5.3.2007 Suomen miesten maajoukkueen pelintekijä Teemu Rannikko pelaa erinomaista kautta slovenialaisseurassaan Olimpija Ljubljanan riveissä. Eikä Rannikon otteet ole jääneet huomaamatta. Viikonvaihteen ajan Rannikon haastattelu komeili kansainvälisen koripalloliiton (FIBA) nettisivuilla ykkösjuttuna.
Seuraavassa FIBA.comin Rannikko-haastattelu vapaasti suomennettuna.
Teemu Rannikko tulee Suomesta – maasta, joka on lähinnä tunnettu kylmästä ilmastostaan ja talviurheilustaan, kuten jääkiekosta ja maastohiihdosta. Rannikko saattaa olla vain 189-senttinen, mutta hän on täysverinen koripalloilija.
- Isäni pelasi koripalloa ja valmensi. Seurasin häntä joka paikkaan, kun olin pieni. Olin viiden tai kuuden vanha, kun aloin pelata koripalloa totisemmin. Kerroin kaikille, että minusta tulee koripalloilija. Jahtasin unelmiani ja niistä tuli totta, kertoo Rannikko.
Teemusta tuli ammattikoripalloilija, joka on päässyt Euroopassa korkeimmalle tasolle. Hän pelasi usean vuoden Italiassa Rosetossa ja Pesarossa.
- Nyt olen täällä Sloveniassa ja Union Olimpijassa ja olen onnellinen, että saan olla osa peliä.
26-vuotias Rannikko, jonka lapsuusvuosien idoleina toimivat NBA-tähdet Isiah Thomas, John Stockton ja Magic Johnson, pelasi tällä kaudella 13 Euroliiga-ottelua 14,6 pisteen ja 3,3 syötön keskiarvoin.
FIBA: Union Olimpija on ollut taloudellisissa vaikeuksissa koko kauden. Kuinka vaikeaa on pysyä keskittyneenä peliin?
Rannikko: Olemme ammattilaisia ja meidän pitää pysyä niin keskittyneenä kuin mahdollista jokaisessa harjoituksessa ja jokaisessa pelissä. Toki keskittyminen olisi helpompaa, jos asiat olisivat niin kuin niiden kuuluisi olla.
On totta, että meillä on ollut paljon ongelmia. Kun tätä taustaa vasten peilaa, pelasimme hienon kauden (Euroliigassa). Voitimme joitain isoja joukkueita, mutta hävisimme valitettavasti ratkaisupelejä, emmekä selviytyneet 16 parhaan joukkoon, joka oli tavoitteemme kauteen lähdettäessä. Vaikka emme aina saaneet palkkojamme ajoissa, annoimme kaikkemme, koska se on työmme. Yritimme olla ajattelematta asiaa liikaa. Toivoimme ja toivomme edelleen, että kaikki kääntyy vielä hyväksi.
FIBA: Uskotko, että helmikuun 6. päivänä tehtäviin astunut uusi seurajohto kääntää asiat parempaan suuntaan?
Rannikko: Sen pitäisi. Jos ei käännä, en ymmärrä miksi he ottivat työn vastaan. Kaikki tietävät, että tilanne on kriittinen: jotkut pelaajat ovat jo lähteneet … Johdon tulee toimia nopeasti pelastaakseen seura.
FIBA: Yksi kesken kauden lähteneistä pelaajista on ystäväsi Marko Milic.
Rannikko: Marko oli meille avainpelaaja. Tunnen hänet hyvin. Olemme pelanneet yhdessä kolme ja puoli vuotta ja minun täytyy sanoa, että olen onnellinen hänen puolestaan. Puolikas hyvä kausi Sloveniassa ja hän sai hyvän tarjouksen Real Madridilta ja tarttui siihen. Siihen ei ole paljoa lisättävää. Me kaikki tiedämme millainen Real Madrid on. Se on … Real Madrid! Se on yksi niistä seuroista, joilla ei ole suurempia ongelmia. Kaikki on järjestetty siellä täydellisesti. Kun sinne pääsee, voi keskittyä vain koripalloon. (toim.huom: Milicin jalkapöydästä murtui luu viime tiistain ULEB Cupin ottelussa Belgradia vastaan ja hänet leikattiin perjantaina.)
FIBA: Mainitsit jo Euroliigan. Viisi voittoa ja yhdeksän tappiota oli Olimpijan saldo tästä kaudesta. Kuinka paljon paremmin olisitte voineet pärjätä?
Rannikko: Tavoitteemme oli selviytyä 16 parhaan joukkoon ja jäimme lopulta vain yhden voiton päähän siitä. Mutta se on vain spekulaatiota. Totuus on, että meidän olisi pitänyt voittaa Partizan (Belgrad) ja Joventut (Badalona) kotona. Pelasimme molemmat ottelut hyvin, mutta romahdimme pariksi minuutiksi ja hävisimme tärkeitä pisteitä. (Partizan voitti 71-70 marraskuun 22. päivänä ja Joventut oli parempi 69-67 jouluun 7. päivänä.)
FIBA: Kuinka turhauttavaa on osua yhdeksästi 13 kolmosyrityksellä ja silti hävitä, kuten tapahtui Hemofarmia vastaan Adriatic-liigassa?
