Kaisa Tuure ripustaa kiitollisena tossut naulaan

Naisten SM-sarjan kestomenestyjän Catz Lappeenrannan kapteeni ja Suomen maajoukkueessakin esiintynyt sentteri Kaisa Tuure lopettaa aktiiviuransa. Nykyisin 32-vuotias Tuure palasi Suomeen ja Lappeenrantaan vuonna 2006 vietettyään ulkomailla lähes vuosikymmenen. Catzin riveissä Tuuren kaulaan ripustettiin joka kevät mitali.

Tuuren viimeiseksi SM-otteluksi jäi Lappeenrannassa Peli-Karhuja vastaan pelattu neljäs finaali, jonka päätteeksi Tuuren kipparoiman Catz-laumalle ojennettiin hopeamitalit.

Imatralaisen Vuoksenniskan Vesan kasvatti Tuure voitti kotimaassa kaikkiaan kaksi Suomen mestaruutta, neljä SM-hopeaa ja kerran Suomen cupin. Mestaruuksista ensimmäinen tuli Forssan Alussa 1998 ennen Tuuren ulkomaankiertuetta. Peli-kaudet 1998-2002 Tuure vietti Stetsonin yliopistossa Yhdysvalloissa, jonka jälkeen hän pelasi Espanjan kivikovassa liigassa kaudet 2002-06. Suomen naisten maajoukkueessa Tuure esiintyi 28 kertaa.

- Tällä hetkellä olo on lähinnä helpottunut, huokaisee Tuure.

- Koripallolla on ollut ja tulee varmasti aina olemaan iso osa elämässäni. Ensi kaudesta en osaa sanoa vielä mitään. Nyt haluan ottaa hieman etäisyyttä kaikkeen ja miettiä sitten jatkoja levänneellä mielellä.

Vahvaa eteläkarjalaista murretta puhuvan Tuuren mukaan koripallo on antanut paljon hänen elämälleen.

- Koripallo on tehny miusta tän ihmisen mikä mie tänä päivänä olen. Mie oon saanu koripallon kautta kokea niin paljon. Oon saanu asua erilaisissa maissa ja oppia kieliä. Koripallo on antanu miulle jokapaikassa mihin mie oon menny sellasen turvaverkon, jonka avulla on ollu helppo kotiutua ja sopeutua erilaisiin kulttuureihin. Tavallaan koripallo on ollu yhteinen kieli, jos muuten kommunikointi on ollu vaikeaa.

"Ystävät kultaakin arvokkaampia!"

Vuosien koripallotaipaleelle mahtuu liuta rakkaita muistoja.

- Catzissä ensimmäinen finaali ja todellinen voitettu hopea on muistoissa aika korkeella. Tietenkin viime kevään kulta oli monen vuoden puurtamisen jälkeen hienoa voittaa! Voi kuulosta kliseeltä, mut lopputuloksesta huolimatta miulle tää joukkue on ollu aina voittaja.  Nää vuodet Lappeenrannassa on kokonaisuudessaan ollu tosi hienoja. Mie oon saanu pelata hienojen pelaajien kanssa ja samalla oon voinu rakentaa ensimmäistä kertaa elämääni koripallon ulkopuolellakin. 

- Espanjan vuodet oli myös mahtava kokemus, 3. sija Espanjan liigassa oli hieno saavutus. Se oli kaikille yllätys, mut kovan työn ja uskomattoman yhtenäisen joukkueen ansiota. Forssassa voitettu kulta oli miun ensimmäinen ja tuntu hienolta. Oli todellinen kunnia saada pelata Lea Hakalan kanssa samassa joukkueessa. Ilmeisesti mie oon pelannu sen verran kauan, et näitä muistoja vois listata loputtomiin. 

- Kaikista hienointa ja tärkeintä on kuitenkin ne ihmiset, jotka koripallo on tuonu miun elämään. Mitalin tai mitalien värillä ei oo miulle mitään merkitystä, mut ystävät jotka mie oon saanu matkan varrelta elämääni rikastuttamaan on kultaakin arvokkaampia!

Lopettamispäätös ei ollut Kaisalle mikään hetken mielijohde.

- Viime keväänä mie mietin kovasti jatkanko vaiko en. Sillon miut vielä ylipuhuttiin, eli kyllä tää mennyt kausi on kaikkinensa ollu sellasta erotyötä. Näin kauden jälkeen on helppo sanoa et nyt mie lopetan. Mie kuitenki tiedän, et vielä tulee monta kertaa mietittyä mitä jos kuitenki vielä...

Urheilijan arki ei kuitenkaan aina ole ollut Tuurellekaan pelkkää ruusuilla tanssimista.

- Tämä kausi oli miulle aika vaikea. Koripalloon tuli paljon itse pelin ulkopuolisia asioita, jotka vei paljon henkistä energiaa ja söi jaksamista. Ilman mahtavien pelikavereiden tukea olisin ollut pulassa. Onneksi aika kultaa muistot, välillä näinkin nopeasti, ja tästä kaudesta muistuu mieleeni vain kaikki ne positiiviset asiat.

- Haikeus hiipii pakostakin mieleen. Viime viikon tiistaina tajusin yhtäkkiä, että se on miun viimenen kotipeli.  Silloin en ajatellut, et se oli myös meijän kaikkien viimenen peli tällä kaudella. Nyt olo on lähinnä helpottunut, mutta tosiasia on, et miun on vaikee kuvitella elämää ilman korista. Välillä se jo melkein onnistuu, kunnes huomaan ajattelevani että kiva, kun kesätreenit alkaa kohta.

Loppuksi Tuure haluaa jakaa kiitostaan ”kissaperheelle”.

- Catz on ollu enemmän ku seura. Catzissä on paljon toimijoita, jotka tekevät työtä seuran eteen sydämellään. He antavat seuralle sielun, jonka lämpö välittyy pelaajille asti. Miun on ollu hyvä pelata ja olla täällä.

Värikkään ja eloisan Tuuren jatkosuunnitelmat eivät ole vielä selvillä, mutta luonteelle sopivaa tekemistä löytyy jatkossakin.

- Aikansa kutakin. Nyt mie rupeen zumbaamaan!