Koris.netin haastattelussa: Teemu Rannikko

16.6.2007 Maajoukkueen tähtitakamies Teemu Rannikko siirtyi aiemmin kuluvalla viikolla slovenialaisesta Olimpija Ljubljanasta Venäjän kovatasoiseen liigan ja moskovalaisen Himkin vahvuuteen. Koris.net tapasi Rannikon hänen kiireisellä neljän päivän Suomen-visiitillään.

Teemu Rannikon siirrosta on luettavissa lisää artikkelissa "Venäjän pronssijoukkue kaappasi Teemu Rannikon".

Ja sitten haastattelun pariin, olkaa hyvät.

Onnittelut, tuore sopimus kourassa. Mitkä fiilikset?

Erittäin hyvät fiilikset. Ei voi olla kuin iloinen. Sain todella hyvän sopimuksen, pääsen hyvään organisaatioon, josta olen kuullut ainoastaan hyvää, ja samalla pääsen kovaan sarjaan pelaamaan.

Millaisin odotuksin siirryt Himkiin ja Moskovaan?

Odotukset ovat luonnollisesti aika korkealla. Minulla on henkilökohtaisesti aika hyvä kausi takana ja ensi kaudella pelaan selkeästi kovempaa sarjaa. Venäjän sarja on varmasti tällä hetkellä Espanjan jälkeen Euroopan kovin sarja. Moskova on aika hieno kaupunki ja varmasti tulee olemaan aika erilaista kuin viimeiset seitsemän vuotta.

Kaiken kaikkiaan kovat ovat odotukset niin pelillisiin kuin kentän ulkopuolisiinkin asioihin. Eiköhän tässä kuitenkin jatketa samanlaista tekemistä kuin aiemminkin.

Himkillä on Venäjän pronssisijan myötä paikka ULEB Cupissa. Kuinka suuri merkitys eurosarjoilla oli päätöksenteossasi?

Kyllä sillä oli merkitystä. Olen pelannut viidestä viime vuodesta neljä joko Euroliigassa tai ULEB Cupissa. On se mukavampi pelata kahta peliä viikossa ja kansainvälisten pelien saaminen on tärkeää.

ULEB Cupissa lähdetään tavoittelemaan sarjan voittoa ja sitä kautta paikkaa Euroliigassa. Tosin sille paikalle on varmasti tyrkyllä myös monia muita joukkueita.

Mitä muita vaihtoehtoja oli tapetilla Himkin lisäksi ja mikä käänsi vaa’an venäläisseuran puoleen?

Kauden aikana vaihtoehtoja oli hirveän paljon. Kauden jälkeen vaihtoehtoja oli Italiasta, Espanjasta ja jopa Ukrainasta.

Himki-valinnan yksi syy oli siinä, että joukkueen valmentaja (Kestutis Kemzura) halusi minut jo kesken kauden ja oli todella kiinnostunut minusta. Hän kertoi pitävänsä minun pelityylistä ja laskevansa paljon minun varaan joukkueessaan. Valmentaja on ollut minulle aina tärkeä. Hän on kuitenkin se, joka pelaajia pistää kentälle, eikä johtajat.

Kansainväliset pelit painoivat vaakakupissa. Vaihtoehtoina oli myös Euroliigassa pelaavia joukkueita. Halusin kuitenkin tehdä aikaisin sopimuksen ja Himki halusi myös varmistaa sopimukseni aikaisin.

Tietysti myös taloudelliset asiat olivat tärkeitä. Tässä sopimuksessa tuntui kaikki osuvan kohdalleen.

Sinulla oli vuosi jäljellä sopimustasi Olimpijan kanssa. Kuinka vaikeat neuvottelut käytiin, että pääsit lähtemään Ljubljanasta?

Neuvottelut eivät olleet ollenkaan vaikeat. Sopimuksessani oli buy-out-pykälä, jonka mukaan olin vapaa, kun buy-out on suoritettu. Ei ollut mitään ongelmia, vaan päinvastoin seura oli ymmärtäväinen.

Olimpijalla ei ole mikään hyvä tilanne tällä hetkellä, mutta toivottavasti siellä saadaan asiat kuntoon ja kaikki päättyy hyvin.

Kautesi Olimpija Ljubljanassa päättyi kantapäävammaan. Mikä on vamman tilanne?

Lääkärin analyysi oli kantapään rasvapatjan rasitusvamma. Kantapää oli kauden aikana tosi kipeä ja loppukaudesta en pystynyt pelaamaan.

