Anni Reuter tutkii anti-rasismia ja inklusiivisuutta.
Urheilu on ollut kautta historian positiivinen asia Suomessa. Se on rakentanut suomalaista identiteettiä, nostanut kansallistuntoa ja yhdistänyt kansaa.
— Suomessa urheilussa vallitsee niin sanottu ”the good story of sports (urheilun hyvä kertomus)”. Urheiluun liittyvät negatiiviset ilmiöt on suljettu sen ulkopuolelle eikä niitä ole käsitelty kunnolla, Anni Reuter toteaa.
Kuitenkin negatiivisia asioita tapahtuu ja on tapahtunut, myös rasismiin liittyviä skandaaleja.
Reuter tietää, mistä puhuu, sillä hän tekee parhaillaan tutkimusta inkluusiosta ja anti-rasismista urheilussa. Reuter on tutkinut päämedioissa käytävää keskustelua rasismista ja anti-rasismista vuosina 2018–2023.
— Keskustelu anti-rasismista on lisääntynyt voimakkaasti näiden vuosien aikana.
Keskustelu koskee tosin vain kolmea keskeistä joukkuelajia Suomessa: jalkapalloa, koripalloa ja jääkiekkoa.
— Ja usein se keskittyy miesurheilijoihin ja sellaisiin, jotka ovat menestyneitä ja tunnettuja, Reuter lisää.
Millaista anti-rasistinen (tai rasistinen) keskustelu koripallosta mediassa on?
— Koripallo on poikkeus rasismin suhteen, kun puhutaan joukkuelajeista. Median mukaan rasistiset tapaukset ovat tapahtuneet menneisyydessä tai ulkomailla. Näyttääkin siltä, että rasismia ei suvaita nykyisessä suomalaisessa koripallossa, Reuter kertoo löydöksistään.
Tämä johtunee siitä, että koripallolla on pidempi historia anti-rasismissa sekä monimuotoisuudessa, ja monet mustat koripalloilijat ovat roolimalleja.
Reuter on tarkastellut tutkimuksessaan myös inkluusiota urheilussa, erityisesti maahanmuuttajien suhteen.
— Maahanmuuttajataustaisten parissa kesälajit, erityisesti jalkapallo ovat selkeästi suositumpia kuin talvilajit, Reuter kertoo ja viittaa Tuomas Zacheuksen vuonna 2010 tekemään tutkimukseen.
— Yllättävä on myös löydös, jonka mukaan maahanmuuttajataustaiset pojat harrastavat jopa enemmän urheilua kuin suomalaiset pojat ja tytöt, kun taas maahanmuuttajataustaiset tytöt selkeästi vähemmän, Reuter kertoo.
Urheiluharrastuksella on merkitystä lasten elämään myös myöhemmässä vaiheessa. On selvinnyt muun muassa, että urheiluharrastukset nuorella iällä auttavat suuntautumaan paremmin työmarkkinoilla ja luomaan sosiaalisia verkostoja.
Siihen, miksi maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret eivät hakeudu urheiluharrastusten pariin tai lopettavat urheilun on useita syitä, mutta rasismi on luonnollisesti yksi syistä.
— Puolet etnisistä taustoista tulevista nuorista ovat kohdanneet Suomessa epäasiallista käytöstä urheilussa vuoden 2015 tutkimuksen mukaan jopa 12 % on kokenut fyysistä väkivaltaa ja 15 % seksuaalista häirintää. Monet lopettavat harrastamisen 12–29-vuotiaina, nimenomaan näiden syiden vuoksi, Reuter kertoo.
Urheilijat kohtaavat huonoa käytöstä ja rasismia peleissä yleensä vastakkaisen joukkueen pelaajilta, yleisöstä ja jopa valmentajilta.
— Monet maahanmuuttajataustaiset urheilijat kokevat, että kun he menestyvät, heitä kohdellaan suomalaisina, mutta jos eivät, niin heidät nähdään maahanmuuttajina.
— Kapea suomalaisuuden määritelmä mahdollistaa rasismin, Reuter toteaa.
Kaiken kaikkiaan tilanne on parantunut Reuterin tutkimana ajanjaksona. Anti-rasistista keskustelua käydään entistä enemmän mediassa sekä urheilun parissa. Urheiluun on tullut myös lisää monimuotoisia roolimalleja.
— Mutta kehitettävää on edelleen. Tarvitaan lisää keskustelua, vaikeistakin asioista. Ja puhe pitää pystyä viemään myös käytäntöön eli miten käytännössä torjutaan rasismia, Reuter toteaa.
Mutta toivoa Reuterin mukaan on.
— Jos yhteiskunnan rasismi vaikuttaa urheiluun, niin yhtälailla urheilun anti-rasismi vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan.
Lähde:
Reuter, Anni 2025: Rasismi ja integraatio suomalaisurheilussa: Median murros kohti tasa-arvoisempaa tulevaisuutta. Teoksessa Urheilun murros. Liikuntatieteellinen Seura, 110–128.