Rannikko: On aina turhauttavaa hävitä. Ei sillä ole merkitystä kuinka paljon pisteitä tekee. Tämä on joukkuepeli. Ei ole väliä kuka korit tekee ja kuka heittää ohi. Mikä on tärkeää, on lopputulos. Euroopassa ottelut hävitään normaalisti puolustuksessa. Jos pelaat parempaa puolustusta, on mahdollisuutesi voittaa suuremmat.
FIBA: Adriatic-liigasta puheen ollen, mitä voittosi tähdistötapahtuman kolmoskisassa sinulle merkitsi?
Rannikko: On aina kiva olla voittaja. Kyseessä oli (Adriatic-liigan) ensimmäinen All Star –ottelu ja se pelattiin kotihallissamme Ljubljanassa. Olin onnellinen, että sain olla osa tapahtumaa ja sen kruunasi kolmoskisan voitto. Sain kovan vastuksen. Adriatic-liigassa hyviä kolmosten heittäjiä riittää.
FIBA: Entä maajoukkueesi? Suomi pelaa B-divisioonassa tällä hetkellä, mutta sillä on mahdollisuudet nousta A-divisioonaan. Ensi syksyn toisella kierroksella maasi kohtaa Itävallan, Georgian, Islannin ja Luxemburgin. Mitä sanot näistä vastustajista?
Rannikko: Viime vuonna voitimme kaikki neljä otteluamme ja haluaisimme toistaa sen tänä vuonna. Mutta minun pitää olla rehellinen ja todeta, että vaikeaa se tulee olemaan. Etenkin Georgialla on hyvä maajoukkue. Heillä on (Teemun joukkuekaveri Manuchar) Markoishvili, (Vladimer) Boisa, (Zaza) Pachulia … Toivon kuitenkin, että pysymme ykkösinä lohkossamme. Jos onnistumme siinä, olemme enää yhden askeleen päässä tavoitteestamme. Seuraava kierros on pudotuspelikierros ja mitä tahansa voi tapahtua.
Luka Maselj
FIBA (alkuperäinen haastattelu on luettavissa FIBA.comista)
Susijengin takamies Perttu Blomgren joutui odottelemaan lokakuun puoliväliin saakka ennen kuin uusi joukkue löytyi. Odotus kuitenkin kannatti, sillä Blomgren sai hakemansa siirryttyään Saksan hallitsevan cup-mestari Mitteldeutscherin joukkueeseen.
Lilli Onnela otti tällä kaudella ensimmäisen askeleensa ulkomaille, kun hän siirtyi italialaisseura Faenzaan. Onnela on päässyt heti joukkueeseen ja maahan hyvin sisään ja ottanut ison roolin.
Elias Valtonen, 26, paistatteli kirkkaimmissa parrasvaloissa syyskuun EM-pudotuspeleissä täysonnistumisillaan Serbiaa ja Georgiaa vastaan. Ikimuistoisen EM-kisakesän jälkeen Susijengi valmistautuu pitkään MM-karsintarupeamaan ja Valtonen muistuttaa, että viime vuosien kehitysaskelista huolimatta töitä on tehtävä hartiavoimin arvokisaputken jatkamiseksi.
Perjantaina Beogradska Arenan pätsissä tarjottiin suomalaisittain harvinaista herkkua, kun kentällä nähtiin samanaikaisesti kaksi Susijengin pelaajaa Miikka Muurisen Partizanin isännöidessä Mikael Jantusen Fenerbahcea. Jantunen pääsi ottelun jälkeen paukuttelemaan henkseleitään voiton kunniaksi.
Edon Maxhuni palasi vaiherikkaan viime kauden jälkeen täksi kaudeksi takaisin Ranskaan tehdessään sopimuksen Gravelines-Dunkerquen kanssa. Maxhuni on ollut alkukaudesta joukkueensa ehdottomia avainpelaajia.
Alexander Madsen teki päätöksen uudesta seurastaan EM-kisojen jälkeen suostuttuaan kreikkalaisseura Karditsan sopimustarjoukseen. Madsen on kauden edetessä ottanut isompaa roolia joukkueessa ja lähtee hyvässä vireessä tuleviin MM-karsintoihin.
Sara Bejedi siirtyi kesällä kovaan Turkin liigaan Botasin joukkueeseen ja on ottanut heti ison roolin joukkueessa. Bejedi odottaa innolla myös ensi viikolla alkavia EM-karsintoja.
Kymmenen Espanjan ACB-kauden jälkeen Sasu Salin pelaa ensimmäistä kauttaan kakkostason Estudiantesissa. Uuden sarjatason lisäksi Salin on saanut totuttautua suurkaupungin sykkeeseen.
Lotta-Maj Lahtinen pelaa jo kolmatta kauttaan Espanjan kovassa LF Endesassa. Täksi kaudeksi hän siirtyi Araskin joukkueeseen ja on aloittanut kauden erinomaisesti.
Ilari Seppälä on aloittanut toisen kautensa Unkarin liigassa pelaavan Kecskemetin joukkueessa. Täksi kaudeksi hän sai tuttua seuraa, kun Okko Järvi siirtyi joukkuekaveriksi.