9.12.2017 Helsinki Seagullsin Timo Heinonen (198cm/36v) teki tiistaina 5.12. suomalaista koripallohistoriaa, ohittaen KTP-ikoni Jarkko Tuomalan pelattujen runkosarjaotteluiden määrässä ja siirtyen yksin ottelutilaston piikkipaikalle. Mitä pitkään rikkomattomana pidetyn ennätyksen uusi haltija itse miettii saavutuksestaan?
Jo 19:ttä kauttaan Korisliigassa pelaava Heinonen on perjantain Pyrintö-Seagulls -ottelun jälkeen pelannut nyt 625:ssä pääsarjatason runkosarjaottelussa. Vantaan Pussihukkien kasvatin pääsarjaura alkoi kaudella 1999/00, jonka jälkeen 198-senttinen sisäpelaaja on tehnyt itsestään luotettavan, jokaisen valmentajan unelmapelaajan.
Mittavan ja komean liigauran taipaleella Heinonen on ehtinyt edustaa kasvattajaseura PuHua, ToPoa, KTP:ta ja viimeisimmin Seagullsia. Miehen kiistattomasta merkitysestä joukkueilleen kertoo paljon se, että liigauransa kahden ensimmäisen kauden jälkeen Heinonen on kirjauttanut alle 20 peliminuuttia ottelua kohden runkosarjassa vain kahdesti.
Miltä saavutus maistuu, Timo Heinonen?
- Nämä ovat vähän sellaisia asioita, joita ei oikein vielä osaa hahmottaa täysin, Heinonen myöntää.
- Eikä tämä varmasti muuta mitään tässä vaiheessa, mutta varmasti myöhemmin tulee katsottua uraa taaksepäin ja mietittyä sekä arvostettua enemmän näitä asioita.
Korisliiga-arjessa eläessä ison kuvan hämärtyminen on varsin ymmärrettävää. Jokainen peli on uusi mahdollisuus ja jokainen kausi oma tarinansa.
- Tästä voi sitten nauttia oman uran päätyttyä jonkun hetken. Kunnes Antero Lehto menee ohi, Heinonen naurahtaa.
19 liigakautta on valtava määrä. Se olisi valtava määrä kenelle tahansa pelaajalle, puhumattakaan 198-senttiselle sisäpelaajalle, joka hyökkää sekä puolustaa useimpina iltoina tuntuvan minuuttimäärän vastustajan vahvimpia jässiköitä. Erityisesti neljän ulkomaalaisvahvistuksen aikana Heinonen on saanut paimentaa vastustajan parhaimpiin pelaajiin lukeutuvia vahvistuksia illasta toiseen, kiitettävällä menestyksellä.
Tuollainen kuorma käy kropalle varmasti raskaaksi, mutta Heinonen on pystynyt kaudesta toiseen pelaamaan isoja minuutti- ja pelimääriä. Eikä miehen maine luotettavana, joukkueen tietynlaisena tukipilarina ei ole millään tavalla liioiteltu.
- On ollut paljon onneakin mukana, ettei ole tullut isompia loukkaantumisia, Heinonen muistuttaa.
Hyvä tuuri on lähes aina ansaittua. Tunnollisena harjoittelijana ja viimeisen päälle ammattilaisena tunnettu Heinonen tuntuu kaudesta toiseen olevan yhtä hyvässä kunnossa kuin vuosi sitten. Mies on kuin hyvä viini, vain paranee ikävuosien kertyessä.
- On tässä koitettu pitää itsestään huolta myös. Samalla on pakko nostaa hattua kaikille loistaville fyssareille ja fysiikkavalmentajille joita mulla on ollut uran aikana, Heinonen jakaa kiitosta.
Askel ei näytä juuri hidastuvan ja tilastojenkin valossa mies on pelaamassa ihan yhtä tehokasta sesonkia kuin esimerkiksi kaudella 2015/16. Keskiarvoikseen Heinonen on toimittanut 9,7 pistettä ja 4,3 levypalloa ottelua kohden. Kolmoset pussiin 35,7% tarkkuudella.
Seagullsin neljänneksi parhaan +/- -lukeman ottelua kohden (+3,4) kirjauttanut Heinonen on joukkueelleen edelleen lähes mittaamattoman arvokas palanen. Kuinka kauan Heinonen vielä jatkaa sorvin ääressä?
- Niin. Ei voi tietää, Heinonen miettii.
- Sopimusta on jäljellä vielä ensi kausi. Mikäli kropassa tuntuu samalta kuin nyt ja pelaaminen sekä treenaaminen maistuu edelleen näin hyvältä, niin miksei sitä sitten jatkaisi edelleen.
Heinosen meriittilista on vakuuttava. Todella, todella vakuuttava.
