3.10.2015 16:25 Joensuun Katajan viime kauden mestaruusjoukkueen ydinrungosta on jäljellä viisi pelaajaa. Tommi Huolila, Marius Van Andringa, Jesse Niemi, Petri Virtanen ja Teemu Rannikko. Mestaruuden lopullisesti sinetöineen hyppyheiton sukan pohjalle naulannut Rannikko, kuten myös koko Katajan organisaatio, sai vihdoin vyölleen Korisliigan mestaruuden. Uuden kauden kynnyksellä Rannikon ja Katajan tavoite on selvä, mutta miten ennakkosuosikiksi tituleerattu joukkue lähtee tuota tavoitetta saavuttamaan?
19. toukokuuta, Mehtimäen Jäähalli. 2532 katsojaa pidättää hengitystään pallon irrotessa Teemu Rannikon kädestä. Pallo matkaa ilmassa ikuisuudelta tuntuvan ajan, ja laskeutuu lopulta korirenkaan läpi. Jäähalli meinaa revetä liitoksistaan. Katajan kolmen pisteen etumatka pitää, kun Bisonsin kahden pisteen kori ja Rannikon kaksi vapaaheittoa nollaavat toisensa.
Kataja on vihdoin Korisliigan mestari.
Pikakelaus lokakuuhun, eikä mestaruus tai sen sinetöinyt heitto viivy enää Rannikon mielessä ohikiitäviä hetkiä pidempää.
- Kyllä sen heiton muistaa jos jostain näkee jonkun videon, mutta ei sitä sillä tavalla muistele. Ehkä sitten kun ura on joskus ohi, tuollaiset asiat palaavat mieleen useammin. Nyt kuitenkin keskittyminen on vain tulevassa, Rannikko vakuuttaa.
Ero viime kauteen on lähtökohdiltaan valtava. Siinä missä vuosi sitten Kataja oli vain joukkue muiden haastajien joukossa, nostavat kilpailijat nyt joensuulaiset mestarisuosikkien joukkoon. Jotkut jopa ykkössuosikiksi.
- Vuosi sitten kukaan ei odottanut meiltä mitään, nyt olemmekin kuulemma se ennakkosuosikki. Täytyy miettiä että johtuuko se vain siitä että voitimme viime vuonna, ja jos johtuu, niin onhan meillä ollut aika suurta tuo vaihtuvuus joukkueessa, Rannikko mietiskelee.
- Se vaikuttaa todella paljon. Jos sellainen teoreettinen tilanne olisi ollut mahdollista, että viime vuoden joukkue olisi jatkanut täysin samana niin olisin ollut samaa mieltä, mutta nyt olemme kuitenkin aika alkutekijöissä vielä.
Joukkueen vaihtuvuus luo tietysti omat haasteensa etenkin kauden alkutaipaleelle. Valmentajan vaihdoksen myötä Kataja on kuitenkin siitä onnellisessa tilanteessa, että viisi mestaruusjoukkueen pelaajaa jatkaa joukkueessa, eikä se valmentajakaan täysin tuntematon naama ole.
Jukka Toijalan paluu päävalmentajan paikalle, sekä Rannikkon rooli hyökkäyksen kapellimestarina tasoittavat pomppuista tietä kummasti. Lopun kotimaisesta rungosta muodostavat Jesse Niemi (194cm/25v), Marius Van Andringa (189/21), Petri Virtanen (183/35) sekä kevään sensaatiopelaaja Tommi Huolila (198/22). Tuon pohjan päälle on hyvä lähteä rakentamaan.
Silti, kun lähteneiden pelaajien joukossa oli kolme likimain täydellisesti onnistunutta ulkomaalaishankintaa ja tulopuolella on neljä vielä lopullista tasoansa etsivää ulkomaalaispelaajaa sekä kotimaisen rungon täyttävä Atte Perttu (202/25), on luonnollista että kone ei toimi heti telineistä lähdettäessä kuin rasvattu. Rannikko kuitenkin näkee, että joukkueesta löytyy aineksia uusia viime kauden mestaruus.