Tiistaina otin ensimmäiset juoksuaskeleet sitten toukokuun puolivälin. Pikkuhiljaa voin aloittaa rauhallista lenkkeilyä pehmeällä alustalla. Nyt laitetaan vaan kantapää kuntoon ja sitten kohti ensi kautta.

Olimpija pelasi Slovenian finaaleissa. Oliko tuskallista seurata niitä pelejä katsomon puolelta?

Olihan se. Ja aina se on tuskallista, kun ei pysty pelaamaan. Meillä oli niin paljon ongelmia loukkaantumisten kanssa, että oli hienoa nähdä joukkueen venyminen viidenteen peliin. Helppoa ei ollut, kun kolme aloitusviisikon miestä oli sivussa ja viimeisessä finaalissa kapteenikin (Ivica Jurkovic) pelasi vain ensimmäisen puoliajan, eikä sitäkään pystynyt vetämään kunnolla.

Kauden aikana vähemmille minuuteille jääneet nuoret nostivat hyvin tasoaan. Sen vuoksi olisi tietenkin ollut hienoa päättää kausi mestaruuteen. On kuitenkin sanottava rehellisesti, että parempi joukkue voitti. Mielenkiintoista olisi ollut kohdata Helios terveellä joukkueella, mutta ei voi mitään.

Henkilökohtainen kautesi oli – varovaisestikin sanoen – erinomainen. Oletko tyytyväinen?

Olen tyytyväinen ja varmasti myös kehityin pelaajana. Kauteen mahtui hyviä pelejä, mutta myös joitain heikompia mahtui joukkoon.

Tavoitteena oli voittaa muutama peli enemmän ja edetä esimerkiksi 16 parhaan joukkoon Euroliigassa. Emme päässeet niihin tavoitteisiin, jotka asetettiin ennen kautta. Joukkueen menestyminen menee ajatuksissani henkilökohtaisten saavutusten edelle. Osasyy tähän on tietenkin se, että joukkueemme eli kauden aikana todella paljon. Pelaajia tuli ja meni ja vaikeaa oli, mutta kyllä sitä mietti, että olisiko voinut kääntää henkilökohtaisella panoksella vielä muutaman pelin.

Kokonaisuutena olen kauteen henkilökohtaisella tasolla kuitenkin tyytyväinen.

Kauden henkilökohtaiset kohokohdat?

Tel Aviv Maccabia vastaan voittokorin teko oli varmasti yksi sellainen. Kyse on kuitenkin yhdestä Euroopan suurseuroista ja pystyimme voittamaan, vaikka Marko Milic ja Ender Arslan olivat juuri lähteneet joukkueesta.

Ja olihan Adriatic-liigassakin hyviä pelejä. Yhdessä vaiheessa kautta heitto upposi erikoisenkin hyvin.

Kesken pelien pääsi välillä todella hyviin fiiliksiin, kun yhteistyö Milicin kanssa toimi hienosti. Minulla oli helppo tehtävä laittaa palloa ilmaan ja Marko pisti sitä oikein kunnolla alaspäin.

Kaiken kaikkiaan kaudelta jäi todella paljon hienoja muistoja.

Pelasit Ljubljanassa kaksi vuotta. Mitä nostaisit joukkueen näkövinkkelistä kohokohdiksi?

Ensimmäisenä vuonna voitimme mestaruuden viidennessä pelissä vieraskentällä. Siitä ottelusarjasta jäi paljon hyviä muistoja.

Adriatic-liigassa emme päässeet kumpanakaan vuonna loppupeleihin, mutta etenkin tällä kaudella tuli pahasti vajaamiehisillä joukkueilla maukkaita voittoja. Voitimme esimerkiksi Euroliiga-joukkue Cibonan ja Punaisen Tähden, vaikka meillä taisi olla kokoonpanossa vain yksi yli kaksimetrinen pelaaja. Jouduimme pelaamaan aika erikoisilla viisikoilla, mutta silti pystyimme kääntämään vaikeita pelejä voitoiksi.

Olimpijan talousvaikeudet olivat esillä koko kauden ajan ja mm. mainitsemasi ystäväsi Marko Milic lähti kesken kauden Espanjaan. Miten vaikeudet vaikuttivat joukkueen ilmapiiriin ja tekemiseen?

Marko on Sloveniassa ikoni ja kansallissankari. Ei ollut joukkueelle helppoa, kun kapteeni ja johtohahmo lähtee kesken kauden. Toisaalta pelasin neljä kautta hänen kanssaan ja olin onnellinen hänen puolestaan, kun Real Madridin kaltainen joukkue halusi miehen seitsemän vuoden tauon jälkeen takaisin.

