Rajapyykkeihin yltänyt Sami Toiviainen nauttii päivittäisestä valmentajan työstä ja jatkuvasta oppimisesta

5.2.2021 13:39 Salon Vilppaan päävalmentaja Sami Toiviainen tuuletti kahta merkkipaalua tammikuussa, kun hän saavutti 600 Korisliiga-ottelun sekä 300 runkosarjavoiton rajapyykit päävalmentajana - molemmat vasta historian neljäntenä valmentajana.

Toiviaisen molemmat rajapyykit ovat massiivisia. Ne ovat merkittäviä yli lajirajojenkin. Etenkin kun muistetaan, että Toiviainen ei ole valmentajanakaan kovin vanha. 47-vuotias kuusaalainen on ehtinyt valmentaa pääsarjassa neljäntoista kauden ajan.

- Ovathan ne isoja lukuja, kun miettii sitä kautta, millaisia legendoja edellä on, Sami Toiviainen sanoo ja viittaa edellä oleviin Kari Liimoon, Eero Saariseen sekä Jarmo ”Jarkki” Laitiseen.

- En edelleenkään pidä itseäni tosin minään ylivanhana. On tietynlainen onni, että olen saanut aloittaa suhteellisen nuorena ja saanut tehdä tätä työtä 14 kautta putkeen. Toki onnistumisiakin on pitänyt tulla, koska sillä valmentajan työtä pitkälti urheilussa arvotetaan.

Toiviaisen tie valmentajaksi käynnistyi 1990-luvun loppupuolella Lahdessa. Se tie on vienyt häntä Korisliiga-kartalla Lahden lisäksi Kotkaan, Kauhajoelle, Tampereella ja viimeisempänä nykyiseen asemapaikkaan Saloon. Parhaillaan Toiviaisella on menossa ensimmäinen vuosi kaksivuotisesta sopimuksestaan Vilppaan kanssa.

- Tämä on ollut tähän asti makea reissu. On ollut hienoa päästä urheilun kautta eri puolille Suomea näkemään urheilua ja kulttuurisia eroja eri kaupunkien välillä. Toki matkan varrella on saanut paljon elinikäisiä ystäviä ja mahtavia kokemuksia. Sama on tietysti tapahtunut perheelle, joka on saanut saman kokemuksen reissaamalla isän työn perässä. 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Korisliiga (@korisliiga) jakama julkaisu

 

Vaikka tietyllä tavalla Toiviainen pitää Lahtea kotinaan, ja aikoinaan sen taakse jättäminen vähän arvelutti, on vuodet muualla opettaneet paljon. Etenkin sen, että ihmiselle tekee hyvää asua muuallakin kuin siellä tutussa kotikaupungissaan. Se avartaa omaa maailmankuvaa, syy-seuraussuhteita.

- On ollut etuoikeutettua päästä seuraamaan, minkälainen kulttuuri eri kaupungeissa urheilun suhteen on. Vaikka maana Suomi on suhteellisen pieni, eroavaisuuksia kaupunkien väliltä löytyy. Eri seuroissa arvotetaan asioita eri tavoilla. Suurin ero tulee varmasti junioritoiminnan tavoissa ja määrissä.

Vaikka Toiviaisen näkyvin työ viime vuonna on ollut Korisliiga-joukkueen peräsimessä, on hän osallistunut seuroissa paljon myös junioripuolen tekemiseen ja kehittämiseen. Omat pelaavat tyttäret ovat olleet looginen aasinsilta myös siihen suuntaan.

 

Pitkä tie tähän hetkeen, paljon vielä edessä

Toiviainen juhli Suomen mestaruutta Namika Lahden päävalmentajana keväällä 2009. Vuoden valmentajan tittelit tulivat samaiselta mestaruusvuodelta sekä KTP-Basketin hopeakaudella 2013. Toiviainen myöntää, että pari kertaa mopo on meinannut lähteä käsistä.

- Vaikka vuosia on paljon takana, valmentajan työ on jatkuvaa oppimista. Nuorena ja vielä suhteellisen kokemattomana valmentaja Lahden mestaruuden jälkeen meni seuraava kausi aika pahasti vihkoon, kun sitä kuvitteli, että samat jutut voivat päteä yksi yhteen uuden joukkueen kanssa, Toiviainen muistelee.

- Kokemukset ovat avartaneet silmiä, että miten erilaisten pelaajien kanssa kannattaa toimia. Valmentajana on joutunut jatkuvasti haastamaan itseään ja imemään oppia myös muilta. Etenkin nuorten maajoukkueympäristö on antanut paljon, kun on kausien välissä saanut vaihtaa ajatuksia muiden valmentajien kanssa.

Toiviaisella on laaja perspektiivi siitä, mitä Korisliigassa on viimeisen reilun vuosikymmenen aikana tapahtunut. Valmentajat ovat saaneet turvakseen teknologiaa, jotka ovat auttaneet niin vastustajien skouttaaamisessa kuin omassa palautteenannossakin. Data on viime vuosien aikana mullistanut joukkueiden arkea.

Toiviaisen mukaan peli on muuttunut urheilullisempaan suuntaan ja pelitilanteiden nopeus on kasvanut. Nyt pelaajilla on aikaa ja tilaa vähemmän kuin vuosikymmen sitten.

