3.10.2015 16:25 Joensuun Katajan viime kauden mestaruusjoukkueen ydinrungosta on jäljellä viisi pelaajaa. Tommi Huolila, Marius Van Andringa, Jesse Niemi, Petri Virtanen ja Teemu Rannikko. Mestaruuden lopullisesti sinetöineen hyppyheiton sukan pohjalle naulannut Rannikko, kuten myös koko Katajan organisaatio, sai vihdoin vyölleen Korisliigan mestaruuden. Uuden kauden kynnyksellä Rannikon ja Katajan tavoite on selvä, mutta miten ennakkosuosikiksi tituleerattu joukkue lähtee tuota tavoitetta saavuttamaan?
19. toukokuuta, Mehtimäen Jäähalli. 2532 katsojaa pidättää hengitystään pallon irrotessa Teemu Rannikon kädestä. Pallo matkaa ilmassa ikuisuudelta tuntuvan ajan, ja laskeutuu lopulta korirenkaan läpi. Jäähalli meinaa revetä liitoksistaan. Katajan kolmen pisteen etumatka pitää, kun Bisonsin kahden pisteen kori ja Rannikon kaksi vapaaheittoa nollaavat toisensa.
Kataja on vihdoin Korisliigan mestari.
Pikakelaus lokakuuhun, eikä mestaruus tai sen sinetöinyt heitto viivy enää Rannikon mielessä ohikiitäviä hetkiä pidempää.
- Kyllä sen heiton muistaa jos jostain näkee jonkun videon, mutta ei sitä sillä tavalla muistele. Ehkä sitten kun ura on joskus ohi, tuollaiset asiat palaavat mieleen useammin. Nyt kuitenkin keskittyminen on vain tulevassa, Rannikko vakuuttaa.
Ero viime kauteen on lähtökohdiltaan valtava. Siinä missä vuosi sitten Kataja oli vain joukkue muiden haastajien joukossa, nostavat kilpailijat nyt joensuulaiset mestarisuosikkien joukkoon. Jotkut jopa ykkössuosikiksi.
- Vuosi sitten kukaan ei odottanut meiltä mitään, nyt olemmekin kuulemma se ennakkosuosikki. Täytyy miettiä että johtuuko se vain siitä että voitimme viime vuonna, ja jos johtuu, niin onhan meillä ollut aika suurta tuo vaihtuvuus joukkueessa, Rannikko mietiskelee.
- Se vaikuttaa todella paljon. Jos sellainen teoreettinen tilanne olisi ollut mahdollista, että viime vuoden joukkue olisi jatkanut täysin samana niin olisin ollut samaa mieltä, mutta nyt olemme kuitenkin aika alkutekijöissä vielä.
Joukkueen vaihtuvuus luo tietysti omat haasteensa etenkin kauden alkutaipaleelle. Valmentajan vaihdoksen myötä Kataja on kuitenkin siitä onnellisessa tilanteessa, että viisi mestaruusjoukkueen pelaajaa jatkaa joukkueessa, eikä se valmentajakaan täysin tuntematon naama ole.
Jukka Toijalan paluu päävalmentajan paikalle, sekä Rannikkon rooli hyökkäyksen kapellimestarina tasoittavat pomppuista tietä kummasti. Lopun kotimaisesta rungosta muodostavat Jesse Niemi (194cm/25v), Marius Van Andringa (189/21), Petri Virtanen (183/35) sekä kevään sensaatiopelaaja Tommi Huolila (198/22). Tuon pohjan päälle on hyvä lähteä rakentamaan.
Silti, kun lähteneiden pelaajien joukossa oli kolme likimain täydellisesti onnistunutta ulkomaalaishankintaa ja tulopuolella on neljä vielä lopullista tasoansa etsivää ulkomaalaispelaajaa sekä kotimaisen rungon täyttävä Atte Perttu (202/25), on luonnollista että kone ei toimi heti telineistä lähdettäessä kuin rasvattu. Rannikko kuitenkin näkee, että joukkueesta löytyy aineksia uusia viime kauden mestaruus.
- Tavoite on uusia mestaruus, mutta ei se varmasti sen helpompaa ole kuin sen ensimmäisen voittaminenkaan. Elementit siihen on kuitenkin olemassa, Rannikko pyörittelee.
- Uskon kyllä että se on mahdollista. Haasteita kuitenkin on, esimerkiksi Robert Arnoldia ei ihan kuka vaan paikkaa, mutta toisaalta Trevis Simpson (193/24) tuo pöytään joitain asioita mihin Arnold ei ihan yhtä hyvin pystynyt. Ensimmäisen kuukauden jälkeen sitä ei varmasti vielä näe, mutta uskon että keväällä pelaamme taas todella hyvää korista.
Entä sitten Toijalan paluu Pekka Salmisen vuoden pestin jälkeen? Onko miesten valmennuksessa merkittävää eroa päivittäisessä tekemisessä, vai ovatko isommat erot enemmän pelillisiä?
- Tietysti jokaisella valmentajalla on varmaan ne tietyt omat juttunsa, mutta pääpiirteet etenkin päivittäisessä tekemisessä ovat hyvin pitkälti samanlaisia, Rannikko paljastaa.
- Esimerkiksi hyökkäyksessä sitten taas tulee varmaan kauden mittaan enemmän settejä kuin mitä nyt aluksi juostaan, mutta myös viime kaudelta tuttuja, toimivaksi havaittuja asioita tehdään. Toikalta tulee omia juttuja mukaan hyökkäykseen ja osa on tuttuja ainakin puolelle joukkueesta.
