Asiantuntijat puhuvat: ”Euroliigan arvostus nousussa”

8.11.2012 Kaksi koripalloilijaa, valmentaja ja selostaja, viisi kysymystä ja viisi vastausta: Koripalloliiton kokoama Euroliiga-asiantuntijaraati vastaa kuukausittain viiteen visaiseen kysymykseen maanosamme parhaasta koripalloliigasta, jossa on pelikaudella 2012-13 ilahduttava määrä suomalaisväriä – vieläpä samassa alkulohkossa.

1. Koripallon Euroliiga vastaa jalkapallon Euroopan Mestarien liigaa. Miten arvioit Euroliigan arvostusta ja medianäkyvyyttä Suomessa sekä suuren yleisön että lajin sisäpiirin näkökulmasta?

Hanno Möttölä, koripalloilija: Normaalille suomalaiselle penkkiurheilijalle Euroliiga ei varmasti sano paljoakaan. Vasta parin vuoden ajan Euroliigaa on näkynyt Suomessa TV:stä eikä lehdetkään ole seuranneet sitä kuin vasta oikeastaan tällä kaudella. Vannoutuneet koripalloihmisethän ovat nauttineet sarjan huikeasta tasosta jo vuosia. Uskon kuitenkin, että vuosi vuodelta Euroliiga alkaa samaan jalansijaa suomalaisessa jokapäiväisessä urheilukeskustelussa.

Tuomas Iisalo, koripalloilija: Avainpelaajat eivät ole suurelle yleisölle tuttuja (vrt. LeBron, Messi), eivätkä joukkueet herätä Suomessa samanlaisia suuria tunteita, kuten vaikkapa isot jalkapalloseurat. Näistä seikoista johtuen medianäkyvyys on Suomessa vähäistä. Suomalainen tähtipelaaja menestyvässä joukkueessa voisi muuttaa asian. Arvostus on kuitenkin jo nyt todella korkealla, ainakin lajin sisäpiirin näkökulmasta. Euroliiga on parasta koripalloa, jos haluaa oppia ymmärtämään lajia paremmin.   

Mika Haakana, valmentaja: Parempaan suuntaan ollaan menossa, mutta on surullista, että Rannikon ja Möttölän takavuosien huikeista suorituksista lähes vaiettiin Suomen mediassa. Kuinka moni suomalainen esimerkiksi muistaa Hanno Möttölän pelanneen avainroolissa Euroliigan finaalissa 2004?  Mutta kuten sanottu, tällä hetkellä Euroliigan arvostus on nousussa. Kiitos Nelonen Sport Pro:n lähetysten ja maajoukkueen menestyksen. 

 

Kristian Palotie, Nelonen Pron selostaja: Eihän Euroliiga missään nimessä ole suomalaiselle urheilufanille niin seksikästä, kuin jalkapallon Mestarien liiga tai NBA. Mielestäni on täysin järjetöntä kieltää tämä tosiasia. Maajoukkueen menestyksen myötä koripallon suosio on Suomessa kovassa nousussa. Tämän kauden suomalaiset (Koponen, Rannikko, Salin ja Sulejmanovic) ovat selvästi nostaneet myös Euroliigan näkyvyyttä suomalaisessa mediassa. Kyseessä on maailman toiseksi suurimman lajin ehdoton eliittiliiga. Eihän suosio tai näkyvyys ole Suomessa missään nimessä sillä tasolla, mitä lajin sisäpiiri toivoisi. Eteenpäin ollaan sentään tultu.

2. Kuinka vertailet Euroliigaa ja NBA:ta - vai onko näiden liigojen keskinäinen vertailu mielestäsi ylipäätään tarpeen? Jääkö Euroliiga yleisesti liikaa NBA:n varjoon julkisuudessa?

Möttölä: NBA:ta seurataan kaikkialla maailmassa ja Euroliigaa käytännössä vain Euroopassa eli julkisuudessa ei liigoja voi edes verrata. Pelillisestikin liigat eroavat toisistaan hyvin suuresti. Euroliigassa pelataan sekä maailman hienointa joukkuehyökkäystä että joukkuepuolustusta. NBA:ssa taas loistavat yksilösuoritukset ja yksittäiset tähdet vievät huomion itse peliltä. Euroliigassa jokainen ottelu merkitsee hyvin paljon, mikä näkyy intensiteetissä verrattuna vaikka tammikuiseen NBA:n runkosarjan otteluun.

