10.10.2012 Uudenkaupungin Korihaiden käskyttäjä Jarmo Laitinen, 58, siirtyi maanantaina uudelle tasaluvulle, kun hänellä tuli täyteen 600 ottelua pääsarjavalmentajana Korihaiden kohdatessa vieraskentällä Joensuun Katajan. Jo 18. pääsarjakauttaan valmentavan Laitisen uran suurimmat ilonaiheet löytyvät nuorten lupausten kasvattamista maajoukkuetason pelaajiksi.
Tampereen Pyrintöä koripallon SM-sarjassa vielä 1980-luvun alussa pelaajana edustanut Laitinen pukeutui ensimmäisen kerran päävalmentajan pikkutakkiin vasta 31-vuotiaana syksyllä 1985.
– Ensimmäisenä mieleeni muistuu nuoren miehen suunnaton intoa jotain sellaista kohtaan, josta hän ei vielä oikein tiennyt, mitä se piti sisällään, Laitinen muistelee.
– 80-luvulla pääsarjakoris oli vielä aika puhdasta talkootouhua. Nykyisin organisaatioissa on joukkueenjohtajat, fyysiset valmentajat, ammattipelaajat ja muut, mutta silloin jouduin nuorena miehenä hoitamaan kaikenlaisia asioita oman toimeni ohessa ja siinä poltti itsensä aika helposti puhki. Realiteetit tulivat nopeasti vastaan ja ihan kaikki ei aina mennyt kuin Strömsössä, nauraa Laitinen.
Pyrintö selvisi kaudella 1985/86 puolivälieriin, mutta jäi Laitisen kahtena seuraavana kautena pudotuspelien ulkopuolelle. Vuosina 1995–97 Laitinen käskytti Kisa Nokiaa SM-sarjassa, ja 1998–2008 Tampereen Pyrintöä ennen Lappeenrannan NMKY:n komennustaan 2008–11.
Laitinen on valmentajana komentanut Lappeenrannan NMKY:n Suomen cupin mestaruuteen 2008, jonka lisäksi Laitisella on palkintokaapissaan Tampereen Pyrbasketin kanssa 2001 haettu SM-hopea sekä vuoden 2000 cup-hopea.
– Minulla on ollut seuratasolla erinomaisia apuvalmentajia. Esimerkiksi Miikka Sopanen, Kimmo Kujansivu ja Lassi Tuovi ovat sittemmin hypänneet erilaisiin maajoukkuekuvioihin ja menestyneet, veteraanikoutsi kiittelee.
Vaikka menestystä on pitkän uran varrella siunaantunut, Laitinen pitää oman uransa kirkkaimpina tähtihetkinä nuorten lupausten kehittämistä valtakunnan huipulle ja aina maajoukkueen porteille asti.
– Hienointa on aina se, kun joku nuori kaveri tulee käytännössä täydestä tuntemattomuudesta, pelaa tiensä SM-sarjan parhaimmistoon ja joskus maajoukkuerinkiin asti. Mika Kankaanpää teki sen 1980-luvulla, Antero Lehto 2000-luvun alussa ja Petri Heinonen joskus viisi, kuusi vuotta sitten. Sellainen lämmittää valmentajan mieltä, veistelee Laitinen.
– Oma lukunsa on tietenkin Antti Nikkilä, jonka urakehitystä pääsi Tampereella seuraamaan aina ihan Euroopan kovimpiin sarjoihin asti.
Laitisella on takanaan myös useita vuosia nuorten maajoukkuevalmentajan tehtävissä. Kultaisia muistoja löytyy yhtä lailla kansainvälisiltä parketeilta kuin kotimaan pääsarjastakin.
– Vuonna 1976 syntyneillä oli poikkeuksellisen hyvä isojen miesten kokoonpano: Hanno Möttölä, Jussi Kumpulainen, Markus Hemdahl, Markus Sjöman. Tom Gustafsson, josta tuli todella hyvä SM-sarjapelaaja, ei mahtunut vielä silloin rosteriin, Laitinen muistelee.
– Sitten myöhemmin 1980 syntyneissä Teemu Rannikko johti peliä, ja 1981 syntyneistä Tuukka Kotti, Kimmo Muurinen, Aki Ulander, Olli Nikitin ja Juuso Pöyhönen tulivat pelaamaan rinnalle. ”Kasikutosissa” ja sitä nuoremmissa puolestaan pelasivat esimerkiksi Eero Levä, Ilkka Vuori, Joonas Suotamo, Jari Vanttaja, Santtu Haanpää, Mikko Koivisto ja Junnu Lee.
