21.4.2011 Naisten SM-sarjan kestomenestyjän Catz Lappeenrannan kapteeni ja Suomen maajoukkueessakin esiintynyt sentteri Kaisa Tuure lopettaa aktiiviuransa. Nykyisin 32-vuotias Tuure palasi Suomeen ja Lappeenrantaan vuonna 2006 vietettyään ulkomailla lähes vuosikymmenen. Catzin riveissä Tuuren kaulaan ripustettiin joka kevät mitali.
Catz-paitaa vuodesta 2006 kantanut Kaisa Tuure päättää aktiiviuransa.
Lappeenrannassa Tuure koki pettymyksiä sekä riemunhetkiä. Kuvassa Tuure tuulettaa Suomen cupin voittoa 2007.
Suomi-paidassa Tuure esiintyi 28 kertaa ja ulkomailla hän vietti lähes vuosikymmenen. Kuvat: Francois Perthuis & Kimmo Metsälä & Tytti Nuoramo.
Tuuren viimeiseksi SM-otteluksi jäi Lappeenrannassa Peli-Karhuja vastaan pelattu neljäs finaali, jonka päätteeksi Tuuren kipparoiman Catz-laumalle ojennettiin hopeamitalit.
Imatralaisen Vuoksenniskan Vesan kasvatti Tuure voitti kotimaassa kaikkiaan kaksi Suomen mestaruutta, neljä SM-hopeaa ja kerran Suomen cupin. Mestaruuksista ensimmäinen tuli Forssan Alussa 1998 ennen Tuuren ulkomaankiertuetta. Peli-kaudet 1998-2002 Tuure vietti Stetsonin yliopistossa Yhdysvalloissa, jonka jälkeen hän pelasi Espanjan kivikovassa liigassa kaudet 2002-06. Suomen naisten maajoukkueessa Tuure esiintyi 28 kertaa.
- Tällä hetkellä olo on lähinnä helpottunut, huokaisee Tuure.
- Koripallolla on ollut ja tulee varmasti aina olemaan iso osa elämässäni. Ensi kaudesta en osaa sanoa vielä mitään. Nyt haluan ottaa hieman etäisyyttä kaikkeen ja miettiä sitten jatkoja levänneellä mielellä.
Vahvaa eteläkarjalaista murretta puhuvan Tuuren mukaan koripallo on antanut paljon hänen elämälleen.
- Koripallo on tehny miusta tän ihmisen mikä mie tänä päivänä olen. Mie oon saanu koripallon kautta kokea niin paljon. Oon saanu asua erilaisissa maissa ja oppia kieliä. Koripallo on antanu miulle jokapaikassa mihin mie oon menny sellasen turvaverkon, jonka avulla on ollu helppo kotiutua ja sopeutua erilaisiin kulttuureihin. Tavallaan koripallo on ollu yhteinen kieli, jos muuten kommunikointi on ollu vaikeaa.
Vuosien koripallotaipaleelle mahtuu liuta rakkaita muistoja.
- Catzissä ensimmäinen finaali ja todellinen voitettu hopea on muistoissa aika korkeella. Tietenkin viime kevään kulta oli monen vuoden puurtamisen jälkeen hienoa voittaa! Voi kuulosta kliseeltä, mut lopputuloksesta huolimatta miulle tää joukkue on ollu aina voittaja. Nää vuodet Lappeenrannassa on kokonaisuudessaan ollu tosi hienoja. Mie oon saanu pelata hienojen pelaajien kanssa ja samalla oon voinu rakentaa ensimmäistä kertaa elämääni koripallon ulkopuolellakin.
- Espanjan vuodet oli myös mahtava kokemus, 3. sija Espanjan liigassa oli hieno saavutus. Se oli kaikille yllätys, mut kovan työn ja uskomattoman yhtenäisen joukkueen ansiota. Forssassa voitettu kulta oli miun ensimmäinen ja tuntu hienolta. Oli todellinen kunnia saada pelata Lea Hakalan kanssa samassa joukkueessa. Ilmeisesti mie oon pelannu sen verran kauan, et näitä muistoja vois listata loputtomiin.
- Kaikista hienointa ja tärkeintä on kuitenkin ne ihmiset, jotka koripallo on tuonu miun elämään. Mitalin tai mitalien värillä ei oo miulle mitään merkitystä, mut ystävät jotka mie oon saanu matkan varrelta elämääni rikastuttamaan on kultaakin arvokkaampia!
Lopettamispäätös ei ollut Kaisalle mikään hetken mielijohde.
- Viime keväänä mie mietin kovasti jatkanko vaiko en. Sillon miut vielä ylipuhuttiin, eli kyllä tää mennyt kausi on kaikkinensa ollu sellasta erotyötä. Näin kauden jälkeen on helppo sanoa et nyt mie lopetan. Mie kuitenki tiedän, et vielä tulee monta kertaa mietittyä mitä jos kuitenki vielä...
Urheilijan arki ei kuitenkaan aina ole ollut Tuurellekaan pelkkää ruusuilla tanssimista.
