6.1.2011 Seitsemän USA:ssa vietetyn vuoden jälkeen Suomeen palannut Cedric Latimer, 23, on lyönyt itsensä nopeasti läpi Korisliigan kotimaiseen eliittiin. Räiskähtelevä laitahyökkääjä pääsi joulukuussa omalle pelipaikalleen, ja on tehnyt siitä lähtien vakuuttavaa jälkeä Namika Lahden paidassa.
Liittyessään lahtelaisjoukkueen kokoonpanoon Latimer oli suomalaiselle koripalloyleisölle vielä verrattain tuntematon pelaaja. Uudenkaupungin Korihaissa ja Torpan Pojissa viettämiensä juniorivuosien jälkeen Latimer siirtyi isänsä synnyinmaahan Yhdysvaltoihin pelaamaan lukiokoripalloa, josta ura jatkui sujuvasti yliopistoliiga NCAA:han.
Kahden Santa Claran yliopistossa vietetyn jälkeen Latimerin tie vei välivuoden kautta St. Francis Pennsylvaniaan, jossa laitahyökkääjä päätti pelinsä viime maaliskuussa. Latimerilla olisi ollut optio jatkaa St. Francisissa vielä toinen kausi, mutta paluu yliopistoliigaan ei mahtunut miehen suunnitelmiin.
- Ennen viimeisen yliopistokauteni alkua ykkössentterimme loukkaantui ja joutui viettämään pari kuukautta pyörätuolissa. Koska olin aika lailla porukan isoin jätkä, jouduin pelaamaan koko kauden nelos- ja vitospaikkaa, ja sama olisi ollut edessä vielä toisella kaudella, kertoo Latimer.
- Vuosi sitten aloin miettiä paluuta Suomeen. Sen lisäksi, että tahdoin ympäristöön, jossa saisin kehittyä luonnollisella pelipaikallani, aloin laskeskella, että olin ehtinyt olla jo aika monta vuotta poissa. Esimerkiksi broidini perheeseen on syntynyt tässä välissä kaksi lasta, joten tahdoin muuttaa Suomeen ja oppia tuntemaan uudet sukulaiseni paremmin.
Pelikausi 2009-10 jäi Latimerin toistaiseksi viimeiseksi Yhdysvalloissa.
- Kauden jälkeen pistin kaikille Korisliigan seuroille sähköpostia ja kerroin palaavani Suomeen. Muutama seura otti yhteyttä, ja minuun yhteyden ottaneista seuroista Lahden paketti vaikutti kaikkein lupaavimmilta, Latimer selvittää.
Latimerin alkukausi Korisliigassa oli kivikkoinen. Namika Lahden päävalmentaja Sami Toiviainen istutti väkivahvan, mutta "vain" 198-senttisen Latimerin ison laitahyökkääjän paikalle joukkueen amerikkalaispelaajien kansoittaessa pienen laitahyökkääjän ja heittävän takamiehen pelipaikat. Näin Lahdessa toistui sama skenaario, jota Latimer oli tahtonut välttää Yhdysvalloista lähdettyään.
- Alkuun pelit eivät menneet ihan kuin olin ajatellut ja ilmaisin sen myös (Lahden päävalmentaja Sami) Toiviaiselle. Sami kuitenkin sanoi minulle jälkikäteen ajateltuna ihan oikein, että "odota rauhassa, sinun aikasi tulee vielä", Latimer kertaa.
Kahdessa kuukaudessa Latimer sopeutui Korisliigan rytmiin ja joulukuun alussa hän sai palata luontaiselle pelipaikalleen, kun Lahti järjesti amerikkalaispalettiaan uusiksi ja asetti korin alle 206-senttisen Todd Hendleyn ja 201-senttisen Anthony Vereenin. Latimer ei aikaillut, vaan alkoi loistaa välittömästi pienen laitahyökkääjän paikalla viimeistellen joulukuun keskiarvoikseen 16,7 pistettä ja 6,5 levypalloa 32,6 minuutissa ottelua kohden huikeilla heittoprosenteilla: kakkoset 66,7 %, kolmoset 50,0 % ja vapaaheitot 87,5 %.
