poimitaan pelkästään sähköpostin välityksellä, sillä tarjokkaita on niin paljon eikä Suomea vielä lasketa ykkösmaaksi. Tilanne paranee kuitenkin koko ajan. Kyllä meidän kaikkien pitää yrittää avata ovia ja vähän uhrautuakin siinä, että jotain saataisiin poikimaan. Oikeisiin kontakteihin pääseminen, verkostoituminen ja ammattitaidon todistaminen, niin kyllä sieltä varmasti poikii jotain. Olemme kuitenkin siinä vasta alkutaipaleella, jatkaa Tuovi.

 

Tuovi muistuttaa, että valmennusosaamisessa suomalaisvalmentaja ei muille kollegoilleen häviä.

- Sen voin sanoa, että meillä on äärimmäisen hyviä valmentaja Korisliigassa ja myös sen ulkopuolella eikä meidän tarvitse hävetä. Nyt, kun olen nähnyt mitä se maailmalla on, niin emme todellakaan ole jäljessä. Se vain vaatii pikkaisen oikeita juttuja ja pienen onnenkolauksen, että päästään maailmalle.

 

Entä Tuovin omat tavoitteet valmentajana? Milloin hänet nähdään Euroliigajoukkueen päävalmentajana?

 

- Tässä on tapahtunut niin paljon niin nopeasti, mutta ainahan haaveita on. Jos tähän ammattiin on ryhtynyt, niin tässä on äärimmäinen kunnianhimo kehittyä. Se, onko apuvalmentaja vai päävalmentaja, niin siitä en osaa tällä hetkellä sanoa. Mieli vaihtelee ja tällä hetkellä tuntuu, että on ollut oikeita valintoja hypätä tähän oppimaan ja kehittymään, mutta tietysti tämä ammatti on sellainen, että kun intohimo ja polte ovat kovia, niin yksi puhelu oikeasta paikasta oikeana päivänä, niin siinähän se mieli sitten kääntyy, Tuovi toteaa arvoituksellisesti.


Lassi Tuovi rakentaa valmentajauraa Euroopassa. (Kuva: Ville Vuorinen)
Tuovi aloitti valmentajauransa Lappeenrannan Namikassa. (Kuva: Tytti Nuoramo)
Tuovi nousi mukaan maajoukkueen valmennusryhmään vuonna 2011. (Kuva: Tytti Nuoramo)
Tuovi toimii tällä hetkellä SIG Strasbourgissa Vincent Collet'n oikeana kätenä. (Kuva: Salttu Forsström)
Tuovi valmensi viime kaudella Besiktasissa. (Kuva: Ville Vuorinen)
Lassi Tuovin tulevaisuuden näkymät ovat positiiviset. (Kuva: Ville Vuorinen)