16.12.2004 Syksy toi joulutauolle vetäytyneeseen koripallon kotimaiseen pääsarjaan, Sparliigaan, paitsi tukun tasokkaita tulokkaita, myös muutaman merkittävän paluumuuttajan. Sotaratsu Martti Kuisma on siivittänyt Vantaan Pussihukat jopa mestaruusvauhtiin ja nuoremman polven maajoukkuemies Kimmo Muurinen on hänkin istunut mainiosti Hongan permanenttiin. Tai paremminkin lentänyt.
Kahden Arkansasissa vietetyn yliopistokauden jälkeen ainakin hetkeksi jälleen Suomeen palannut kimmoisa Muurinen maustaa Sparliigaa juuri niillä eväillä, joista kansa pitää: taidolla, röyhkeydellä ja taistelijan tinkimättömällä asenteella.
Amerikkalaiset kutsuvat jälkimmäistä ’fighting spiritiksi’ ja Suomessa sisuksi. Niin tai näin. Kielimuuri ei ole Muuriselle este. 23-vuotias pyyteetön puurtaja on niitä miehiä, jotka antavat tekojen puhua puolestaan.
Jos eivät vielä syksyn EM-karsintapelit, niin viimeistään 17 ensimmäistä liigakierrosta ovat osoittaneet, että ujonoloisen laiturin 202-senttisestä varresta irtoaa tarvittaessa ruutia ja räiskettä.
Ison lätäkön takana Arkansas Little Rock -yliopistossa pelatut kaudet ovat jättäneet jälkensä Pantterien kasvattiin. Positiivisessa mielessä.
- Yhdysvalloissa vietetyt vuodet ovat tuoneet minulle kovuutta. Jenkeissä pelataan enemmän yksilönä ja Suomessa taas joukkueena. Suomen malli sopii minulle paremmin. Kahden eri tyylilajin yhteensovittaminen on sujunut jouheasti, myhäilee Muurinen.
Muurisella riittää pelisilmää myös parketin ulkopuolella. Honka on nappivalinta, kun koripallon kulttuurieroja sovitellaan saumattomasti yhteen. Joukkueen montenegrolaisluotsi Mihailo Pavicevic tunnetaan vaativana, mutta samalla myös palkitsevana piiskurina. Perusajatus Pavicevicin korkean otsan alla ei hämärry koskaan: kaikki lähtee nöyrästä joukkuepelistä kovan puolustuksen kautta.
Vuosituhannen vaihteessa Hongan kolmeen peräkkäiseen mestaruuteen muovannut Pavicevic löysää tarvittaessa naruja yksilöiden osalta, mutta ensin tuo erivapaus pitää ehdottomasti ansaita.
- Harjoittelua, harjoittelua ja taas harjoittelua. Tee se hyvin ja sinut palkitaan peliminuuteilla, on Pavicevic takonut tinkimättömiin teeseihinsä.
Muurinen myöntää, että hänellä oli pieniä ennakkoluuloja Pavicevicin suhteen. Ei niinkään henkilönä, vaan sitä kautta, mitä hän oli entisen Jugoslavian käskyttäjien toimintatavoista kuullut.
- Se tiedetään, että sieltä tulee hurjia valmentajia. Pavicevic sijoittuu kovuudessa kuitenkin sopivasti sinne välimaastoon. Ehkä Suomen vuodet ovat vähän pehmittäneet miestä, Muurinen virnistää.
- Arvostan hänet valmentajana todella korkealla.
Tasaisella tahdilla otteluissa keskimäärin 12,5 pistettä tehnyt ja 5,8 levypalloa kahminut Muurinen on muutamaa notkahdusta - jopa odotettujakin - lukuunottamatta tyytyväinen omaan ja joukkueensa alkukauteen.
- Henkilökohtaisia pisteitä on tullut ehkä yläkanttiinkin. En pidä itseäni sellaisena pelaajana, joka tekee ottelussa puolet joukkueensa pinnoista.
Helsingin yliopistossa tietotekniikkaa opiskeleva Muurinen ei palannut Suomeen puolivillien peliminuuttien toivossa. Toisaalta hän ei osannut odottaa aivan tätäkään:
- Näin kova taso tuli minulle pienoisena yllätyksenä. Liigassa pelaaminen ei ole mitään helppoa pallottelua.
- Jokaisesta joukkueesta löytyy hemmetin kovia pelimiehiä ja se taas ruokkii koko liigan tasaisuutta, painottaa Muurinen, joka - yllätys, yllätys - ei ole suinpäin rynnimässä kohti Keski-Euroopan rahakkaampia pelikenttiä.
Asiat on sovitettava oikeaan arvojärjestykseen.
- Ei se mahdotonta ole, mutta tilanne pitää punnita tarkkaan tämän kauden jälkeen. Sparliigassa treenataan kovaa, mutta todellisissa ammattilaisjoukkueissa kahdesti päivässä yhä rajummin. En ole tehnyt vielä itselleni selväksi, haluanko elämältäni sitä, filosofoi jokaisen askeleensa tarkoin harkitseva Kimmo Muurinen.