- Tavoite on uusia mestaruus, mutta ei se varmasti sen helpompaa ole kuin sen ensimmäisen voittaminenkaan. Elementit siihen on kuitenkin olemassa, Rannikko pyörittelee.
- Uskon kyllä että se on mahdollista. Haasteita kuitenkin on, esimerkiksi Robert Arnoldia ei ihan kuka vaan paikkaa, mutta toisaalta Trevis Simpson (193/24) tuo pöytään joitain asioita mihin Arnold ei ihan yhtä hyvin pystynyt. Ensimmäisen kuukauden jälkeen sitä ei varmasti vielä näe, mutta uskon että keväällä pelaamme taas todella hyvää korista.
Entä sitten Toijalan paluu Pekka Salmisen vuoden pestin jälkeen? Onko miesten valmennuksessa merkittävää eroa päivittäisessä tekemisessä, vai ovatko isommat erot enemmän pelillisiä?
- Tietysti jokaisella valmentajalla on varmaan ne tietyt omat juttunsa, mutta pääpiirteet etenkin päivittäisessä tekemisessä ovat hyvin pitkälti samanlaisia, Rannikko paljastaa.
- Esimerkiksi hyökkäyksessä sitten taas tulee varmaan kauden mittaan enemmän settejä kuin mitä nyt aluksi juostaan, mutta myös viime kaudelta tuttuja, toimivaksi havaittuja asioita tehdään. Toikalta tulee omia juttuja mukaan hyökkäykseen ja osa on tuttuja ainakin puolelle joukkueesta.
Katajassa on tulevalla kaudella 80-syntyneiden trio, kun Rannikko, Virtanen ja joukkueeseen hankittu kokenut jenkkilaituri Lamayn Wilson (203/35) ovat kaikki kyseisen ikäluokan edustajia. Joukkueen ikärakenteen ollessa aika selkeästi jakautunut, mikä sitten on kolmikon rooli ryhmän sisällä?
- Kylälhän sen tietää, että jos joukkueen kolme vanhinta pelaajaa ottaa heittoja treeneissä yhteen koriin, että ketkä ne kolme pelaajaa ovat, Rannikkoa hymähtää.
- Koitetaan Peten kanssa toimia esimerkkinä nuoremmille ja sit harjoituksissa pysyä vauhdissa mukana, aika kovaa menevät noi nuoret jätkät välillä. Wilson on pelannut kovissa sarjoissa tosi kauan ja toimii varmasti todella isona apuna miedän näille ammattilaiskenttien jokapäiväiseen toimintaan vasta totutteleville ulkomaalaispelaajille.
Kuinka kauan sitten Rannikon ura vielä jatkuu? Mies vietti juuri ensimmäisen ”maajoukkueettoman kesän” tällä vuosituhannella ja on omien sanojensa mukaan ainakin lähdössä tietyllä tapaa suuremmalla innolla kauteen kuin moneen vuoteen.
Rannikolla on kahden vuoden sopimus Katajan kanssa, nähdäänkö mies vielä tuon sopimuksen jälkeen liigaparketeilla?
- Kahden vuoden sopimus tosiaan on Katajan kanssa vielä, katsotaan mitä sen jälkeen tehdään. Mä olen pistänyt koripalloon niin paljon kiinni, ja niin paljon se mulle on antanut takaisin, ettei tätä kannata tehdä sitten kun tämä ei enää tunnu hauskalta. Toivottavasti kovin moni ei ainakaan toivo mun lopettavan, Rannikko naurahtaa.
- Kyllä mä sen olen niin miettinyt, että niin kauan kun tämä on hauskaa, niin kauan mä tätä myös teen. Tietysti myös kropan pitää olla siinä kunnossa että pystyn oikeasti pelaamaan. Vuosi kerrallaan mennään eteenpäin.
Saman sukupolven koripallosuuruuksina Lauri Markkanen ja Nikola Jokic ovat kohdanneet toisensa jo toistakymmentä kertaa NBA- ja maaottelukentillä. Markkanen kehuu Jokicia maailman tämän hetken parhaaksi koripalloilijaksi, jonka korintekokykyäkin vakuuttavampaa on hänen kykynsä saada joukkuetoverit peliin mukaan.
