3.10.2024 19:26 Kauhajoen kokoonpano on uudistunut monin tavoin, mutta tähtäimet ovat yhä korkealla. Tuore kotimainen tähtikiinnitys Andre Gustavson aikoo pelata joukkueessa sitä roolia, mitä häneltä milloinkin tarvitaan.
Kuva: Karhu Basket / Janne Yli-Korhonen
Kauhajoki lähtee mestaruusjahtiin nuoren remmin kanssa, jolla on kova paine onnistua. Kuuden viime kauden ajalta seuralla on koossa kolme mestaruutta, kahdet hopeamitalit sekä yhdet pronssit. Näistä mitaleista himmein on peräisin tältä keväältä, joten tavoite tulevaan kauteen on ilmiselvä.
Se ei joukkueen tuoretta 25-vuotiasta takapelaajaa Andre Gustavsonia silti jännitä.
– Koko jengi on ottanut haasteen vastaan hyvällä asenteella ja osoittanut halunsa oppia. Meillä on ehkä tilillämme vähemmän yhteenlaskettuja Korisliiga-matseja kuin monella muulla joukkueella, mutta voittamisen kokemusta löytyy silti. Olen itse esimerkiksi kohdannut NCAA-parketilla korkean luokan otteluissa kaksikin nykyisistä yhdysvaltalaisvahvistuksistamme, Gustavson kertoo.
Joona Hakamaa, Eemi Luukkonen, Oliver Kandén ja Nate Pollard ovat joukkueen merkittäviä minuutteja pelaavista pelaajista ainoat, jotka ovat jatkaneet seuran paidassa viime kaudelta. Rivistä on poistunut muiden muassa tehokkaana pistelinkona tunnettu takamies–laituri Topias Palmi.
Kauhajoen on tarvinnut siis paikata monta erilaista roolia rotaatiossaan. Herääkin kysymys, minkälaisiin tehtäviin nyt hyödynnetään Andre Gustavsonia, joka on yliopistossa harjaantunut niin pallonkäsittelijänä kuin puhtaana heittäjänäkin.
– Tällä hetkellä näyttää siltä, että teen tarpeen mukaan molempia. Ensisijaisesti pelaan kakkospaikalla, koska meillä on joukkueessa jo kaksi pelinjohtajaa, mutta aina, kun tilanne sitä vaatii, pystyn ottamaan heiltäkin minuutteja. Pelaan joka tapauksessa moniulotteisesti ja pystyn heittävänä takamiehenäkin luomaan paikkoja sekä itselleni että muille.
Gustavson painottaakin, että roolista riippumatta pelaajan tehtävä on tehdä sitä, mitä joukkue milloinkin tarvitsee. On turha lokeroida itseään liian ahtaasti, koska silloin pelisilmä kärsii.
– Totta kai voi keskittyä niihin asioihin, jotka ovat vahvuuksia, mutta ei sitä niin vain etukäteen voi päättää, mitä kentällä kaivataan. Pelaan vain koripalloa.
Suomessa Gustavsonin nimi oli pinnalla jo hänen junioriaikojensa lopussa. Pelatessaan nuorten maajoukkueissa hän linkosi muutamaan otteeseen pisteitä melkein koko muunkin kentällisen edestä. Mutta nimi pääsi monilta ehkä jopa unohtumaan, kun hän siirtyi Yhdysvaltojen yliopistokentille syksyllä 2018 ja vietti niillä poikkeuksellisen pitkän ajan.
Gustavson opiskeli ja pelasi Virginian Richmondissa yhteensä peräti viisi vuotta. Normaalisti neljä vuotta kestävää – ja monilla kokonaan kesken jäävää – polkua venyttivät osaltaan opintojen aikana tapahtunut vaikea loukkaantuminen ja koronasulku, mutta osasyynä oli se, että pelaaja itse nautti opinahjostaan niin täysin rinnoin, ettei hänellä käynyt mielessäkään keskeyttää.
– Sain valmennukselta luottamusta ja kohtasin kovia pelaajia kentällä. Lisäksi paikalliset ottivat minut hurjan hyvin vastaan, ja kauppatieteiden maisteriopintoni etenivät niin hyvällä tahdilla, että kun kuntoutin kroppaani loppuvaiheessa, halusin hyödyntää ajan myös hoitamalla tutkinnon loppuun.
Moni eurooppalainen pelaaja on tullut amerikkalaisesta yliopistosta kesken kaiken pois juuri sen takia, että koripallo on maistunut, mutta opinnot eivät. Gustavsonin tapauksessa tunnelma oli aivan toinen, sillä opinahjo piti hänestä monin tavoin hyvää huolta.
