Unified Through Basketball (UTB) on EU-rahoitteinen hanke, jonka tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta liikunnan ja urheilun keinoin sekä Suomessa että kansainvälisesti. Hankkeeseen kuuluvat erilaiset tapahtumat ja aktiviteetit ennen ja EuroBasket 2025 -kisojen aikaan. Hankkeen pääteema on sosiaalinen inkluusio. Sosiaalisella inkluusiolla tarkoitetaan yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua liikuntaan ja urheiluun eri rooleissa.
— Hankkeen aktiviteettien avulla pyritään tavoittamaan vähemmistöjä ja korkeassa syrjäytymisriskissä olevia ihmisiä, toteaa hankkeen päällikkö Jaana Helminen. Helminen toimii myös Koripalloliiton vastuullisuus- ja vapaaehtoispäällikkönä.
— Olemme halunneet varmistaa, että moninaisuus nähdään rikkautena, ja yhteisöön kuulumista ja positiivista yhteisöllisyyttä vahvistetaan.
Yksi hankkeen osa-alueista on inklusiivinen vapaaehtoisohjelma. Sen tarkoituksena on saada erilaiset erityisryhmät saataisiin kiinnostumaan vapaaehtoisuudesta ja tulemaan osaksi vapaaehtoistoimintaa.
Tiettyjen ryhmien kohdalta haaste osoittautui ylivoimaiseksi.
— Olisimme toivoneet joukkoomme esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia vapaaehtoisia ja kontaktoimme useita eri yhdistyksiä ja järjestöjä keväällä, mutta emme päässeet vapaaehtoispäivää kuitenkaan onnistumaan. Tajusin myös, että luottamussuhdetta pitäisi rakentaa pidemmän aikaa, Helminen kertoo.
Erityisryhmiä kuitenkin saatiin mukaan.
Perjantaina 29.8. kisoihin saapui Feeniks Basketin Unified-pelaajat. Ryhmä koostuu kehitysvammaisista urheilijoista ja vammattomista partneripelaajista, jotka ovat iältään 14 vuotiaita ja sitä vanhempia. Samassa Unified-porukassa pelaa tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia.
Päivän aikana he siivosivat katsomoita pelien välissä sekä toimittivat Liettuan kannattajien rummut ja liput säilytykseen heidän seuraavaa peliään varten. Sen lisäksi ennen Suomen ottelua he jakoivat yleisölle vaahtomuovikäsiä.
— Meillä oli todella mieletön ja ikimuistoinen päivä! Urheilijamme sanoivat useaan kertaan, kuinka tuntuu, että tämä on kuin unta, kertoo partneripelaajana toimiva Nina Hänninen.
Päivän kohokohta oli päästä katsomaan ottelua.
— Urheilijamme olivat aivan innoissaan kuinka lähellä pelaajia olimme ja pääsimme näkemään erinomaisilta paikoilta Markkasen ja Muurisen donkit, sekä Salinin useat upeat kolmenpisteen heitot, Hänninen kertoo.
Hänninen kokee, että heidät otettiin hyvin vastaan ja heitä autettiin aina, kun apua tarvittiin.
— Saimme mieletöntä apua kaikilta tahoilta, ja minusta tuntuu että urheilijamme saivat useita lämpimiä hymyjä ja kauniit kiitokset otteluun saapuneelta yleisöltä. Emme olisi voineet kuvitella parempaa ja lämpimämpää vastaanottoa, Hänninen toteaa.
Unified-pelaajien jälkeen kisoissa vieraili toinen erityisryhmä vapaaehtoisina, Myllylähde-yhteisö Hollolan Hämeenkoskelta.
Myllylähde-yhteisö on koti ja työpaikka erityistä tukea tarvitsiville aikuisille. Asukkaita Myllylähteellä on tällä hetkellä 15, iältään 25-65. Asukkailla on eritasoisia kehitysvammoja ja tarvitsevat vaihtelevaa tukea arkisissa toimissaan.
Myllylähteen asukkaat ovat tottuneita olemaan siellä missä muutkin ovat eli koko yhteisön ideologia on inklusiivinen. Myllylähteeläiset käyvät yhdessä konserteissa, teatterissa, taidenäyttelyissä ja elokuvissa ja välillä urheilutapahtumissakin. Koripallokisat, varsinkin tässä suuruudessaan olivat kuitenkin kaikille täysin uutta.
