Seagullsin Kahron Ross kertoo erityisestä suhteestaan Suomeen ja Korisliigaan – ”Olen pikkukaupungin kasvatti, joten eniten sopeutumista on vaatinut muutto Nokialta Helsinkiin”

12.11.2025 14:03 Kuukauden pelaaja Kahron Ross johti Helsinki Seagullsin lokakuussa kuuden ottelun mittaiseen voittoputkeen ja tilastoi omiksi keskiarvoikseen tuplatuplan 17,7 pisteellä ja 10,1 syötöllä.

Helsinki Seagullsin kaudenavaus lokakuussa näytti rajulta, kun hallitseva mestari kärsi heti kättelyssä tappion tuoretta sarjanousijaa Lahti Basketballia vastaan. Kehnosta startista sisuuntuneena joukkue kuitenkin näytti kyntensä, rynnisti kuuden ottelun voittoputkeen ja viimeisteli kuukauden Korisliigan paalupaikalla.

Kirkkaimpana tähtenä pelaajistosta erottui monipuolinen takamies Kahron Ross, jonka ottelukohtaiset keskiarvot olivat 17,7 pistettä, 3,6 levypalloa ja 10,1 koriin johtavaa syöttöä. Hänet palkittiin työstään Korisliigan Kuukauden pelaajana.

Ross on toki ennenkin ollut Korisliigan tehokkaimpia hyökkäyspelaajia – pelaahan hän Suomessa jo neljättä kauttaan – mutta ainakin hän itse näkee selkeitä syitä, miksi tällainen kuukausi ja sen mukainen palkinto osuivat juuri tähän hetkeen.

– Palkinto kertoo siitä, että olen saanut tulosta aikaan laitettuani paljon panosta kesän aikana harjoitteluun. Kauden vahva alku on osoittanut, että olen entistä kokonaisvaltaisempi pelaaja ja että ympärilläni on loistava joukkue ja valmennusryhmä. Pelaajatilastoja merkittävämpi asia tässä kaikessa on se, että voitimme lokakuussa kuusi ottelua putkeen.

Samalla Ross kuitenkin muistuttaa, että alku on pelkkä alku. Jäljellä on vielä paljon työtä.

– Sarja on tällä hetkellä hyvin tasapainoinen, sillä alemman kuusikon joukkueet ovat osoittaneet voivansa vallan hyvin voittaa ylemmän kuusikon joukkueita. Meilläkin on vielä reippaasti kehityttävää, sillä olemme kärsineet pari kirvelevää tappiota, hän huomauttaa.

Paluu Suomeen kerta toisensa jälkeen on tuntunut 29-vuotiaalle yhdysvaltalaiselle syksystä toiseen helpolta ratkaisulta, sillä hän kokee Korisliigan olevan tasokas ja laajalti arvostettu sarja, jossa hän on viihtynyt hyvin.

Edelliset kolme kautta Ross vietti BC Nokian riveissä ja voitti kokoonpanossa jopa Suomen mestaruuden, joten liiga ja sen lainalaisuudet ovat ehtineet käydä takamiehelle enemmän kuin tutuiksi, eikä seuran vaihduttuakaan kentällä ole tullut vastaan varsinaisia yllätyksiä.

Kentän ulkopuolella sen sijaan tilanne on ollut toinen.

– Eniten sopeutumista tänä syksynä on vaatinut isoon kaupunkiin muuttaminen, Ross kertoo.

– Nokian jälkeen Helsinki on aika erilainen kokemus. Minulle muodostui erityinen suhde juuri Nokiaan osittain siksi, että olen kotoisin Arkansas’n Jonesborosta, joka on hyvin samankaltainen pikkukaupunki. Siitä huokuu erityinen yhteisöllisyyden tunne, ja aistin saman myös Nokialla.

Lisäksi päävalmentaja Greg Gibson oli Rossille tärkeässä roolissa, kun tämä totutteli elämään Suomessa kierrettyään neljä vuotta Eurooppaa.

– Meillä oli sellainen vuorovaikutus, että saatoin soittaa valmentajalle koska vain puhuakseni asioista, ja pyhien aikaan hän kutsui luokseen syömään ja iltaa viettämään, mikä oli todella tärkeää, koska minulla ei ole paljon tuttuja täällä. Kolmen vuoteni aikana myös Nokian fanit muodostuivat tärkeäksi voimavaraksi niin minulle kuin muullekin joukkueelle, Ross kertoo.

Eikä asioita alkuunkaan haitannut, että apuvalmentajana Nokialla työskenteli Aleksi Koskinen, joka oli valmentanut Rossia jo aiemmin Itävallan Gmundenissa.

Mutta onko Helsingistä sitten löytynyt Rossille minkäänlaista kentän ulkopuolista mieluisaa ajanvietettä, jolla kaipuuta pienempään yhteisöön saisi lievitettyä?

– Ehdottomasti, hän toteaa välittömästi.

– Olen intohimoinen ruoan harrastaja. Isäni on taitava kokki, ja hänen bravuureihinsa kuuluu älyttömän hyvä pasta carbonara, joten nautin uusien ravintoloiden ja erityisesti pasta-annosten testaamisesta. Siihen Helsingistä löytyy loputtomasti vaihtoehtoja. Itse asiassa annan parhaillaan tätäkin haastattelua carbonaran äärellä Vapianossa, Ross nauraa.