Iisalo: NBA:ssa pelaavat lajin suurimmat tähdet ja pelaaminen on yksinkertaisempaa. Joukkueen systeemi luodaan usein avainpelaajien ympärille, jotka pyrkivät luomaan joukkueelleen hyökkäyksessä edun tai viimeistelemään itse. Liigan säännöt tukevat tätä lähestymistapaa. San Antonio Spursin pelissä on eniten vaikutteita eurooppalaisesta koripallosta. Euroliigapelaajat eivät ole lähtökohtaisesti yhtä hyviä ja säännöt eroavat NBA:n vastaavista, joten pelaaminen on usein monimutkaisempaa. Pelaajat ovat taitotasoltaan lähempänä toisiaan, joten monelle joukkueelle on tärkeää löytää roolinsa parhaiten täyttävä pelaaja. Euroliiga on tempoltaan nopeampi sarja, johtuen paremmasta yhteispelistä ja pelaajien pienemmästä peliajasta. Karkeasti sanottuna, Euroliigassa korostuu pelin ymmärrys ja NBA:ssa urheilullisuus. 

Haakana: Karrikoiden NBA on show’ta yksilöä korostavine sääntöineen. Euroliigassa on myös huikeita yksilöitä, mutta he toimivat osana joukkuekonseptia. Monelle "lajiniilolle" Euroliiga on sitä oikeata korista.  Mediassa ja peruspenkkiurheilijan arvostuksessa NBA on edelleen ylivoimainen. Koposen NBA-oikeudet omaava Dallas Mavericks ja nykyinen joukkue Himki ovat pelillisesti varsin tasaisia, mutta statusero NBA:n hyväksi on valtava.

Palotie: Euroliigan ja NBA:n välinen vertailu on mahdollista ja parhaimmillaan todella mielenkiintoista, kun asiaa lähestytään oikein. NBA ei pelillisesti ole yhtä puhdasta monesta eri syystä (palkkakatto, pelaajamarkkinat, pelikatkojen määrä yms.). NBA:n johto ymmärtää, että tähdet myyvät tuotetta, joten täytyy mahdollistaa se, että tähdet voivat pelata tärkeissäkin peleissä jopa yli 40 minuuttia. Euroliigassa rosterit voidaan täyttää tasaisemmin, katkoja on huomattavasti vähemmän ja pelifilosofiaa voidaan joukkueissa hioa ja ylläpitää vuosia. Pelin taso kärsii välittömästi, jos pelaaja joutuu pelaamaan yli 30 minuuttia. Aivan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, maailman terävin koripalloeliitti pelaa NBA:ssa, mutta koripallollinen toteuttaminen on NBA-eliittijoukkueita lukuun ottamatta Euroliigassa parempaa. Kovimmat Euroliiga-joukkueet pystyisivät kamppailemaan playoff-paikasta NBA:ssa.

3. Tällä kaudella Euroliigassa on 24 seuraa 12 maasta. Espanjasta on neljä, Turkista ja Italiasta kolme, Venäjältä, Kreikasta, Liettuasta ja Saksasta kaksi seuraa sekä Ranskasta, Serbiasta, Kroatiasta, Puolasta, Israelista ja Sloveniasta yksi seura. Kuinka hyvin tämä edustus peilaa eurooppalaisen koripalloilun painopistealueita? Näetkö mitään yllätyksiä?

Möttölä: Mukana ovat Euroopan isot ja perinteiset koripallomaat. Maakohtaisista joukkuemääristä on aina kiistelty ja esimerkiksi Venäjältä voisi hyvin olla kolmekin joukkuetta. Sarjan pitäisi olla myös vielä avoimempi koko Euroopan alueen joukkueille Mestarien liigan tapaan, jotta myös sitä aitoa laajentumista mediahuomiossa saataisiin. 

Iisalo: Seurajoukkueista puhuttaessa edustus on hyvin linjassa voimasuhteiden kanssa. Tarvitaan tarpeeksi hyvä kansallinen pelaajatuotanto ja tarpeeksi suuret budjetit. Tällä hetkellä Turkki ja Venäjä erottautuvat taloudellisella puolella. Ex-Jugoslavian alueelta tulee paljon hyviä pelaajia, mutta seuroilla ei ole samanlaisia taloudellisia resursseja.

