Hongan Joonatan Akkanen Fraport Skylinersin valmennustiimiin

Toinen hieno uutinen on Hongan C-poikien valmentajan Joonatan Akkasen saama upea mahdollisuus valmentaa yhdessä Euroopan parhaista korisorganisaatioista. Akkanen nimettiin heinäkuussa saksalaisen Fraport Skylinersin ProB joukkueen valmennustiimiin. Fraport Skylinersin edustusjoukkue on yksi Saksan Bundesliigan kestomenestyjistä. Joukkueessa on nähty suomalaisväriä niin kentällä kuin vaihtopenkilläkin, sillä Gordon Herbert jatkaa joukkueen päävalmentajana ja joukkueen riveissä ovat pelanneet Jukka Matinen ja Mikko Koivisto.

Miten sitten nuori, 23-vuotias valmentaja päätyy valmentamaan Saksaan? Se selviää alta Joonatanin haastattelusta. Joonatan on elävä esimerkki siitä, että nuorilla valmentajilla on kovalla työllä ja ripauksella onnea mahdollisuus päästä uusiin ympäristöihin ja mennä urallaan eteenpäin.

Miten valmentajaurasi alkoi?

Aloitin valmentamisen 15-vuotiaana Kouvolassa minipoikien apukoutsina. Pari vuotta myöhemmin Tuomas Iisalo tuli takaisin Kouvolaan ja otti minut mukaan omiin valmennusprojekteihinsa. Olin jo innoissani valmentamisesta, mutta Tuomas sai minua innostettua vielä enemmän ja rohkaisi valmentamaan eri ympäristöissä. Keskustelimme Tuomaksen kanssa valmennusasioista päivittäin.

Miten päädyit valmentamaan Honkaan?

Kun Tuomas lähti Kouvolasta Espooseen, minulle oli tullut vahva tunne siitä, että haluan mennä valmentajana eteenpäin. Heti lukion jälkeen muutin Espooseen, kun sain EBT:stä valmentajapestin. Vaikka en tuntenut Espoosta ketään, uskalsin lähteä, koska koin että pohjat oli kunnossa.

Toimin EBT:ssä kaksi vuotta eri ikäluokkien valmennuksessa, mutta halusin edelleen mennä pidemmälle ja valmentaa vieläkin tavoitteellisemmin ja määrätietoisemmin. Kauden 2013-2014 alussa tulin mukaan Hongan minipoikiin, jossa Niko Nyholm oli päävalmentajana.

Miten olet kehittynyt valmentajana vuosien varrella?

Tuomaksen kanssa työskentely ja keskustelut Kouvolassa loivat pohjan valmennukselle. Honkaan tuloa pidän silti monella tapaa käännekohtana. Niko otti minut ”oppipojakseen” ja on auttanut ja rohkaissut todella paljon. Nikolta olen oppinut, että pitää uskaltaa heittäytyä sekä näyttää sitä intoa ja paloa, mitä minulla on – sen enempää miettimättä. Vielä muutama vuosi sitten minulla oli ajatus, että valmentajana pitää olla joku tietynlainen persoona, mutta nyt olen oppinut, että on parasta olla vain oma itsensä. Mitä aidompi ja rehellisempi on, sitä paremmin menee. Samalla olen huomannut, että nälkä valmentamiseen on vain kasvanut sen johdosta, että on uskaltanut tuoda omaa persoonaa valmennukseen.

Miten päädyit Fraport Skylinersin valmennustiimiin?

Sain mahdollisuuden lähteä opiskelujen kautta Saksaan opiskelijavaihtoon. Samalla heräsi kiinnostus tutkia vaihtoehtoja valmentaa siellä opintojen ohessa. Niko auttoi minua olemaan yhteydessä Gordon Herbertiin, joka keskusteli sitten seuran johdon kanssa. Hieman myöhemmin Saksasta oltiin minuun yhteydessä ja kysyivät, olisiko minun mahdollista tulla käymään Frankfurtissa. Menin sinne työhaastatteluun, jonka piti Herbertin apuvalmentaja (ja ProB joukkueen päävalmentaja) Eric Detlev. Haastattelua seuranneena päivänä pääsin vetämään osan joukkueen harjoituksesta – seuran johtohenkilöitä oli katsomassa harjoituksia ja seuraamassa minun toimintaani. Harjoituksen jälkeen he kertoivat, että ProB –joukkueessa olisi tarve yhdelle apuvalmentajalle. Muutama viikko tästä saatiin sopimus allekirjoitettua ja työt Saksassa alkavat syyskuun alussa.

Vinkkejä valmennusuraansa käynnisteleville nuorille valmentajille?

Valmentajalla pitää olla intoa ja rohkeutta ottaa vastaan uusia haasteita, sekä halua kantaa vastuuta. Kannattaa koittaa löytää aikaisessa vaiheessa henkilö tai henkilöitä, jotka pystyvät tukemaan, opettamaan ja rohkaisemaan sinua.

Jos tavoitteena on mennä eteenpäin ja kehittyä, sen eteen pitää olla valmis tekemään töitä määrätietoisesti ja antaa kaikkensa sen eteen, mitä tekee.

Lopputerveiset?

Viimeiset kaksi vuotta Hongassa ovat olleet älyttömän hauskoja. Hongassa on ollut turvallinen olo valmentaa ja se on antanut energiaa tehdä töitä päivästä toiseen. Olen kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana paljon sekä valmentajana että muutenkin henkisesti monella tapaa. On tullut varmempi olo, että on valmis lähtemään eteenpäin. Samalla tosin tiedostan, että opeteltavaa on ihan älyttömästi.

Omalta osaltani haluan myös kiittää kaikkia pelaajia ja muita henkilöitä, joiden kanssa olen saanut toimia yhteistyössä näinä vuosina. Lupaan myös jatkossa olla valmentamilleni junioreille avuksi aina tarvittaessa, vaikka Saksastakin käsin.

Koko Tapiolan Honka toivottaa Joonatanille menestystä uusiin tehtäviin. Auf Wiedersehen!