– On ollut etuoikeus valmentaa näin lahjakkaita junioreita ja kohdata kyseisissä matseissa kansainvälisillä kentillä Pau Gasolin ja Juan Carlos Navarron kaltaisia huippuja.
Laitisen 18. kausi pääsarjavalmentajana on alkanut voitolla Forssan Koripojista ja tappiolla Joensuun Katajaa vastaan.
– Jos yhden voiton ja yhden tappion suhteella mennään, tästähän on tulossa todella hyvä kausi, Laitinen naurahtaa.
– Selvää on, että kauden alku tulee olemaan vaikea. Kahdella amerikkalaisella on nilkkavaivoja (Daniel Horton, Ramon Dyer) ja kolmas on keskenkuntoinen (Chris Taft). Emme ole saaneet vielä järjestettyä juurikaan harjoituksia täydellä miesvahvuudella, ja se tuo omat vaikeutensa.
Pilvessä on kuitenkin hopeareunus.
– Suomalaiset pelaajamme ovat todella hyvässä iskussa, lähettää Laitinen kiitoksensa Petri Heinosen, Mikko Jalosen, Villematti Kopion ja kumppaneiden suuntaan.
Lotta-Maj Lahtisella oli monivaiheinen kausi, joka alkoi Belgiassa ja päättyi Espanjassa. Kokonaisuudessaan Lahtinen näkee ottaneensa pelaajana taas askeleita eteenpäin.
Pelaamisen lisäksi Olivier Nkamhoua on myös järjestämässä koripalloleiriä isänsä kotikylässä Kamerunissa. Toukokuussa järjestettävä leiri pidetään nyt toisen kerran.
Veera Pirttisen, 27, Hannover Luchsen pelit Saksan Bundesliigassa päättyivät puolivälierävaiheeseen. Vaikka mitalipelit jäivät saavuttamatta, niin Pirttinen piti kautta kokonaisuudessaan positiivisena.
Jukka Toijala vastasi myöntävästi Lassi Tuovin kutsuun liittyä hänen apuvalmentajakseen Japanin B-leaguessa pelaavaan Yokohama B-Corsairsiin. Toijala on nauttinut täysin siemauksin uudesta haasteesta ja kulttuurista.
Slovakian liigassa saatiin runkosarja päätökseen viime viikolla ja Aatu Kivimäen Patrioti Levice nappasi itselleen runkosarjan voiton. Kivimäki lähtee luottavaisin mielin mestaruusjahtiin.
Susijengin nuoriin lupauksiin lukeutuva 211-senttinen, 23-vuotias Federiko Federiko rynnisti vaihtopenkiltä 13 minuutissa seitsemän pisteen ja yhdeksän levypallon saaliin, kun hänen edustamansa Texas Tech nousi 16 pisteen takaa 85-83 (72-72, 31-38)-jatkoaikavoittoon Arkansasista ja eteni Yhdysvaltain yliopistoliiga NCAA:n valtakunnallisen lopputurnauksen kahdeksan parhaan joukkoon.
Saksan Bundesliigassa saatiin runkosarja päätökseen viime viikonloppuna. Edessä ovat kevään ratkaisupelit ja suomalaispelaajista mukana ovat Roosa Lehtoranta ja Veera Pirttinen sekä valmentaja Niko Kuusi.
Edon Maxhuni siirtyi helmikuun alussa italialaisjoukkue Scafatiin. Susijengin takamies haluaa auttaa joukkuetta säilyttämään paikkansa Serie A1:ssä.
Anniina Äijäsen Treviso on vahvassa myötätuulessa Italian Serie A2:ssa, kun joukkue liitää tällä hetkellä kahdeksan ottelun voittoputkessa. Roosa Lehtoranta pääsi puolestaan juhlimaan Saksan cupin voittoa.
Petteri Koponen, 36, otti ensimmäisen todellisen loikan valmennustöihin tällä kaudella, kun hän toimi Australian NBL:ssä pelaavan New Zealand Breakersin päävalmentajana. Kyseessä oli Koposen ensimmäinen päävalmentajapesti ammattilaisjoukkueen peräsimessä.