- Yksi hyvä esimerkki tästä on, että aikoinaan meille tuli Saksan Bundesliiga-joukkueiden viidennet tai kuudennet vahvistukset ja he olivat kovia seppiä tässä sarjassa. Nyt Korisliigaan tullaan entistä kovemmista ympyröistä ja täältä lähdetään myös kovempiin sarjoihin suoraan.

 

Lukuisia hienoja kohtaamisia

Toiviainen on saanut koripallon kanssa tutustuttua toinen toistaan hienompiin ihmisiin. Monet heistä ovat tehneet häneen pysyvän vaikutuksen. Toiviainen on kiitollinen, että hän on saanut työskennellä omassa valmennusstafissaan upeiden apuvalmentajien kanssa. 

- Petri Selkeellä on varmasti ollut isoin vaikutus siihen, että minusta ylipäätään tuli valmentaja. Se tapahtui vuoden 1997 pääsiäisturnauksessa, kun erään saunaillan pääsyvaatimuksena oli se, että seuraavalla kaudella aloitan junioreiden valmentamisen. Se oli se hinta, jonka maksoin. Sain myöhemmin ”Peteltä” paljon oppia valmentamisesta, Toiviainen naurahtaa.

- Kyllähän Timo Hakamaan merkitys oli suuri. Toimiminen hänen apuvalmentajanaan oli silmiä avaavaa nuorelle valmentajalle. Toki on jaettava kiitosta kaikille niille, joiden kanssa olen saanut toimia vuosien varrella.

Toiviainen on tuttu näky nuorten maajoukkueista. Se ympäristö on antanut hänelle paljon. Keskustelut muiden kanssa ovat Korisliiga-kausien välissä tehneet hyvää niin mielelle mutta myös antaneet uusia ajatuksia.

- Juniorivalmentaja Niko Nyholm on tehnyt viime vuosina minuun suuren vaikutuksen siinä, miten korista voidaan opettaa nuorille pelaajille. Olen saanut häneltä taidonopettamisen juttuja enemmän kuin varmasti keneltäkään muulta, Toiviainen kiittelee.

Pelaajista esiin nousee takamiehet Bojan Sarcevic, Antero Lehto ja Teemu Rannikko. Vaikka Rannikon kanssa yhteistä taivalta on takana vasta puolikautta, jatkuvat keskustelut pelistä ja elämästä ovat rikastuttaneet Toiviaisen ajatusmaailmaa. 

- On pakko nostaa esiin pelaajista myös Vesa Mäkäläinen. Hänellä on käsittämätön nopeus oppia koripallon pieniä taktisia nyansseja. Kaikki, jotka Veskun tuntevat tietävät sen, että hän ei ehkä ollut koulumaailmassa tai äidinkielen kirjoituksissa se välkyin kaveri, mutta korisympäristössä hänelle ei koskaan tarvinnut sanoa samaa asiaa toista kertaa.

 

Katseet kohti kevään tosipelejä – ja tulevaisuuteen

Vilpas on Korisliigassa kolmantena, kun se on voittanut 11 ottelua ja hävinnyt kuudesti. Toiviainen jakaa kiitosta Vilppaan ammattimaisen seurajohdon suuntaan. Koripallon fasiliteetit Salossa ovat viimeisen päälle kunnossa, ja valmentaja on saanut keskittyä oleelliseen eli valmentamiseen.

- Aina voi miettiä muutamia hävittyjä pelejä, mutta kokonaisuudessa kausi on mennyt kohtuullisesti. Meillä on vähän käynnistysvaikeuksia alkukaudesta, mutta suunta on ehdottomasti nyt oikea, Toiviainen vakuuttaa.

- Eniten tässä hetkessä minua huolettaa tämän kauden vaikutukset Korisliigan tulevaisuudelle, mutta myös nuorten urheiluunkin. Toivottavasti ensi kaudella kaikki joukkueet Korisliigassa ovat lähtöviivalla, ja kaikilla on mahdollisuus kilpailla. On toivottava, että koriksen harrastajien määrä ei ota pahaa takapakkia tässä maailmantilanteessa.

Toiviaisella on nykyistä sopimustaan Vilppaan kanssa jäljellä ensi kausi. Tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa, mutta unelmia kokeneelta valmentajalta löytyy.

- Tietysti valmentajana miettii aina ulkomaita, mutta en halua mennä sinne vain menemisen takia. Pitäisi olla kokonaisvaltainen paikka, jossa voi paitsi onnistua, mutta myös kehittyä. Välillä olen myös miettinyt, voisiko osaamisestani saada hyötyä akatemiavalmennuksen parissa tai urheilutoimenjohtajan pestissä. Vuosia on takana sen verran, että omia ajatuksia on jalostunut matkan varrella.

- Tällä hetkellä nautin päivittäisestä valmentamisesta niin paljon, etten kuitenkaan tosissani ole harkinnut muuta. Sitten jos alan kokea, että olen menossa joka päivä töihin, lopetan tämä hommat. Toistaiseksi siltä ei ole tuntunut. Valmentaminen on erittäin motivoivaa, joten siitä on pakko jatkaa.