28.2.2015 Kuluva viikko toi mukanaan koripalloperhettä laajasti koskettaneen suru-uutisen, kun tieto valmentaja Seppo Sonkerin poismenosta saavutti korisväen. Viikon aikana lukuisissa keskusteluissa on päädytty muistelemaan Sonkeria. Hänen ex-pelaajansa Turun NMKY:n 1970-luvun joukkueista kirjoittivat Mikko Koskisen johdolla muistokirjoituksen valmentajastaan. Kirjoitus kokonaisuudessaan seuraavassa.
Valmentajana ja kasvattajana tunnetun Seppo Sonkerin poismeno on koskettanut koripalloperhettä laajasti. Tämä on hänen Turun NMKY:n 1970-luvun pelaajien muistokirjoitus valmentajastaan.
Kupittaan Palloiluhalli täyttyi kerta toisensa jälkeen SM-finaaleissa keväällä 1975. Salama-alun saanut Turun NMKY juoksi valmentajansa Seppo Sonkerin suunnitelman mukaan taululle lukemat 20-2 heti ottelun alussa, eikä vastustaja Playboys enää saanut otetta peliin. Kuvassa muistokirjoituksen kirjoittaja nostaa sinipunavalkoisen pallon koriin. Vasemmalla Playvoysin Paavo Koskivaara, taustalla ovat Klaus Mahlamäki ja Mika Vuorio (nro6).
NBA:ssakin arvostettu Glenn Berry tehtaili Euroopan Cupin ensimmäisen kierroksen ottelussa Alvikille 33 pistettä Turun NMKY:tä vastaan. Mutta sekään ei riittänyt, sillä Namika meni jatkoon yhden pisteen turvin. Kuvassa Berry heittoa blokkaamassa Seppo Jalava (nro 7). Oikealla ihmettelee muistokirjoituksen laatija (nro 6). Päävalmentaja Seppo Sonkerille voitto oli ensimmäinen Euroopan Cupissa.
Seppo Sonkeri johti Turun NMKY:n seuran ensimmäiseen Suomen Cup-mestaruuteen syksyllä 1976. Finaalissa Namika voitti Joensuun Katajan. Joukkue saapui lentokoneella Joensuusta Turkuun. Kuvassa Suomen Cup-mestarit vasemmalta: toiminnanjohtaja Pentti Lausti, Ilpo Rissanen, Kjell Eriksson, Olli Honkaniemi, Mikko Koskinen, Jorma Pilkevaara, Tapio Sten, Jari Laurikko, Eero Kerppo, Lawrence McCray, valmentaja Seppo Sonkeri ja joukkueenjohtaja Kauko Nurmi. Kuvat: Mikko Koskisen arkisto.
-Kaarisilta rakenna, kaunis kaarisilta, aloitti Seppo Sonkeri pelaajapalaverin ennen ratkaisevaa koripallon SM-finaalia Turun NMKY-Playboys huhtikuussa 1975. Meiltä Namikan pelaajilta suut loksahtivat auki. Oliko kysymyksessä ”joke” vai oliko Seppo tosissaan? Runollisen puheen jatkuessa jopa Sepon paras ystävä ja opiskelukaveri, joukkueen kapteeni Jorma ”Jomi” Pilkevaara vakavoitui. Seppo oli tosissaan. Motivaatiopuheensa lopuksi äimistyneet pelaajat saivat kuulla strategian:
- Painetaan heti alussa kuin viitamaan pirut ja viedään vastustajalta heti luulot pois, päävalmentaja korotti lopuksi ääntään.
Ottelu meni piirustusten mukaan. Ennen ensi jakson puoltaväliä Kupittaan Palloiluhallin valotaululla loistivat lukemat 20-2, eikä Playboys koskaan toipunut täystyrmäyksestä täyden hallin, 3500 katsojan edessä. Seppo Sonkeri oli voittanut ensimmäisen Suomen mestaruutensa. Turun Namikalle mestaruus oli tuolloin toinen kolmen vuoden sisään (1973).
Seppo Sonkeri nimitettiin Turun NMKY päävalmentajaksi kesken pelikauden 1973-74 seuran sanottua irti Yhdysvalloista saapuneen Vesa Hiltusen sopimuksen. Olemukseltaan ja käytökseltään Seppo oli kaikkea muuta kuin tiukkapipoinen ja –huulinen käskyttäjä. Iloisesti tuikkivin silmin ja hyväntuulinen virne suupielissään Seppo opetti koripallo-oppia turkulaisille ja meille muualta tulleillekin. Hyvää taustaukea hän sai Jumpan-aikaiselta opiskelukaveriltaan Jorma Pilkevaaralta, joka tuolloin oli jo legenda suomalaisessa koripalloilussa.