Yhteensä neljä SM-pronssia, Pussihukkien, ToPon, KTP:n ja Seagullsin paidassa. Kolme SM-hopeaa, Pussihukkien, ToPon ja KTP:n väreissä. Cup-hopeaa kahdesti ToPon paidassa. Henkilökohtaisten saavutusten listalta löytyy kaksi Vuoden Puolustuspelaaja –palkintoa (2005/06 & 2009/10) ja Vuoden Kehittynein Pelaaja –palkinto (2007/08).
Kaikkiaan 14 maaottelua vyölleen kerännyt Heinonen on saavuttanut miltei kaiken, mitä pelaaja voi Suomessa saavuttaa. Paitsi SM-kultaa. Tuukka Kotin, Antti Kanervon ja viimeisimmin Carl Lindbomin muodossa Susijengi-tason vahvistuksia riveihinsä saaneella Seagullsilla näyttäisi olevan kaikki palaset taistella jälleen mitaleista.
- Kyllä mä näen, että meillä on erittäin hyvät saumat taistella mestaruudesta tämän ryhmän kanssa, Heinonen linjaa.
Kolme kertaa finaaleissa vieraillut Heinonen löytää tästä myös yhden merkittävän tekijän pitkälle uralleen. Mitaleista taisteleminen tekee Suomen talvessa vierasreissujen tahkoamisesta pykälän verran mielekkäämpää.
- Se on ollut uran aikana varmasti yksi motivaation korkealla pitänyt tekijä, Heinonen toteaa.
- Se, että olen päässyt pelaamaan joukkueissa jotka ovat oikeasti taistelleet niistä mestaruuksista, vaikka sitä kultaa ei vielä ole omalle kohdalle osunutkaan, on ollut tärkeää. Sillä on iso merkitys sille, miten jaksaa painaa töitä päivästä toiseen.
Lilli Onnela otti tällä kaudella ensimmäisen askeleensa ulkomaille, kun hän siirtyi italialaisseura Faenzaan. Onnela on päässyt heti joukkueeseen ja maahan hyvin sisään ja ottanut ison roolin.
Tänään perjantaina MM-karsintaurakkansa aloittavasta Susijengistä ylivoimaisesti eniten kokemusta illan vastustajasta on toista kauttaan Unkarin pääsarjaa pelaavalla Ilari Seppälällä. Unkarissa kovia teholukemia taiteileva Seppälä kertoo vakuuttuneensa paikallisten pelaajien taitotasosta ja pelikovuudesta.
Elias Valtonen, 26, paistatteli kirkkaimmissa parrasvaloissa syyskuun EM-pudotuspeleissä täysonnistumisillaan Serbiaa ja Georgiaa vastaan. Ikimuistoisen EM-kisakesän jälkeen Susijengi valmistautuu pitkään MM-karsintarupeamaan ja Valtonen muistuttaa, että viime vuosien kehitysaskelista huolimatta töitä on tehtävä hartiavoimin arvokisaputken jatkamiseksi.
Vielä viidentoista maajoukkuevuoden jälkeenkin susikapteeni Sasu Salin, 34, syttyy saadessaan pukea Suomi-paidan ylleen. Pronssiotteluun päättyneiden EM-kotikisojen jälkeen Susijengin ikäpresidentin seuraava tehtävä on luotsata nuori ja nälkäinen laumansa kohti Qatarin kesän 2027 MM-kisakenttiä.
Perjantaina Beogradska Arenan pätsissä tarjottiin suomalaisittain harvinaista herkkua, kun kentällä nähtiin samanaikaisesti kaksi Susijengin pelaajaa Miikka Muurisen Partizanin isännöidessä Mikael Jantusen Fenerbahcea. Jantunen pääsi ottelun jälkeen paukuttelemaan henkseleitään voiton kunniaksi.
Edon Maxhuni palasi vaiherikkaan viime kauden jälkeen täksi kaudeksi takaisin Ranskaan tehdessään sopimuksen Gravelines-Dunkerquen kanssa. Maxhuni on ollut alkukaudesta joukkueensa ehdottomia avainpelaajia.
Alexander Madsen teki päätöksen uudesta seurastaan EM-kisojen jälkeen suostuttuaan kreikkalaisseura Karditsan sopimustarjoukseen. Madsen on kauden edetessä ottanut isompaa roolia joukkueessa ja lähtee hyvässä vireessä tuleviin MM-karsintoihin.
Sara Bejedi siirtyi kesällä kovaan Turkin liigaan Botasin joukkueeseen ja on ottanut heti ison roolin joukkueessa. Bejedi odottaa innolla myös ensi viikolla alkavia EM-karsintoja.
Kymmenen Espanjan ACB-kauden jälkeen Sasu Salin pelaa ensimmäistä kauttaan kakkostason Estudiantesissa. Uuden sarjatason lisäksi Salin on saanut totuttautua suurkaupungin sykkeeseen.
Lotta-Maj Lahtinen pelaa jo kolmatta kauttaan Espanjan kovassa LF Endesassa. Täksi kaudeksi hän siirtyi Araskin joukkueeseen ja on aloittanut kauden erinomaisesti.