Välillä oli kyllä pukukopissa totista miestä valmentajasta lähtien, kun pelaajia tuli ja meni, palkkoja luvattiin ja palkkoja ei tullut. Lisäksi ulkopuolinen paine on Olimpijan ympärillä aika kova. Henkilökohtainen onni oli, etten ymmärtänyt lehtien kirjoittelusta kovinkaan paljon.

Siihen nähden mitä joukkue koki kauden aikana, niin ylpeä saa porukasta olla ja hyvä kausi pystyttiin vetämään.

Kauden aikana huhuttiin myös sinun siirtymisestä. Kuinka lähellä siirto oli?

Oli se lähellä monta kertaa. Lähimpänä lähtö oli tammikuussa, kun Tel Aviv Maccabin kanssa keskusteltiin. Sopimuksesta puuttui enää minun allekirjoitus. Siirrot eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet. Aina jokin positiivinen signaali sai minut jäämään.

Näin jälkikäteen voi ajatella, että olisi ollut hienoa päästä Maccabin tasoiseen joukkueeseen pelaamaan. Asia ei kuitenkaan vaivaa minua. Pystyin kehittymään kauden aikana paljon ja Himki-sopimuksen myötä viimeinenkin jälkiviisastelu on jäänyt.

Olet nyt Suomessa ja lomalla. Mitä kuuluu kesän ohjelmaan?

Nämä neljä päivää, jotka kesäkuussa saan Suomessa olla, ovat aika kiireisiä. Pitää eri asioita tehdä, kavereita ja sukulaisia nähdä. Sitten lähden kahdeksi viikoksi häämatkalle Bora Boralle, kun matka jäi viime kesänä väliin.

Heinäkuun alussa on maajoukkueen leiri, jonka jälkeen tulee kolmen viikon omatoimisen harjoittelun jakso. Tarkoitus olisi vähän nauttia suomalaisesta kesästäkin, kunnes heinäkuun lopussa aletaan maajoukkueen kanssa painamaan ihan tosissaan.

Nopeasti se kesä taas varmasti menee.

Maajoukkueella on edessään ratkaisupelit EM-karsinnoissa elo-syyskuussa. Millaisina näet Suomen mahdollisuudet A-divisioonaan nousulle?

Pelasimme itsellemme viime syksynä kaikki kortit omiin käsiin, kun saldo on 4-0. Toisaalta edessä on vaikeat vieraspelit pahimpia vastustajia Itävaltaa ja Georgiaa vastaan.

Uskon, että pystymme nostamaan viime vuodesta vielä vähän tasoamme. Meillä on hyvä nippu kasassa. Kesällä vain hyvät treenit alle, karsintalohkosta läpi ja jatkopeleihin. Jatkopeleissä ainoa mahdollinen tavoite on kaksi voittoa, muuta ei voi ajatellakaan.

Niin monta vuotta olemme puhuneet siitä, että Suomi kuuluu A-tasolle. Nyt on se paikka osoittaa väittämä oikeaksi. Jos emme pysty puheita kääntämään teoiksi, niin sitten ei jää paljon seliteltävää.

Innolla odotan karsintapelejä. Viime syksyn maaotteluista jäi todella hyvä fiilis ja pelaajamme ovat varmasti entisestään kehittyneet.

Maajoukkueen tulokset viime vuodelta puhuvat tietenkin puolestaan, mutta miten arvioisit joukkueen pelaamisen kehittyneen parin viime vuoden aikana?

Suurin kehitysharppaus on varmasti tapahtunut joukkuepelaamisessa, kun olemme ymmärtäneet mitä valmentaja meiltä haluaa. Ensimmäinen vuosi, kun Henkka (Henrik Dettmann) tuli takaisin maajoukkueeseen, meni uusien systeemien hakemiseen. Suunnilleen samaan aikaan vanhat kehäketut jäivät pois maajoukkueesta ja tilalle tuli nuoria pelaajia. Viime vuoden aikana joukkue hitsautui tosi hyvin yhteen ja pystyimme pelaamaan sellaista korista, jota valmennusjohto meiltä haluaa.

Tietenkin pystymme vielä parantamaan, emmekä ole näyttäneet vielä sitä parasta Suomea. Itse olen innoissani tulevista peleistä ja odotan innolla esimerkiksi yhteispeliä Petteri Koposen kanssa. Kiva nähdä miten paljon hän on kehittynyt – paljon on poikaa ainakin hehkutettu.

Lisätietoja: /sarjat_tulokset/ulkomailla_pelaavat_miehet/