SM-kulta toi Turun NMKY:lle mahdollisuuden osallistua koripallon Euroopan Cupiin. Seurajohtajat Jukka ”Jummi” Vihanto ja Keijo Ketonen sekä toiminnanjohtaja Pentti Lausti saivat hyvää taustatukea varojen keruussa paikalliselta yrityselämältä, mm. Antti Aarnio-Vihurilta. Namika oli valmis Euroopan kentille.
Syksyllä 1975 arpa heitti Turun NMKY:n vastustajaksi kahdella NBA-miehellä vahvistetun Alvikin Tukholmasta. Lisäksi Alvikissa palloili useita Ruotsin maajoukkuemiehiä, mm. Anders Grönlund, Ulf Lindelöf ja Kjell Rannelid.
Koska Seppo Sonkeri oli aina ollut Suomen koripallon suurmiehen Robert ”Petteri” Petersenin kuuliainen oppilas, nimesi hän Namikaankin vakioviisikon periamerikkalaiseen tyyliin. Korin alla pelasivat Tapio Sten ja Roy Simpson, laidoissa David Walker ja allekirjoittanut ja takamiehenä Jorma Pilkevaara. Viisikko oli sama ottelusta toiseen ja vaihtojakin Seppo teki hyvin säästeliäästi –huolimatta siitä, että kauden 1975/76 aikana Turun NMKY:lle kertyi otteluita kaikkiaan 82.
Hävisimme vierasottelun Alvikille Tukholmassa yhdeksällä pisteellä. Kotona, Kupittaan rekortanilla oli siis voitettava kymmenellä pisteellä jatkopaikan turvaamiseksi. Seppo ei häkeltynyt lainkaan tilanteesta vaan valoi meihin uskoa. Voitimme matsin huikeiden vaiheiden jälkeen lukemin 68-58 ja pääsimme Euroopan Cupin toiselle kierrokselle.
Tuon ottelun taktiikasta en muista paljoakaan, sillä ottelu oli oman urani merkillisin. Ulvovan turkulaisyleisön metelissä pelasin kuin transsissa. Pistetililleni merkittiin puolet joukkueen pisteistä (34) 75% tarkkuudella. Ratkaisevan korin onnistuin heittämään Pilkun nappisyötöstä viisi sekuntia ennen loppua.
Jälkikäteen olen muistellut, kuinka helppoa oli laittaa pallo koriin Jomin täsmäsyötöistä ja tilaakin oli heittää, koska ruotsalaiset joutuivat kiinnittämään kaiken huomionsa vahvoihin korinaluspelaajiimme Tapio Steniin ja Roy Simpsoniin. Ja tämän kaiken Seppo Sonkeri oli suunnitellut etukäteen Sirkkalankadun kantakuppilan alakerran pöydässä. Seppo tunsi pelaajiensa kyvyt ja ominaisuudet. Allekirjoittanutta hän ei koskaan kieltänyt heittämästä. Hän tiesi että se olisi kuitenkin ollut turhaa.
Suomen sanomalehdet kirjoittivat tuolloin paljon koripallosta ja otsikot tuon ottelun jälkeen oli revitty kahdeksalle palstalle aina sivun yli, aina Helsingin Sanomia myöten. Koripallo eli tuolloin kulta-aikaa Suomessa ja otteluitamme kävi seuraamassa enemmän yleisöä kuin SM-liigan jääkiekossa TPS:n ja TuTon peleissä.
Mutta mihin katosi Kupittaan hallilta Seppo Sonkeri mahtavan voiton jälkeen? Mies, joka viritti joukkueen äärimmilleen ja laati loistavan taktiikan ruotsalaisen Goljatin kaatamiseksi. Kiitettyään joukkuetta ottelun jälkeen, Seppo vetäytyi taustalle. Hän ei kaivannut huomiota tai kiitosta eikä hän ei jaellut lausuntoja. Pelaajien juhliessa Seppo myhäili taustalla vaatimatonta hymyään – ja lähti tapansa mukaan Jomin kanssa kaljalle kantapaikkaan Suruttomaan, Turun NMKY:n taloa vastapäätä olevaan ravintolaan.
Seuraavalla kierroksella saimme vastaamme vieläkin suuremman Goljatin, Kreikan mestarin Panathinaikoksen. Matka Ateenaan oli värikäs. Korttia lätkittiin, maisemia katseltiin ja tutustuttiin antiikin raunioihin. Kävimme jopa aukiolla, jossa demokratia luotiin.