Se on koripalloilijan perusedellytys.
Kari Aho
Perjantai-iltana Espoo Metro Areenassa kiehuu, kun Susijengi kohtaa EM-karsintojen päätösottelussaan Euroopan rankingin #1 joukkue Serbian yli 5500 katsojan edessä. Perjantaina nähdään kentällä myös yksi susidebyytti, kun viime kaudet Korihaiden korinalustoja dominoinut Sipoon Hukkabasketin kasvatti Mikael Aalto, 208 cm ja 30 vuotta, juoksee parketille koko uransa ensimmäisessä maaottelussa.
”Hurja-Hannes” jyrää taas. Hannes Pöllä, 211 cm ja 26 vuotta, joutui kaksi vuotta sitten jättämään Korisliiga-kentät pitkäksi aikaa loukkaantumisen ja pitkän kuntoutuksen vuoksi. Tällä kaudella Pöllä on päässyt keräämään pitkän kuntoutuksen satoa ja osoittanut koripalloilevalle Suomelle olevansa täsmälleen sellainen kansainväliset mitat täyttävä iso, jollaista hänestä juniorivuosina uumoiltiin.
Parin vuoden ajan näytti siltä, että suomalainen koripalloyleisö olisi unohtanut Dre’n. HBA-Märskystä lähdettyään Andre Gustavson viihtyi peräti kuuden kauden ajan Richmondin yliopistossa, josta viimeisen kauden kokonaan pelaamatta. Valencian olympiakarsinnat palauttivat kuitenkin ihmisten mieliin Gustavsonin vahvuudet koripalloilijana ja syyskausi on näyttänyt, että Gustavsonista tulee olemaan pitkään iloa niin Suomi-korikselle.
Susijengin kaukoheittäjien eliittiin vuosien ajan lukeutunut Topias Palmi, 30, raivasi tiensä EM-miehistöön 2022, jäi viimeisenä rannalle Okinawan MM-kisajengistä 2023 ja omisti viime kesän harjoittelulle. Korisliigan ykköstykkeihin lukeutuvan Tampereen Pyrinnön kasvatin tavoitteena on nyt ensiksi paluu rotaatiominuuteille Susijengissä ja sitten EM-kisayleisön eteen juokseminen kotikaupungissaan Tampereella.
Andre Gustavson kolkutteli 2010-luvun viimeisinä vuosina Susijengin portteja yhtenä ikäluokkansa lupaavimmista suomalaispelaajista. Vaikka viimeiseen neljään vuoteen Gustavsonia ei ole maajoukkuepaidassa nähty, on hänen tähtäimensä kuusivuotiseksi venähtäneen NCAA-uran ajan ollut koko ajan ammattilaisurassa ja Susijengissä.
Vaikka Joel Mäntynen, 21, onkin tehnyt itsestään nimeä ennen kaikkea pisteidentekijänä, hän yllätti jopa itsensä kohotessaan viime kaudella Korisliigan parhaiden pistemiesten kategoriaan. Puhjettuaan kukkaan pääsarjatasolla Mäntynen hakee nyt uralleen seuraavaa nostetta. Susijengi Rising Stars -leiritys palvelee tässä kokonaisuudessa useampaa tarkoitusta.
Eemi Luukkonen, 200 cm ja 20 vuotta, kasvoi vuosi sitten kesällä ikäluokkamaajoukkueensa keulakasvoksi ja nosti vajaamiehisen ryhmänsä altavastaajan asemasta B-divisioonan mitalipeleihin. Nyt Lahti Basketballin juniorimyllyn kasvatti nauttii ensimmäisestä kesästään aikuisten maajoukkueympyröissä ja tähtää seuraavalle kehitysaskeleelleen.
Perttu Blomgren, 21, sai seurajoukkuekaudesta 2022–23 sen, mitä tavoittelikin: runsaasti peliminuutteja ja mahdollisuuden jatkaa nousuaan Korisliigan kärkipelaajien joukkoon. Nyt edessä on Blomgrenin uran toinen susikesä ja jo ensimmäisessä ottelussa Latviaa vastaan hän osoitti, miksi häntä pidetään kansainvälisen tason pelaajalupauksena.
Perinteikkään kotkalaisseuran KTP:n kasvatti Vili Nyman, 25, kuului oman ikäluokkansa juniorimaajoukkueen ehdottomiin kärkinimiin. Määrätietoinen harjoittelu auttoi Nymania tekemään läpimurtonsa Korisliigan kotimaiseen eliittiin 2022-23-kaudella ja nyt mies on palannut puolen vuosikymmenen jälkeen Suomi-paitaan Susijengi Rising Stars -leirityksessä.
KTP:n juniorimyllyn kasvatti Thomas Tumba, 22, on tunnettu koripallopiireissä yhtenä ikäluokkansa lupaavimmista koripalloilijoista. Joensuussa vietetty ensimmäinen ammattilaiskausi toi mukanaan Suomen cupin mestaruuden, SM-pronssia ja Korisliigan vuoden tulokkaan palkinnon. Susikesä 2023 on ”Masille” taas mahdollisuus ottaa yksi kehitysloikka.