Katajassa on tulevalla kaudella 80-syntyneiden trio, kun Rannikko, Virtanen ja joukkueeseen hankittu kokenut jenkkilaituri Lamayn Wilson (203/35) ovat kaikki kyseisen ikäluokan edustajia. Joukkueen ikärakenteen ollessa aika selkeästi jakautunut, mikä sitten on kolmikon rooli ryhmän sisällä?
- Kylälhän sen tietää, että jos joukkueen kolme vanhinta pelaajaa ottaa heittoja treeneissä yhteen koriin, että ketkä ne kolme pelaajaa ovat, Rannikkoa hymähtää.
- Koitetaan Peten kanssa toimia esimerkkinä nuoremmille ja sit harjoituksissa pysyä vauhdissa mukana, aika kovaa menevät noi nuoret jätkät välillä. Wilson on pelannut kovissa sarjoissa tosi kauan ja toimii varmasti todella isona apuna miedän näille ammattilaiskenttien jokapäiväiseen toimintaan vasta totutteleville ulkomaalaispelaajille.
Kuinka kauan sitten Rannikon ura vielä jatkuu? Mies vietti juuri ensimmäisen ”maajoukkueettoman kesän” tällä vuosituhannella ja on omien sanojensa mukaan ainakin lähdössä tietyllä tapaa suuremmalla innolla kauteen kuin moneen vuoteen.
Rannikolla on kahden vuoden sopimus Katajan kanssa, nähdäänkö mies vielä tuon sopimuksen jälkeen liigaparketeilla?
- Kahden vuoden sopimus tosiaan on Katajan kanssa vielä, katsotaan mitä sen jälkeen tehdään. Mä olen pistänyt koripalloon niin paljon kiinni, ja niin paljon se mulle on antanut takaisin, ettei tätä kannata tehdä sitten kun tämä ei enää tunnu hauskalta. Toivottavasti kovin moni ei ainakaan toivo mun lopettavan, Rannikko naurahtaa.
- Kyllä mä sen olen niin miettinyt, että niin kauan kun tämä on hauskaa, niin kauan mä tätä myös teen. Tietysti myös kropan pitää olla siinä kunnossa että pystyn oikeasti pelaamaan. Vuosi kerrallaan mennään eteenpäin.
Saksan cupin Final Four -lopputurnaus pelataan viikonlopun aikana. Mestaruutta puolustaa Roosa Lehtorannan ja Elina Koskimiehen Saarlouis Royals.
Ensimmäiset aikuisten arvokisansa Susijengin paidassa viime kesänä pelannut Andre Gustavson, 26, on käynnistänyt kansainvälisen ammattilaisuransa Belgian suurseura Filou Oostendessa. Kolmen kuukauden otannan perusteella Gustavson osaa kertoa, että illan MM-karsintavastustajan, Belgian, pelaajat ovat parhaimmillaan täsmällisessä taitokoripallossa.
Susijengi sai alkutalven elintärkeässä Ranska-voitossaan rutkasti apuja nuoremmalta kalustoltaan, mutta myös senioriosaston sentteri Alexander Madsen säästi parhaansa ratkaisuhetkille. Jo vuosikymmenen päivät susipaitaa kantanut Madsen, 31, kehuu vuolaasti nuorta susipolvea, mutta luottaa kokemuksensa kantavaan vielä pitkään.
Jo vuosien ajan Susijengin tulevaisuuden runkopelaajaksi uumoiltu Mustapha Amzil, 24, teki odotetun maajoukkuedebyyttinsä viime kesänä ja loisti avainroolissa joulukuussa, kun Susijengi kaatoi kotonaan Ranskan. Talven MM-karsintaikkunan alkaessa Amzil kertoo olevansa valmis mihin tahansa rooliin pitkällä matkalla kohti Qatarin MM-parketteja.
Lassi Nikkarisen ensimmäinen kausi Euroopassa ei ole ollut kaikista helpoin. Nyt Nikkarinen on löytänyt paikan, jossa häneen luotetaan.
Korisliigan kärkijoukkue Salon Vilpasta määrätietoisesti kohti pudotuspelikevättä johtava Samu Adler, 18 vuotta, on toipunut marraskuisen jalkaoperaationsa jäljiltä aikataulussa. Tänään alkavassa maajoukkueikkunassa Adler kertoo tavoitteekseen osoittaa Susijengille arvonsa ja potentiaalinsa ja kilpailla paikasta MM-karsintarotaatiossa.
Helmi Tulonen on pelannut ammattilaisena Euroopan kentillä jo vuodesta 2018 lähtien, mutta joutui vasta tällä kaudella ensimmäisen kerran vaihtamaan joukkuettaan kesken kauden. Slovakialaisseura Slavia Banska Bystricaan helmikuun alussa siirtynyt Tulonen myöntää alkukauteen mahtuneen käänteitä.
Sasu Salin sai kaappiinsa uuden pokaalin, kun Estudiantes juhli Copa Españjan voittoa. Kokeneelle Susijengi-kipparille pokaalit ovat alkaneet iän myötä maistua entistä paremmalle.
Anniina Äijänen vaihtoi tammikuussa seuraa, kun hän siirtyi Espanjan pääsarjan Esteponasta Italian Serie A2:n San Salvatoreen. Äijäsen alkukauteen mahtui haasteita, mutta hän katsoo positiivisin mielin eteenpäin.
Jo muutaman kesän Susijengin vakionimiin ja EM-nelonen Andre Gustavson, 26, joutui odottamaan aina joulukuulle saakka ennen kuin ovet ulkomaille avautuivat. Lopulta seuraksi tuli Belgian mahtiseura Oostende.