— Vierailuamme alettiin valmistelemaan jo keväällä yhdessä kisojen vapaaehtoispäällikön kanssa ja mitä lähemmäksi päivää tultiin, sitä innostuneempaa ihmistä meillä Myllylähteellä oli, kertoo ohjaaja Maija Koivu.
Saavuttuaan paikan päälle myllylähteeläiset hakivat akkreditointikortit kuten kaikki vapaaehtoiset ennen työvuoroaan. Sen jälkeen he siirtyivät nollakerroksen vapariloungeen ja pukivat vapaaehtoisvaatteet päällensä.
Lounaan jälkeen tiedossa oli ensimmäinen vapaaehtoistehtävä. Myllylähteen asukas Mira-Maria Vuori pääsi yhdessä ohjaajansa Jutta Hallbergin kanssa veivaamaan sumutorvea ennen Ruotsi-Montenegro -peliä.
Ennen muita työtehtäviään Myllylähteeläiset pääsivät katsomaan Ruotsi-Montenegro -pelin, joka oli elämys kaikille. Myllylähteen innokas korisfani Samuel kannusti intohimoisesti Montenegroa, sillä “kunhan Ruotsi ei voita”. Suurin elämys kaikille oli kuitenkin Marky Mark -maskotin kohtaaminen, jota päästiin halaamaan ja ottamaan kuvia hänen kanssaan.
Pelin jälkeen aloitettiin työosuus. Porukan oli tarkoitus siistiä katsomot pelien välissä ja porukkamme rantautui katsomoihin intoa täynnä. Pettymys oli suuri, kun siivottavaa ei ollut. Joko katsojat olivat olleet todella siistejä tai Areenan siivousryhmä oli ehtinyt heitä ennen.
Onneksi tehtävää löytyi muualta ja myllylähteeläiset pääsivät auttamaan Areenan ovella, jossa sisääntulijat saivat halutessaan koripallolleimat käteensä.
— Työt, joita teimme olivat erittäin sopivia meille. Ne eivät tuntuneet keksityiltä, vaan aidosti oikeilta töiltä, joilla oli merkitystä, Koivu kertoo.
— Voisin kuvitella, että meidän ihmiset voisivat auttaa juuri tämän kaltaisissa tehtävissä muissakin tapahtumissa.
Päivä vaparina oli kaiken kaikkiaan kaikille hyvä.
— Ihana päivä. Olemme niin kiitollisia, että saimme osallistua. Kaikki oli hyvin organisoitu ja meidän kanssamme oli koko ajan joku, toteaa Liliana Carillo Kuusisto. Hän toimii Myllylähteen ohjaajana ja esihenkilönä.
— Se miten meidät otettiin vastaan, oli huikeaa. Kaikki tapaamamme vapaaehtoiset ja Nokia Areenan henkilökunta vastaanottivat ihmisemme niin luontevasti ja avosylin. Oli hienoa, että saimme tulla ja auttaa, Koivu toteaa.
Vastuullisuus- ja vapaaehtoispäällikkö Helminen kertoo, että tunne on molemminpuolinen.
— Asia on itse asiassa niin, että me voimme olla kiitollisia, että he tulivat. Että he luottivat meihin ja ottivat kutsun vastaan.
Helmisen mielestä on äärimmäisen tärkeää saada erilaisia erityisryhmiä mukaan vaparitoimintaan.
— Ihmisten, vapaaehtoisten ja kisaorganisaation pitää nähdä ja ymmärtää, että jokainen voi tehdä jotain oman toimintakykynsä mukaisesti. Emme voi ajatella, että vain tietyntyyppiset ihmiset saavat tehdä ja näkyä, Helminen toteaa.
Mutta entä Myllylähteen asukkaat, mikä päivässä oli parasta?
— Se eläin, jota halasin. Maskotti, Myllylähteen Iisa toteaa.
— Musiikki oli liian kovalla, hän kuitenkin lisää.
— Olen Iisa Berghäll, Myllylähteeltä, Tammitalosta. Harrastan ratsastusta ja uintia, Iisa antaa omatoimisesti toimittajalle taustatiedot itsestään.
Vaparipäivä puhututtaa Myllylähteellä vielä viikkoja käynnin jälkeen. Akkreditointikortit ovat tärkeitä muistoja ja kuvia katsotaan yhdessä yhä uudestaan.
