10.10.2012 Uudenkaupungin Korihaiden käskyttäjä Jarmo Laitinen, 58, siirtyi maanantaina uudelle tasaluvulle, kun hänellä tuli täyteen 600 ottelua pääsarjavalmentajana Korihaiden kohdatessa vieraskentällä Joensuun Katajan. Jo 18. pääsarjakauttaan valmentavan Laitisen uran suurimmat ilonaiheet löytyvät nuorten lupausten kasvattamista maajoukkuetason pelaajiksi.
Tampereen Pyrintöä koripallon SM-sarjassa vielä 1980-luvun alussa pelaajana edustanut Laitinen pukeutui ensimmäisen kerran päävalmentajan pikkutakkiin vasta 31-vuotiaana syksyllä 1985.
– Ensimmäisenä mieleeni muistuu nuoren miehen suunnaton intoa jotain sellaista kohtaan, josta hän ei vielä oikein tiennyt, mitä se piti sisällään, Laitinen muistelee.
– 80-luvulla pääsarjakoris oli vielä aika puhdasta talkootouhua. Nykyisin organisaatioissa on joukkueenjohtajat, fyysiset valmentajat, ammattipelaajat ja muut, mutta silloin jouduin nuorena miehenä hoitamaan kaikenlaisia asioita oman toimeni ohessa ja siinä poltti itsensä aika helposti puhki. Realiteetit tulivat nopeasti vastaan ja ihan kaikki ei aina mennyt kuin Strömsössä, nauraa Laitinen.
Pyrintö selvisi kaudella 1985/86 puolivälieriin, mutta jäi Laitisen kahtena seuraavana kautena pudotuspelien ulkopuolelle. Vuosina 1995–97 Laitinen käskytti Kisa Nokiaa SM-sarjassa, ja 1998–2008 Tampereen Pyrintöä ennen Lappeenrannan NMKY:n komennustaan 2008–11.
Laitinen on valmentajana komentanut Lappeenrannan NMKY:n Suomen cupin mestaruuteen 2008, jonka lisäksi Laitisella on palkintokaapissaan Tampereen Pyrbasketin kanssa 2001 haettu SM-hopea sekä vuoden 2000 cup-hopea.
– Minulla on ollut seuratasolla erinomaisia apuvalmentajia. Esimerkiksi Miikka Sopanen, Kimmo Kujansivu ja Lassi Tuovi ovat sittemmin hypänneet erilaisiin maajoukkuekuvioihin ja menestyneet, veteraanikoutsi kiittelee.
Vaikka menestystä on pitkän uran varrella siunaantunut, Laitinen pitää oman uransa kirkkaimpina tähtihetkinä nuorten lupausten kehittämistä valtakunnan huipulle ja aina maajoukkueen porteille asti.
– Hienointa on aina se, kun joku nuori kaveri tulee käytännössä täydestä tuntemattomuudesta, pelaa tiensä SM-sarjan parhaimmistoon ja joskus maajoukkuerinkiin asti. Mika Kankaanpää teki sen 1980-luvulla, Antero Lehto 2000-luvun alussa ja Petri Heinonen joskus viisi, kuusi vuotta sitten. Sellainen lämmittää valmentajan mieltä, veistelee Laitinen.
– Oma lukunsa on tietenkin Antti Nikkilä, jonka urakehitystä pääsi Tampereella seuraamaan aina ihan Euroopan kovimpiin sarjoihin asti.
Laitisella on takanaan myös useita vuosia nuorten maajoukkuevalmentajan tehtävissä. Kultaisia muistoja löytyy yhtä lailla kansainvälisiltä parketeilta kuin kotimaan pääsarjastakin.
– Vuonna 1976 syntyneillä oli poikkeuksellisen hyvä isojen miesten kokoonpano: Hanno Möttölä, Jussi Kumpulainen, Markus Hemdahl, Markus Sjöman. Tom Gustafsson, josta tuli todella hyvä SM-sarjapelaaja, ei mahtunut vielä silloin rosteriin, Laitinen muistelee.
– Sitten myöhemmin 1980 syntyneissä Teemu Rannikko johti peliä, ja 1981 syntyneistä Tuukka Kotti, Kimmo Muurinen, Aki Ulander, Olli Nikitin ja Juuso Pöyhönen tulivat pelaamaan rinnalle. ”Kasikutosissa” ja sitä nuoremmissa puolestaan pelasivat esimerkiksi Eero Levä, Ilkka Vuori, Joonas Suotamo, Jari Vanttaja, Santtu Haanpää, Mikko Koivisto ja Junnu Lee.
– On ollut etuoikeus valmentaa näin lahjakkaita junioreita ja kohdata kyseisissä matseissa kansainvälisillä kentillä Pau Gasolin ja Juan Carlos Navarron kaltaisia huippuja.
Laitisen 18. kausi pääsarjavalmentajana on alkanut voitolla Forssan Koripojista ja tappiolla Joensuun Katajaa vastaan.
– Jos yhden voiton ja yhden tappion suhteella mennään, tästähän on tulossa todella hyvä kausi, Laitinen naurahtaa.
