Eeva Wetterstrand-Pihola: “Tulen kuin kotiini, kun tulen vaparihommiin”

Eeva Wettenstrand-Piholalla on takana jo paritkymmenet kisat vapaaehtoisena. EuroBasket 2025 -kisoissa Wettenstrand-Pihola työskentelee hotelli-infossa, jossa hoidetaan joukkueiden ja kisaorganisaation majoittumiseen liittyvät asiat.

Kuka olet?
Eeva Wettenstrand-Pihola, 56, Vantaalta. Siviilissa työskentelen KELA:ssa palveluasiantuntijana.

Mitä tulet tekemään Koripallon EuroBasket 2025 -kisoihin?
Työskentelen hotelli-infossa. Siellä me vastaamme kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin, joita joukkueilla tai kisaorganisaatiolla on. Hoidamme myös pyykkihuollon, vahvistamme ruokailut ja yleensäkin kaiken, mikä liittyy hotellissa asumiseen. Hotelli-infot löytyvät Sokos Hotel Tornista ja Scandic Tampere Citystä.

Monta kertaa olet ollut vapaaehtoisena?
Yhteensä parisenkymmentä. Salpausselän kisoissa olen ollut 11 kertaa ja Susijengin peleissäkin useamman kerran.

Mikä sai sinut aikoinaan hakeutumaan vapaaehtoiseksi?
Hain Salppurin kisoihin netissä näkemäni ilmoituksen perusteella, koska —usko tai älä — halusin päästä käymään Lahdessa! Susijengin peleihin houkutteli aikoinaan kaveri.
Ensimmäinen kertani siellä Salppurissa oli sellainen tutustumiskerta, että saisin tietää, onko vaparihommat minun hommiani. Ja olihan ne. Se vei mukanaan.

Mikä vaparihommissa on parasta?
Tulen kuin kotiini, kun tulen vapaaehtoishommiin. Minut otetaan vastaan sellaisena kuin olen, se on parasta. Sen lisäksi se, että saan tehdä useimmiten sellaisia tehtäviä, joita olen toivonut ja jos tarjotaan jotain muuta, niin sekin on sellaista, joka sopii juuri minulle. Työtä tarjotaan aina ihmislähtöisesti eli siitä käsin, mihin kukin soveltuu. Ja yleensä kun menee vapariloungeen, niin kohta jo joku tulee kysymään, että tulisitko tekemään tätä tai tuota. Ja useimmiten menen. 

Miten sinun mielestäsi vapaaehtoisista tulee huolehtia?
Täällä huolehditaan hyvin. Kun tulet aamulla vuoroosi, sinua tervehditään ja osoitetaan, että olet huomattu. Se on tärkeää ja osoittaa arvostusta ja sitä, että olen yksi osa kokonaisuutta. Kun olin Susijengin pelissä Espoon Metro Areenalla vahdissa pelaajakäytävän ovella, jokaikinen tervehti, joka kulki ohi, jopa pelaajat ja siitä tuli todella hyvä mieli.

Oletko itse urheiluihmisiä?
Olen pesäpalloihmisiä, joskus pelannutkin, mutta nykyään lähinnä katson. Mutta pesäpallohommiin en mene vapaaehtoiseksi, sillä haluan nauttia lajista vain katsojana.

Mitä odotat tulevilta kisoilta?
Tiedän, että näissä kisoissa ollaan positiivisia ja yhteistyö toimii. Aina myös vastataan kysymyksiin, joita itselle tai muille tulee.
Odotan tietenkin, että pääsen jonkun pelin katsomaan, vaikka se ei ole tässä tärkeintä. Eniten kuitenkin odotan sitä yhdessä tekemistä, siitä saa niin paljon.