Haakana: Ei suuria yllätyksiä. Ranskasta voisi suurena talousalueena olla toinenkin joukkue mukana. Suomen korikselle Euroliigabudjetit ovat tällä hetkellä liikaa, mutta yksi joukkue Eurocupissa ja muutama Eurochallengessa voisi olla hyvä lähivuosien tavoite. Katajan ja maajoukkueen esitykset antavat kuitenkin valtavasti uskoa, että pienelläkin maalla on suunnitelmallisella ja laadukkaalla työllä mahdollisuus menestyä.

Palotie: Ei tässä mitään suuria vääryyksiä ainakaan ole. Puolan mestarin suorasta pääsystä ja Italian kolmesta paikasta voitaisiin ehkä keskustella. Mielestäni Espanjan ja Turkin liiga ovat kirkkaasti Euroopan kaksi parasta liigaa.

4. Euroliigan tähtipelaajia ovat muiden muassa Juan Carlos Navarro, Rudy Fernandez, Sonny Weems, Andres Nocioni, Bo McCalebb, Vassilis Spanoulis, Milos Teodosic, Dimitris Diamantidis, Jordan Farmar, Nenad Krstic ja niin edelleen. Olisiko Euroliigan pelillistä tasoa ennemmin mitattava näiden nimimiesten vai laajuuden eli eri maiden kymmenien maajoukkuepelaajien mukaan?

Möttölä: Kyllä Euroliigan ja sen huippujoukkueiden vahvuus ja hienous on joukkuepeli eikä niiden yksilöt. Parhaat joukkueet pyörittävät huippupelaajista koottua 8-10 pelaajan rotaatiota ja pystyvät näin pitämään tempon hyvin korkealla. Totta kai, varsinkin isoissa otteluissa huippuyksilöiden suoritukset lopulta ratkaisevat, mutta sinne pääsyyn vaatii Euroliigassa laajan ja todella kovan joukkueen. Yhdellä tai kahdella tähdellä ei Euroliigassa vielä pärjätä.

Iisalo: Parhaiden joukkueiden valtti on pelaajamateriaalin laajuus. Pelin laatu ei kärsi vaihtopenkille mentäessä. Euroliigaa on vaikea hahmottaa yksittäisten pelaajien kautta, koska kansainvälisillä säännöillä jokainen yksilö on pysäytettävissä. Yksi tapa tarkkailla pelin laatua on yrittää hahmottaa pelaajien sopivuutta joukkueen pelityyliin ja omaan rooliinsa. Tässä on merkittäviä eroja joukkueiden välillä.

Haakana: Euroliigassa on loistavia yksilöitä, mutta joukkueiden rosterien taso ja laajuus ovat kuitenkin ne tärkeimmät mittarit kuvaamaan sarjan kovuutta. Suurin osa joukkueista käyttää isoa rotaatiota ja pelaajien peliajat pysyvät 15-25 minuutin välillä. Tämä mahdollistaa Euroliigassa nähtävän käsittämättömän kovan temmon ylläpitämisen.

Palotie: Kivikova lista pelaajia mainittu ja varmasti yhtä paljon aivan saman tason pelimiehiä jäi mainitsematta (esim. Llull, Lorbek, Marcelinho, Schortsanitis...). Aivan kuten NBA:ssa, Euroliigassakin on tähtiä yllin kyllin, mutta mielestäni materiaalin laajuus tekee Euroliiga-koripallosta korkeatasoista. Asiaa voi kuitenkin hyvin lähestyä molemmista näkökulmista. Nykykoripallossa kahden tai maksimissaan kolmen tähden ympärille tuodaan ns. ”spesialisteja”. Nämä ”spesialistit” eivät koripalloilijoina ole tähtien veroisia, mutta omaavat yhden tai kaksi huippuominaisuutta, jotka mahdollistavat ja ruokkivat näiden tähtien ja samalla joukkueen pelitapaa.

 

5. Suomen maajoukkuepelureista tämän kauden Euroliigassa ovat BC Himkin Petteri Koponen sekä Union Olimpija Ljubljanan kaksikko Teemu Rannikko - Sasu Salin. Millaista kautta pidät heidän kunkin kohdallaan onnistuneena?

