Larry Pounds: ”Saan olla erityisen kiitollinen KTP:lle”

15.10.2012 10:36 KTP-legenda Larry Pounds, 59, keräsi pääsarjaurallaan 13 täyden kauden ajan hengästyttäviä saavutuksia: 12 754 pistettä ja 4 567 levypalloa runkosarja ja pudotuspelit yhteen laskien, neljä Suomen mestaruutta ja kuusi cupin mestaruutta. Perjantaina Poundsin pelipaita nousi Kotkan Steveco Areenan kattoon juhlakalun huokuessa kiitollisuutta erityisesti joukkuetovereitaan ja perhettään kohtaan.

Pounds saapui ensimmäisen kerran Suomeen syksyllä 1976, vain muutamia vuosia sen jälkeen, kun ensimmäiset amerikkalaispelaajat saapuivat Suomeen pelaamaan ammatikseen Koripalloliiton alaisissa sarjoissa.

23-vuotiaan kalifornialaissentterin suunnitelma oli selvä: vuosi tai pari Suomessa, sitten rahakkaammille Euroopan kentille ja yrittämään kohti NBA:ta. Pounds jättikin Suomen viideksi kaudeksi, mutta palasi syksyllä 1982 – ja tuli jäädäkseen.

– Suomeen jääminen loppuikäni ajaksi oli ehkä viimeinen asia, joka juolahti mieleeni tänne ensi kerran tullessani. Nautin kyllä alusta asti täällä pelaamisesta, mutta Suomen talvi iski päälle ja lujaa, ja ensimmäisellä kaudellani tunsin hädin tuskin selviäväni siitä. Ajatuksissani oli, että Suomi olisi ollut vain yksi välietappi urallani, ”Lauri” nauraa.

– Kylmä sota oli käynnissä, ja kotona USA:ssa kuulimme Neuvostoliitosta kaikennäköistä. Suomessa asuessamme saatoimme ajaa rajanylityspaikalle siten, että näimme aina itärajan taakse asti. Se tuntui silloisissa olosuhteissa aika hurjalta.

Amerikkalaiset koripalloilijat olivat Suomessa harvinaisuus vielä 1970-luvulla. Pounds kuitenkin muistaa, että Kotkassa hänet otettiin avosylin vastaan aivan ensimmäisistä päivistä alkaen.

– Koin oloni tervetulleeksi Kotkassa. Ihmiset välittivät joukkueestamme ja halusivat kulla, että minulla on kaikki hyvin. Lisäksi minua auttoivat sopeutumaan Suomeen Paanasen veljesten ja Matti Lehtorannan kaltaiset kaverit, jotka auttoivat aina koti-ikävän iskiessä.

Mestaruudet olivat kovan työn tulos

Poundsin palattua viiden kauden jälkeen Kotkaan KTP oli seuraavan viiden vuoden ajan jatkuvasti aivan hilkulla, mutta ei kuitenkaan riittävän tasokas mestaruuden voittamiseksi. Vuosina 1983 ja 1984 KTP jäi voiton päähän finaaleista, kun taas vuosina 1985–87 HNMKY ja ToPo veivät kultaiset mitalit finaaleissa kotkalaisten nenän edestä.

Kaikki muuttui keväällä 1988, kun KTP päihitti HNMKY:n Helsingin Urheilutalolla ratkaisevassa viidennessä finaaliottelussa pistein 92–100 (52–60) Poundsin raataessa mestareille 28 pistettä ja 12 levypalloa. Vuosien 1988–94 aikana KTP toi Pantteri-patsaan satamakaupunkiin neljä kertaa.

– Olimme monta vuotta pisteessä, jossa olimme melkein mestaruuskelpoinen joukkue, mutta emme aivan. Hävisimme ratkaisuotteluissa niin monena vuonna, että nälkämme kasvoi käsittämättömän suureksi. Tiesimme, että voittaaksemme mestaruuden joutuisimme itse kukin tekemään uhrauksia yhteisen edun eteen. Aloimme treenata entistä enemmän ja kovempaa ja piiskata toisiamme yhä parempaan.