- Tämä kausi oli miulle aika vaikea. Koripalloon tuli paljon itse pelin ulkopuolisia asioita, jotka vei paljon henkistä energiaa ja söi jaksamista. Ilman mahtavien pelikavereiden tukea olisin ollut pulassa. Onneksi aika kultaa muistot, välillä näinkin nopeasti, ja tästä kaudesta muistuu mieleeni vain kaikki ne positiiviset asiat.
- Haikeus hiipii pakostakin mieleen. Viime viikon tiistaina tajusin yhtäkkiä, että se on miun viimenen kotipeli. Silloin en ajatellut, et se oli myös meijän kaikkien viimenen peli tällä kaudella. Nyt olo on lähinnä helpottunut, mutta tosiasia on, et miun on vaikee kuvitella elämää ilman korista. Välillä se jo melkein onnistuu, kunnes huomaan ajattelevani että kiva, kun kesätreenit alkaa kohta.
Loppuksi Tuure haluaa jakaa kiitostaan ”kissaperheelle”.
- Catz on ollu enemmän ku seura. Catzissä on paljon toimijoita, jotka tekevät työtä seuran eteen sydämellään. He antavat seuralle sielun, jonka lämpö välittyy pelaajille asti. Miun on ollu hyvä pelata ja olla täällä.
Värikkään ja eloisan Tuuren jatkosuunnitelmat eivät ole vielä selvillä, mutta luonteelle sopivaa tekemistä löytyy jatkossakin.
- Aikansa kutakin. Nyt mie rupeen zumbaamaan!
Awak Kuierin odottaessa WNBA:n varaustilaisuutta on syytä palata 20 vuoden taakse, jolloin Taru Tuukkanen huudettiin naisten taalaliigaan ensimmäisenä suomalaisvarauksena koskaan. Vaikka Tuukkanen oli osoittanut Xavier Musketeersissa olevansa yksi NCAA-liigan parhaita pelaajia, WNBA-varaus tuli hänelle itselleenkin yllätyksenä.
EBT:n pelinrakentaja ja luottopuolustaja Lotta Hämäläinen, 24, vasta kolkuttelee ikänsä puolesta urheilijan kulta-aikoja. Korisliiga-kokemusta Hämäläiseltä ei kuitenkaan puutu, sillä hän aloittaa ensi viikonloppuna ja kymmenennen kautensa naisten Korisliigassa.
Päävalmentaja Pekka Salmisen mukaan maajoukkuekesän 2020 versio Susiladiesista on urheilullinen, liikkuva ja aktiivinen. Malliesimerkki näistä kolmesta ominaisuudesta on rautoja hipova 21-vuotias Magdalene Agyei.
Ella Salminen, 21, ei ole välttämättä säväyttänyt sinua junnupelaajana, mutta aikuispelaajana kyllä. Salminen on noussut pyöreän nollan junnumaajoukkuekokemuksella Susiladies-rinkiläiseksi, jonka tulevaisuudessa kiiltää ulkomaankentät.
Saara Sandell, 26, on Naisten Korisliigan jokapaikanhöylä, jonka vasuri laukoi päättyneellä kaudella kolmen pisteen heittoja kasvattajaseuransa EBT:n riveissä. Sandell nostaa merkittävimmiksi valmentajikseen urallaan Tapio Ahosen, Tuomas Rahkosen ja Kimmo Kujansivun.
Tuulia Timo, 23, on elävä esimerkki siitä, että Vimpelistä tulee korintekijöitä. Päättyneellä kaudella Timo nousi pohjanmaalaisella identiteetillä ja hullun heittäjän mentaliteetilla yhdeksi Naisten Korisliigan parhaiksi kotimaisiksi pisteidentekijöiksi Catz Lappeenrannassa.
Lotta Aaltonen, 34, on Raumalta ponnistanut Naisten Korisliiga -konkari, joka pelasi päättyneellä kaudella EBT:n kakkosjoukkueessa naisten ykkösdivisioonaa. Aaltonen käy Minun valmentajani -juttusarjassa lävitse uransa kolme tärkeintä valmentajaa, jotka ovat auttaneet häntä kasvamaan raumalaisesta juniorista kolmekymppiseksi Susiladies-debytantiksi.
Kaisa Lind, 32, on Kouvottarien monivuotinen kapteeni, jolta löytyy pääsarjakokemusta Naisten Korisliigasta jo kahdentoista kauden verran. Lindin taustalta löytyy neljä valmentajaa, jotka ovat olleet merkittävässä osassa hänen pelaajakaaressaan: Eero-Pekka Lind, Riku Parkatti, Mikko Tupamäki ja Tuomas Oja.
Joulukuun pelaajaksi valittu Brittany Starling on esittänyt läpi kauden vakuuttavia otteita mestaruutta jahtaavissa Peli-Karhuissa. Starling siirtyi joukkueen riveihin hieman jälkijunassa, mutta kertoo viihtyvänsä seurassa erinomaisesti ja ylistää naisten Korisliigan tasoa.
Viime viikolla perinteikkäässä Baltic Sea Basketball Cupissa nähtiin jälleen kerran Suomen tulevaisuuden koripallolupauksia. Yhtenä tähtenä tuikki Suomen 18-vuotiaiden tyttöjen Emerita Mashaire, 17.