– Minulla oli pääaine, josta olen erittäin kiinnostunut. Siinä mielessä koulunkäyntiin sopeutuminen ei koskaan ollut mikään haaste. Richmond on pieni mutta erittäin korkeatasoinen koulu solidaarisella ilmapiirillä. Se luokitellaankin liberal arts collegeksi eli liberaalius on määritelty jo koulun tehtävässä.
Laitos myös helpotti opintojen ja urheilun yhdistämistä käytännön toimilla: pelaajille järjestettiin kyydit kampuksella, ja jokaiselle oli määritetty oma apuvalmentajansa.
– Apukoutsi oli minusta vastuussa, ja häntä kiinnosti eniten kehittymiseni ihmisenä. Filosofiaan kuului, että samalla, kun kehittyy ihmisenä, kehittyy myös urheilijana. Ylipäätään ihmiset ympärilläni auttoivat valtavasti, mutta kyllähän paikallinen ulospäinsuuntautuneisuus hämmensi alkuun. Tuntematon kävelee kadulla vastaan ja kysyy, mitä kuuluu, niin menee siihen suomalaisena hetki tottua, Gustavson nauraa.
Muuttovoittoinen ja kehittyvä mutta rauhallinen kotikylä ilman pahinta urbaania melskettä oli entiselle Itästadin kasvatille suorastaan lottovoitto. Juuriaan hän ei silti ole unohtanut eikä niiden merkitystä hänen nousujohteiselle uralleen.
– Olemme kasvaneet Micke Jantusen kanssa joukkuekavereina jo Wartti Basketissa ja melkein naapureina, ja ihan samoilla kulmilla asuu entinen Susijengi-kapteeni Shawn Huffkin, Gustavson luettelee.
Herää kysymys, mitä Vuosaaressa veteen oikein laitetaan.
Toukokuussa seurahistorian toista Suomen mestaruutta juhlinut Salon Vilpas osallistuu tulevalla kaudella Mestarien liigan karsintoihin.
Viime vuosina mm. kaksi Slovakian mestaruutta voittanut ja Saksan Bundesliigaa pelannut Aatu Kivimäki, 186 cm ja 29 vuotta, palaa Suomeen ja Korisliigaan. Susijengin vahvuuteen kuuluva karkkilalaislähtöinen Kivimäki on solminut kolmivuotisen sopimuksen Korisliigan kestomenestyjä Karhu Basketin kanssa.
Suomen Koripalloliitto on myöntänyt pääsarjojen sarjalisenssit pelikaudelle 2026–2027. Korisliigaan myönnettiin 12 ja naisten Korisliigaan 9 sarjalisenssiä. Keski-Suomi palaa liigakartalle, kun Kipinä Basket nähdään Korisliigassa tulevalla kaudella. Kaikkiaan koriksen pääsarjoissa nähdään tulevalla kaudella ennätykselliset 65 joukkuetta.
Tuore Suomen mestari Salon Vilpas on kiinnittänyt viime vuosina sarjan ehdottomiin kärkipelaajiin kuuluneen Mikael Aallon 1+1-mallisella sopimuksella.
Samu Adler pelasi alkukauden kuntoutumisestaan huolimatta loistavan loppukauden, voitti mestaruuden ja valittiin sekä finaalien parhaaksi pelaajaksi että Vuoden pelaajaksi. Syksyllä hän aloittaa NCAA-pelit Butlerin yliopistossa.
Helsinki Seagulls on tehnyt kolmen vuoden mittaisen pelaajasopimuksen joukkuetta menestyksekkäästi kausina 2021-25 edustaneen Lassi Nikkarisen kanssa. 29-vuotias pelintekijä valittiin Seagullsin mestaruuteen päättyneellä kaudella Korisliigan vuoden pelaajaksi ja vuoden puolustuspelaajaksi 2024-25.
Koriskauden 2025–26 parhaat pelaajat ja toimijat on palkittu lauantaina Superlauantain yhteydessä pidetyssä vuosittaisessa palkintogaalassa. Vuoden pelaajina loistivat Salon Vilppaan Samu Adler ja Tampereen Pyrinnön Annika Aarrejoki.
Samu Adler säväytti kentällä huikein tilastoin, kun Salon Vilpas kaatoi Kataja Basketin kevään 2026 Korisliiga-finaalien seitsemännessä ottelussa.
Kataja Basket otti välttämättömän voiton kotikentällään ja tasoitti finaalit 3–3:een.
Salon Vilpas on noussut miesten Korisliiga-finaaleissa 0–2-tappioasemasta 3–2-johtoon.