Susijengi on jatkanut Tampereen ikimuistoisen EM-alkulohkon jälkeen matkaansa Latvian Riiaan ja kääntänyt katseensa lauantain myöhäisillan neljännesvälieräkohtaamiseen mestarisuosikki Serbiaa vastaan. Valmistautuessaan otteluun suurta ennakkosuosikkia vastaan päävalmentaja Lassi Tuovi odottaa omiltaan ennen kaikkea rohkeutta pelata.
Susijengin pelit Tampereen EM-alkulohkossa huipentuvat tänään keskiviikkoiltana otteluun hallitsevaa maailmanmestaria Saksaa vastaan. Vaikka kaksi vuotta sitten Saksa antoi Susijengille oppitunnin Okinawan MM-kisoissa, Susijengin ”likaisen työn tekijäksi” kisaviikon aikana profiloitunut Olli Nkamhoua uskoo omiensa yllätysmahdollisuuksiin kotiyleisön edessä.
Kun FIBA myönsi Tampereelle vuoden 2025 koripallon EM-kotikisalohkon, tuskin kukaan muu joukkueessa oli yhtä innoissaan kuin Tampereen Pyrinnön kasvatti Miro Little, joka sai Euroopan suurimman koriskarnevaalin kotiseuduilleen. Littlen mukaan EM-avausottelu Ruotsia vastaan oli ikimuistoinen kokemus, mutta joukkueelle jäi parannettavaa.
Susifaneille koittaa torstai-iltana kauan odotettu hetki, kun Suomi-koriksen suurlupaus Miikka Muurinen, 18, juoksee ensimmäistä kertaa tänä kesänä kentälle Susijengin pelipaita yllään. EM-kotikisakesää Valencian olympiakarsinnoista asti odottanut ja taas yhden vuoden Yhdysvalloissa korkoa kasvanut Muurinen uhkuu pelihaluja ottelupäivän aamuna.
Alexander Madsen, 30, pelasi vuosi sitten elämänsä ottelun, kun Susijengi nousi viidentoista pisteen takaa voittoon Puolasta Valencian olympiakarsinnoissa. Sunnuntaina riitti kuitenkin oma, varma peruspelaaminen, kun EM-kotikisoihin valmistautuva Susijengi haki Puolasta vierasvoiton. Ja mitä rutiininomaisemmin voitto tulee, sen parempi, Madsen arvioi.
Susijengi on saalistanut EM-kotikisalohkoon valmistavissa maaotteluissaan kolme voittoa yhtä monesta ottelusta. Kun Tampereen EM-huumaan on enää yhden harjoitusviikon ja toisen Puola-maaottelun verran matkaa, arvioi Susijengin monitoimikone Elias Valtonen, 26, ryhmänsä tekemisen olevan kautta linjan hyvässä mallissa.
Susijengissä kesällä 2021 debytoinut ja vuosi vuodelta yhä suurempaa roolia joukkueessa ottanut Jacob Grandison, 27, arvioi kesän harjoitusviikkojen ja kahden Belgia-pelin lupaavan hyvää. Sen lisäksi, että tunnelma joukkueen sisällä on erinomainen, kokee Grandison päässeensä henkilökohtaisella tasolla sinuiksi FIBA-koripallon kanssa vuosien myötä.
Pitkän koripalloilijanpolun HBA-Märskyn ja Yhdysvaltain NCAA-liigan kautta kulkenut Andre Gustavson, 26, löi itsensä läpi Susijengin rotaatioon vuoden takaisissa olympiakarsinnoissa Valenciassa. Toisen EM-kisaleiritysviikon alussa Gustavson kertoo saaneensa ensimmäisestä ammattilaiskaudestaan mukaansa entistä paremmat valmiudet pelata huipputasolla.
Susijengin isojen pelien mieheksi profiloitunut Ilari Seppälä, 32, on saapunut EM-kotikisaleiritykseen uransa parhaan ammattilaiskauden jäljiltä. Erinomainen kausi, sitä edeltänyt onnistunut kuntoutus ja perhearki muodostavat lapualaislähtöiselle pelinrakentajalle erinomaiset lähtökohdat tavoitella paikkaa EM-kotikisajoukkueessa.