Ensimmäisen mestaruuden jälkeen kotkalaiset pelasivat aivan uudella tasolla. KTP:sta muodostui eräs SM-sarjahistorian kaikkien aikojen monipuolisimmista joukkueista.

– Tuntui siltä, kun olisimme yhtäkkiä keksineet, mitä voittaminen vaatii. Meistä muodostui loistava joukkue, jossa pelasi Suomen parhaita yksilöitä. Pertti Marttila oli ehkä liigan paras kotimainen pelaaja, Jarkko Tuomala ehdotonta parhaimmistoa. Jyrki Vekkilä, Jyrki Kutvonen, Mika Kuusisto, Roope Mäkelä, Petteri Forsblom ja monet muut roolipelaajat tiesivät, mitä mestaruuden voittaminen vaatii.

– Lisäksi meillä oli monipuolisia amerikkalaispelaajia: Darrin Fowlkes, Donald Petties ja Bob Steppes mukautuivat rooliinsa ensimmäisestä päivästään Suomessa alkaen. He tekivät kentällä lähes kaikkea ja olivat samalla joukkuepelaajia.

Mies KTP:n penkin päädyssä mestaruusvuosina oli entinen mestaripelaaja ja maajoukkuelegenda Kari Liimo.

– Kari oli erinomainen ihmistuntija. Hän sai erilaiset ihmiset tekemään töitä yhdessä yhteisen unelman eteen. Teimme pääosan työstämme harjoituksissa ja tunsimme lopulta toisemme niin hyvin, että hänen piti aikalisillä sanoa vain avainsana tai pari: sen perusteella tiesimme, mitä meidän pitää tehdä parantaaksemme peliämme.

”Olen kaiken velkaa vaimolleni”

Nykyisin Steveco Areenana tunnetun Karhuvuoren urheilutalon vahtimestarin virkaa täyttävä Pounds on seurannut järjestäen kaikki KTP:n kotiottelut viimeisen parinkymmenen vuoden ajan. Seuraikoni uskoo, että alkaneella liigakaudella KTP:lla on mahdollisuudet tuoda Pantteri-patsas takaisin Kymenlaaksoon.

– Edellisestä mestaruudesta on jo sen verran kauan, että tämä kaupunki janoaa uutta. Joukkue on koostumukseltaan oikeanlainen ja erinomaisesti valmennettu. Heillä on täydet saumat hakea mestaruus.

Perjantaina KTP antoi Poundsille jättiläismäiset kunnianosoitukset jäädyttämällä hänen pelipaitansa Steveco Areenan kattoon. Todistaessaan paitansa nousevan katon rajaan Pounds ajatteli ensisijaisesti kahta asiaa: joukkuetovereitaan ja vaimoaan.

– Mietin niitä kaikkia ihmisiä matkani varrella, jotka ovat auttaneet minua saavuttamaan suuria asioita urallani. Olen saanut pelata hienojen joukkuetoverien rinnalla Suomen parhaiden fanien kannustaessa sekä Suomen huippuvalmentajien komennossa. Harvat ulkomaalaispelaajat saavat viettää koko uraansa yhdessä seurassa, joten saan olla erityisen kiitollinen KTP:lle, Pounds tunnelmoi.

– Ennen kaikkea olen kaikesta kiitollisuudenvelassa vaimolleni. Kukaan tuskin tulee ymmärtämään, kuinka paljon hän on uhrannut kaikkien näiden vuosien aikana. Hän on kestänyt monenmoista, ja silti pysynyt rinnallani.

Koripalloilevan Poundsin perheen perintöä jatkavat tälläkin kaudella kolme lasta. Naisten maajoukkueen luottopelaajiin kuuluva Dionne edustaa Zamoraa Espanjan pääsarjassa, Michael pelaa toista kauttaan KTP:ssa Helsingistä paluunsa jälkeen ja Anissa tekee läpimurtoaan Peli-Karhuissa.

– Olen ylpeä lapsistani ja heidän saavutuksistaan. En koskaan tähdännyt siihen, että he olisivat alkaneet pelata koripalloa, mutta kaipa tämä peli vei heidät mukanaan, kun he kulkivat ympäri Suomea kanssani. On ilo nähdä heidän astelevan omia jälkiään tämän lajin parissa.