Swans putsasi palkintopöydän kauden päätteeksi. Se voitti alkukaudesta Super Cupin, sitten tuli Itävallan cupin voittopokaali, runkosarjan voitto ja kausi huipentui mestaruusjuhliin.
Swans osallistui myös ensimmäistä kertaa historiansa aikana europeleihin.
Mestarien liigan karsinnoissa se pääsi toiselle kierrokselle ja jatkoi kauttaan FIBA Europe Cupin alkulohkovaiheessa. Siellä se taisteli jatkopaikasta, mutta jäi lopulta lohkossaan viimeiseksi kahdella voitolla ja neljällä tappiolla.
– Tuloksellisesti on aika vaikea pistää paremmaksi. Ehkä FIBA Europe Cupissa olisimme voineet päästä toiselle kierrokselle. Hävisimme kaksi ensimmäistä kotiotteluamme, jotka meillä oli mahdollisuudet voittaa ja lopulta jäimme yhden voiton päähän jatkopaikasta.
– Tietenkin pelin sisällä voi pelata aina paremmin, mutta tuloksellisesti ei olisi paljon paremmin voinut mennä, Mirolybov arvioi joukkueensa kautta.
Hallitseva mestari Vienna lähti kauteen jälleen suurimpana mestarisuosikkina. Swans otti kuitenkin otteluparissa selvän niskalenkin kauden aikana. Swans kaatoi Viennan Super Cupin finaalissa ja sarjan finaalisarjassa otteluvoitoin 3-1. Lisäksi runko- ja jatkosarjan keskinäisissä kohtaamisissa Swans oli vahvempi viemällä neljästä ottelusta nimiinsä kolme. Siitä huolimatta Swansin mestaruus oli pienoinen yllätys.
– Olimme altavastaajia finaalisarjaan lähdettäessä ja heillä on kolminkertainen budjetti meihin verrattuna. Pelasimme hyvin erilaista korista. He yrittivät pelata hidasta ja lähinnä puolen kentän peliä, kun taas me yritimme pelata koko kentällä ja pitää vauhtia.
– Me olimme heille vaikea match-up, ja jos pystyimme pelaamaan omalla temmollamme, niin olimme vahvoilla, ja jos he omalla, niin he olivat vahvoilla. Lopulta siinä kävi niin, että he joutuivat heittämään oman pelikirjansa roskiin kesken finaalisarjan ja heidän pelaamisensa meni enemmän yksi vastaan yksi -pelaamiseksi. Me pystyimme pitämään tempoa päällä.
Mestaruus oli Mirolyboville ja Koskiselle toinen Gmundenin peräsimessä. Ensimmäinen tuli toissa kaudella keskellä korona-aikaa.
– Kyllä ne maistuivat hieman erilaisille. Ensimmäisellä kerralla se oli sekä itselleni että monelle muulle ensimmäinen mestaruus. Toisella kerralla olimme selviä altavastaajia. Ensimmäisellä kerralla oli myös korona päällä eikä katsomossa ollut faneja. Nyt oli hallit täynnä ja 350 meidän kannattajaamme matkasi vieraspeliin, Mirolybov vertailee.
Vuoden valmentajaksikin valittu Mirolybov jakoi kaudesta kiitokset ja kunniat apuvalmentaja Koskiselle ja koko joukkueelle.
– Kaudesta jäi tosi hyvä maku. Olen äärimmäisen ylpeä pelaajista. Jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien palaset loksahtivat kohdilleen. Olimme ainoa joukkue, joka ei vaihtanut pelaajia kauden aikana. Lisäksi säästyimme isommilta loukkaantumilta ja siitä iso kiitos kuuluu Aleksi. Hänen apunsa oli jälleen täysin korvaamatonta ja hänestä oli valtava apu kauden aikana.
– Välillä oli vuoristorataa, mutta joukkueesta huokui usko omaan tekemiseen. Jäi kiitollinen olo siitä, että pelaajat uskoivat meidän hommaan ja jaksoivat tehdä töitä koko kauden.
– Gmundenin tavoite kauteen lähdettäessä on aina vähintään yksi pytty, mutta nyt teimme historiaa ottamalla kaikki kolme ensimmäistä kertaa seuran historiassa ja toisena joukkueena Itävallassa. Teimme töitä alusta loppuun ja kauden lopussa olimme siellä missä pitikin. Tästä tekee spesiaalin myös se mitä tässä on itse käynyt läpi, vakavaa sairautta vastaan taisteleva Mirolybov kuvailee.
Yhdessä Koskisen kanssa he ovat neljän kauden aikana saavuttaneet kaksi mestaruutta, kaksi Super Cupia ja yhden Itävallan cupin pokaalit. Lisäksi Mirolybov on valittu kahdesti Itävallan liigan vuoden valmentajaksi. Ei siis ihme, että hänelle löytyy kysyntää myös muualla.
– Jatko on vielä auki. Tässä joutuu puntaroimaan asioita monelta kantilta. Tässä on muutamia vaihtoehtoja ja mietin vielä asiaa. Gmundenista on tullut minulle tänä aikana rakas perhe. Katsotaan mihin suuntaan viisari värähtää. Ratkaisuja tehdään varmasti lähiaikoina, Mirolybov paljastaa.