Möttölä: Petterillä kausi menee varmasti osaltaan uuteen joukkueeseen totuttelemiseen ja laajassa rotaatiossa pelaamiseen, johon hän ei Italiassa joutunut. Kevätpuolella uskon Petterin olevan yksi Himkin parhaista ja tehokkaimmista pelaajista. Teemulla kaikki kaikessa on terveenä pysyminen. Pelit kyllä sujuu – se on varma asia! Sasulta odotan mm. pallottomana pelaajana kehittymistä ja muutamaa todellista läpimurto-ottelua Euroliigassa. Sasu on jo nyt merkattu mies, joka tarkoittaa, että vapaiden heittojen eteen pitää tehdä entistä enemmän duunia. Peliaikaa on tarjolla, joten kehitystä tulee varmasti.

Iisalo: Union Olimpija on selkeästi haastajan asemassa. Teemu on korvaamaton johtaja nuoressa joukkueessa, eikä hänen arvoaan voi mitata pelkästään kenttätapahtumien perusteella. Hän on linkki pelaajien ja valmennuksen välillä. Jos Teemu pysyy terveenä, pelillinen puoli hoituu varmasti.

Sasu on mielenkiintoisessa tilanteessa. Hän saa joukkueessaan paljon minuutteja ja on osoittanut olevansa vastuun arvoinen. Erinomainen puolustus, tarkka heitto ja vahva levypallopelaaminen on todella hyvä ja haluttu yhdistelmä Euroopassa, joten jatkamalla samaan tahtiin Sasun osakkeet nousevat jatkuvasti. Avainasemassa on otteiden tasaisuus. 

Petteri on kolmikosta haastavimmassa tilanteessa. Khimkillä on suuret menestyshaaveet, mutta joukkue kärsii rakenteellisesta ongelmasta. Heillä on todella kovia pelaajia, mutta sopivatko he rooleihinsa? Tästä johtuen, Petterin pelaaminen ei ole täysin hänen omissa käsissään. Petteri on, Planinicin lisäksi, ainoa pelaaja, joka pystyy luomaan tilanteita itselleen ja muille, joten hänen roolinsa tulee kasvamaan kauden edetessä ja joukkueen suoritustaso tulee samalla nousemaan. Petteri on aina vastannut haasteisiin nostamalla omaa tasoaan, enkä epäile sitä tälläkään kertaa.

Haakana: Joukkuetasolla Himkillä mahdollisuudet kaiken natsatessa mihin vain. Pääsy kahdeksan parhaan joukkoon on realistista, ja kun kevään playoff-matseissa BC Himkin aloittavana takamiesparina nähdään Koponen-Planicic, niin "Petskun" kautta voi pitää oikein onnistuneena. Jos Olympia Ljublana selviää kivikovasta alkulohkostaan jatkoon, niin silloin myös joukkueessaan isossa roolissa olevat Sasu ja Teemu ovat onnistuneet loistavasti.

Palotie: Himki ja Olimpija arvottiin vielä samaan A-lohkoon yhdessä Mapooro Cantun lisäksi kivenkovien Fenerbahcen, Real Madridin ja Panathinaikoksen kanssa. Varmasti jatkopaikka on niin Rannikon ja Salinin kuin myös Koposen tavoite, mutta aikamoinen ihme saisi käydä, jos Fenerbahce-Real-Panathinaikos –kolmikosta joku ei jatkoon pääsisi. Hienoa olisi nähdä Himkin jatkopaikka ja Koposen läpimurto Euroopan eliittipelaajaksi.

Euroliiga-raati esittäytyy

Hanno Möttölä: Suomen miesten maajoukkueen kapteeni, EM-kisajoukkueessa 1995 ja 2011. Kautta aikain ensimmäinen suomalainen NBA:ssa ja Euroliigassa. NCAA:n ja Euroliigan finalisti, kaksinkertainen Euroliigan viikon pelaaja. Pelannut ammattilaisensa USA:n lisäksi Espanjassa, Venäjällä, Kreikassa, Liettuassa ja Italiassa.

Tuomas Iisalo: Loviisalaisen Hokin kasvatti, 57 miesten maaottelun veteraani. Takana 12 kautta kotimaan pääsarjassa, nyt Korisliiga-nousua hakevan divisioonajoukkue Tapiolan Hongan kapteeni.

 

Mika Haakana: Lappeenrannan Catzin naisten hallitsevan Suomen mestarijoukkueen päävalmentaja. Kymmenen vuotta pelaajana SM-sarjassa, Suomen mestari 1995, kasvatustieteen maisteri.

 

Kristian Palotie: Nelonen Pron Euroliiga-selostaja ja NBA-fanaatikko, jonka sydäntä lähellä on myös eurooppalaisen huippujalkapallo. Suomen uutta urheiluselostajasukupolvea.