Itse ottelu Kreikan ylpeyttä vastaan oli hankala. Olympiastadionin alaosaan rakennun koripallohallin seinät ja katto eivät olleet samansuuntaiset, joten kiintopisteiden ottaminen hallin rakenteista oli vaikeata. Ja kun lattia oli valettu sementistä, oli liukastuminen alati vaarana. Valtavassa tupakansavussa ja runsaan viidentuhannen katsojan edessä ei ottelussa meillä ollut juuri sanottavaa. Peräti 18 pisteen tappio sai pelaajat, Sepon kuin Ateenaan matkanneen joukkueenjohdonkin alakuloisiksi. Onneksi ouzo ei loppunut illalla Plakan kuppiloista ja Panathinaikoksen pelaajien kanssa vietetty yhteinen ilta siloitti pettymyksen karvaan kalkin.
-Pojat, peli ei ole vielä menetetty. Otetaan ensi jaksolla rakoa kiinni kymmenen pinnaa ja sitten toisella yhdeksän ja mennään jatkoon, aloitti Seppo Sonkeri palaverin ennen toista ja ratkaisevaa ottelua Turun Kupittaalla. Nyt ei lattia luistanut. Päinvastoin, hallin rekortan pinta oli myrkkyä kreikkalaisille. Eräs heidän avainpelaajistaan nyrjäytti nilkkansa toisella jaksolla. Me emme myöskään antaneet periksi, sillä Seppo jaksoi valaa meihin uskoa. Ja ihme tapahtui! Voitimme ottelun 23 pisteellä ja ensimmäisen kerran suomalainen koripallojoukkue oli selvinnyt Euroopan Cupin loppusarjaan.
Tosin 1960-luvulla Pentti Salmen valmentama HKT menestyi myös erinomaisesti Euroopan kentillä Kari ja Martti Liimon, Pertti Laannin, Raimo Vartian ja Teijo Finnemanin johdolla, mutta tuolloin sarjasysteemi oli toinen.
Kahteen kuuden joukkueen lohkoon jaettu Euroopan Cupin loppusarja pelattiin lohkoissa sarjaperiaatteella eli jokainen joukkue pelasi 10 ottelua. Omassa lohkossamme pelasivat lisäksemme Euroopan mestaruuden sittemmin voittanut Italian Mobilgirgi Varese, Ranskan Villeurbanne, Belgian Maes Pils Mechelen, Bulgarian Sofia Academik ja Jugoslavian Zadar.
Matkaottelut ympäri Euroopan verottivat Turun NMKY:n kassaa, joten seuran johdolla oli kova urakka kerätä matkabudjetti kasaan. Taloutensa kanssa joutuivat ahtaalle myös pelaajat aina Seppo Sonkeria myöten. Hän oli voimistelunopettaja koulutukseltaan ja poissaolopäivinä hän joutui palkkaamaan sijaisen itselleen. Samoin oli laita useiden muidenkin pelaajien kanssa. Oikeita ammattilaisiahan me emme jenkkejä lukuun ottamatta olleet.
Turun NMKY:lle valmistettiin myös hienot matka-asut Euroopan cupia varten: mustat housut, beige-pikkutakki, musta paita ja solmio. Joukkue oli tyylikäs nähtävyys Euroopan lentokentillä. Mutta jokaisella matkalla joukkoamme seurasi 20-30 metrin päässä villapuseroon ja farkkuihin pukeutunut, muovikassia yleensä kantanut parroittunut ja lievästi pyylevöitynyt mies. Jos kanssamatkustajille olisi kerrottu, että hän on joukkueen päävalmentaja, primus motor, meitä ei olisi uskottu. Seppo ei halunnut olla muodollinen. Hän halusi tuloksia.
Pelikausi 1975/76 oli sekä Sepolle että Turun NMKY:lle sen historian merkittävin. Euroopan cupin loppusarjassa joukkue sijoittui viidenneksi. Kun tuloksiamme verrattiin toisen lohkon sijoituksiin, voitiin todeta, että Turun NMKY oli Euroopan 10. paras joukkue. Saavutus mihin yksikään suomalainen seurajoukkue ei ole kyennyt tämän jälkeen. Ja menestyksen takaa löytyy yksi nimi: Seppo Sonkeri. Hänen saavutuksensa Turun NMKY:n päävalmentajana on valitettavasti unohdettu valtaosassa hänestä julkaistuista muistokirjoituksista.
Turun NMKY voitti Seppo Sonkerin johdolla myös toisen Suomen mestaruuden, kun Playhonka kaatui ratkaisevassa finaalissa lukemin 77-75 Espoon Mankkaalla keväällä 1977. Voitto oli järjen voitto ja sen takana oli Sepon ja Jomin saumaton yhteistyö kentällä ja kentän ulkopuolella.