– Selvää on, että kauden alku tulee olemaan vaikea. Kahdella amerikkalaisella on nilkkavaivoja (Daniel Horton, Ramon Dyer) ja kolmas on keskenkuntoinen (Chris Taft). Emme ole saaneet vielä järjestettyä juurikaan harjoituksia täydellä miesvahvuudella, ja se tuo omat vaikeutensa.
Pilvessä on kuitenkin hopeareunus.
– Suomalaiset pelaajamme ovat todella hyvässä iskussa, lähettää Laitinen kiitoksensa Petri Heinosen, Mikko Jalosen, Villematti Kopion ja kumppaneiden suuntaan.
Susifaneille koittaa torstai-iltana kauan odotettu hetki, kun Suomi-koriksen suurlupaus Miikka Muurinen, 18, juoksee ensimmäistä kertaa tänä kesänä kentälle Susijengin pelipaita yllään. EM-kotikisakesää Valencian olympiakarsinnoista asti odottanut ja taas yhden vuoden Yhdysvalloissa korkoa kasvanut Muurinen uhkuu pelihaluja ottelupäivän aamuna.
Alexander Madsen, 30, pelasi vuosi sitten elämänsä ottelun, kun Susijengi nousi viidentoista pisteen takaa voittoon Puolasta Valencian olympiakarsinnoissa. Sunnuntaina riitti kuitenkin oma, varma peruspelaaminen, kun EM-kotikisoihin valmistautuva Susijengi haki Puolasta vierasvoiton. Ja mitä rutiininomaisemmin voitto tulee, sen parempi, Madsen arvioi.
Susijengi on saalistanut EM-kotikisalohkoon valmistavissa maaotteluissaan kolme voittoa yhtä monesta ottelusta. Kun Tampereen EM-huumaan on enää yhden harjoitusviikon ja toisen Puola-maaottelun verran matkaa, arvioi Susijengin monitoimikone Elias Valtonen, 26, ryhmänsä tekemisen olevan kautta linjan hyvässä mallissa.
Susijengissä kesällä 2021 debytoinut ja vuosi vuodelta yhä suurempaa roolia joukkueessa ottanut Jacob Grandison, 27, arvioi kesän harjoitusviikkojen ja kahden Belgia-pelin lupaavan hyvää. Sen lisäksi, että tunnelma joukkueen sisällä on erinomainen, kokee Grandison päässeensä henkilökohtaisella tasolla sinuiksi FIBA-koripallon kanssa vuosien myötä.
Pitkän koripalloilijanpolun HBA-Märskyn ja Yhdysvaltain NCAA-liigan kautta kulkenut Andre Gustavson, 26, löi itsensä läpi Susijengin rotaatioon vuoden takaisissa olympiakarsinnoissa Valenciassa. Toisen EM-kisaleiritysviikon alussa Gustavson kertoo saaneensa ensimmäisestä ammattilaiskaudestaan mukaansa entistä paremmat valmiudet pelata huipputasolla.
Susijengin isojen pelien mieheksi profiloitunut Ilari Seppälä, 32, on saapunut EM-kotikisaleiritykseen uransa parhaan ammattilaiskauden jäljiltä. Erinomainen kausi, sitä edeltänyt onnistunut kuntoutus ja perhearki muodostavat lapualaislähtöiselle pelinrakentajalle erinomaiset lähtökohdat tavoitella paikkaa EM-kotikisajoukkueessa.
Korisliigan mestaruutta Helsinki Seagullsin kanssa keväällä juhlinut Henri Kantonen, 198 cm ja 27 vuotta, toivoo, ettei suomalainen koripalloväki ole jättänyt häntä laskuista puhuttaessa paikoista EM-kotikisajoukkueesta. Jo edellisissä EM- ja MM-kisoissa kykynsä kansainvälisessä pelissä osoittanut Kantonen kertoo olevansa parhaassa iskussaan koskaan.
Perttu Blomgrenille, 23, lankesi viime kesänä Susijengin pahanonnensankarin rooli, kun loukkaantuminen pakotti hänet syrjään juuri Valencian olympiakarsintojen kynnyksellä. Lapuan Korikobrien kasvatti kuitenkin uskoo olevansa Latviassa pelatun läpimurtokevään jälkeen valmiimpi Susijengi-rooliinsa kuin koskaan.
Mustapha Amzilin ohella toinen ensimmäistä miesten maaotteluaan kärkkyvä pelaaja Susijengin EM-kisakesän avaavalla Kisakallion leirityksellä on viime vuodet Drive Basketballissa pelannut Tampereen Pyrinnön kasvatti Aaron Ekwere, 196 cm ja 18 v., joka on väläytellyt kansainvälisen tason potentiaaliaan Suomi-paidassa kahtena perättäisenä kesänä.
Kotkalaisesta KTP:sta maailmalle lähtenyt Mustapha Amzil, 206 cm ja 23 vuotta, on yksi viime vuosien odotetuimpia Susijengi-tulokkaita. Susijengin Open Gymissä ensimmäisen kerran jo kuusi vuotta sitten treenannut Amzil on palannut viiden vuoden Yhdysvaltain NCAA-taipaleelta Eurooppaan valmiina lunastamaan paikkansa Susijengiltä.