Yllämainitut lukemat olivat valotaululla jo lähes kolme minuuttia ennen loppuvihellystä. Aikalisällä herrat ilmoittivat muulle joukkueelle:
-Nyt ei heitetä enää kertaakaan vaan annetaan niiden rikkoa. Sitten valitaan aina sivurajaheitto niin kauan kuin kellossa on peliaikaa jäljellä.
Näin tehtiin ja taktiikka puraisi. Tuolloisten sääntöjen mukaan joukkuevirheiden täytyttyä sai joukkue valita joko heitot tai sivurajan.
Seuraavalle kaudelle (1977/78) valmistauduimme huolella. Mestaruus toi jälleen Turun NMKY:lle Euroopan Cupin paikan. Pilkekevaaran Jomin kanssa menimme legendaarisen juoksijan Jussi Rintamäen pikajuoksuoppiin kesällä. Urheilupuistossa vedettiin kolmen, viiden ja seitsemän sekunnin vetoja. Myös Seppo oli intoa täynnä. Kun syksy koitti ja aloimme kysellä, kuka tulee Europan cupissa ensimmäisellä kierroksella vastaan, ilmoitti toiminnanjohtaja Pentti Lausti:
-Ei kukaan. Vedimme ilmoittautumisemme pois varojen puutteessa.
Pettymys oli suuri. Alkaneella kaudella Turun NMKY jäi SM-sarjassa neljänneksi ja viisi vuotta kasassa ollut joukkue hajosi. Seppo Sonkeri lähti takaisin Helsinkiin ja valmensi Pantterit mestaruuteen vuonna 1980. Finaalissa Panttereilla oli vastassa Tampereen Pyrintö, jonka riveihin olin muuttanut kaksi vuotta aikaisemmin. Tappio oli katkera tasaisten ja vaiherikkaiden finaaliotteluiden jälkeen. Seppoa oli kuitenkin helppo onnitella mestaruudesta, hän ei ottanut kunniaa itselleen vaan jakoi kaiken pelaajilleen.
Valmentajaamme Seppo Sonkeria sekä aikaisemmin joukostamme poistuneita Ilpo Rissasta ja Jorma Pilkevaaraa lämmöllä muistaen Turun NMKY:n pelaajat:
Tapio Sten, Kjell Eriksson, Seppo Jalava, Olli Honkaniemi, Esa Rosman ja Mikko Koskinen, joka laati muistokirjoituksen.
Puolelta toiselle keikahdellut välieräsarja on nyt Nokian hallinnassa. Katajan valmentaja Petri Virtanen peräänkuulutti joukkueeltaan henkistä kasvua.
Kauhajoen ja Helsinki Seagullsin kolmas välieräkohtaaminen päättyi Kauhajoen täpärään voittoon.
Seagulls haki vierasvoiton Kauhajoelta 27 pistettä heittäneen Shavon Colemanin johdolla lukemin 73–80. Kataja Basket puolestaan oli tyly isäntä Joensuussa, kun se kaatoi BC Nokian 99–75. Molemmat sarjat ovat tilanteessa 1–1, kun finaalipaikkaan vaaditaan neljä voittoa.
BC Nokia ja Kataja Basket aloittivat välieräsarjansa perjantaina Harjuniityn Liikuntahallilla Nokialla. Kotijoukkueen nousujohteinen esitys toi avausvoiton lukemin 86–67 (33–26).
Korisliigan välierät käynnistyivät torstaina, kun runkosarjan ykkönen Helsinki Seagulls isännöi Kauhajokea. Vilppaan avauskierroksella kaatanut Kauhajoki jatkoi loistavia otteitaan, kun se nappasi vierasvoiton Helsingistä 81–88 (39–46).
Kataja Basketin Thomas Tumba ja BC Nokian Tucker Richardson suhtautuvat alkavaan välieräsarjan keskenään hyvin samankaltaisin ajatuksin. Kumpikin tietää, että yksikin kriittinen pallonmenetys ja vastustaja voi päästä peruuttamattomasti niskan päälle.
Helsinki Seagullsin Okko Järvi ja Kauhajoen Topias Palmi odottavat kumpikin vesi kielellä välierien tunnelmaa. Seurojen välisissä kohtaamisissa on aina erityinen lataus ilmassa.
Neljäs ja viimeinen joukkue, joka lunasti lipun miesten Korisliigan välieriin, on Kataja Basket.
Miesten Korisliigan puolivälierissä ratkesi jälleen yksi sarja, kun Kauhajoki selätti Salon Vilppaan kolmannen kerran.
BC Nokia selvisi kevään toisena joukkueen puolivälieristä jatkoon. Kataja Basket otti edun haltuun omassa sarjassaan.