- Peli muuttui heti paljon helpommaksi, kun pääsin omalle pelipaikalle. Muutenkin olen tyytyväinen Namika Lahden systeemeihin - valmennukseen, pelikavereihin, kaikkeen.
Korisliigan, ja erityisesti liigan kotimaisten pelaajien tasoa, Latimer on pitänyt yllättävän kovana.
- Olen jutellut aiheesta monen Suomessa nyt pelaavan amerikkalaisen kanssa, ja monet ovat sitä mieltä, että esimerkiksi Belgiassa tai Australiassa amerikkalaispelaajat ovat kovempia, mutta niissä liigoissa kotimaisten pelaajien taso ei ole yhtä kova kuin Suomessa. Minut on ainakin yllättänyt se, että monen liigaseuran parhaat suomalaiset ovat yhtä kovia pelaajia kuin parhaat jenkit. Täällä saa vääntää ihan tosissaan, Latimer kehuu.
Omaa koripallouraansa Latimer ei ole ajatellut vielä kuluvaa kautta pidemmälle. Paluu kouluun häämöttää lähitulevaisuudessa, mutta omat parhaat vuodet koripallon parissa häämöttävät vielä tulevaisuudessa.
- Ainakin tämä vuosi mennään vielä Suomessa, katsotaan sen jälkeen mitä tuleman pitää, Latimer miettii.
- Totta kai kiinnostaisi mahdollisuus pelata ulkomailla ammattilaisena, mutta jossain vaiheessa pitäisi palata kouluunkin, että olisi jotain tehtävää sitten vielä urankin jälkeen. Tässä on vielä aika lailla kaikki auki.
Kysymykseen siitä, miten hän vastaisi maajoukkueen päävalmentajan yhteydenottoon, 36 nuorten maaottelua pelannut Latimer vastaa spontaanilla naurunpurskahduksella.
- Sanotaan vaikka niin, että jos (Henrik) Dettmann minut mukaan kelpuuttaa, totta kai minä näytille menen. En minä ole tähänkään asti kutsusta kieltäytynyt.
Suomalaisen tyttökoripallon taival korkeimmalle kansainväliselle tasolla jatkui sunnuntaina, kun 18-vuotiaiden tyttöjen maajoukkue saalisti ikäluokan EM-hopeaa jatkumona viime kesän 16-vuotiaiden tyttöjen Euroopan mestaruudelle. Joukkueen päävalmentaja Janne Hänninen uskoo, että kotimaiselle tyttö- ja naiskoripallolle on koittamassa ainutlaatuiset ajat.
Anniina Äijänen pääsi Trevison kanssa lähelle nousua Italian Serie A1:een, mutta jatkoaikatappio vesitti nousuhaaveet. Kokonaisuudessaan sekä Äijäsen että Trevison kausi oli vahvasti plusmerkkinen.
Alexander Madsen edusti viime kaudella katalonialaisseura Lleidaa, joka lähti ACB-liigaan sarjanousijana. Joukkue onnistui uusimaan paikkansa sarjassa, mutta Madsenin kauteen mahtui omat haasteensa.
Susijengin takamies Edon Maxhunilla oli tapahtumarikas kausi. Hän aloitti kauden Ranskassa, käväisi Italiassa ja päätti sen Turkissa.
Elias Valtonen pelasi hyvän kauden Espanjan ACB-liigan Granadassa, vaikka joukkueen kausi päättyi harmillisesti putoamiseen. Seuraavaksi Valtonen suuntaa katseensa kohti elokuun EM-kotikisoja.
Sara Bejedin ensimmäiseen ammattilaisvuoteen mahtui ylä- ja alamäkiä. Hän uskoo debyyttikauden oppien kantavan tulevaisuudessa.
Helmi Tulosen, 26, kausi Italian Serie A1:ssä päättyi ikävästi putoamiseen. Henkilökohtaisella tasolla Tulonen pelasi kuitenkin jälleen hyvän kauden.
Perttu Blomgrenin, 23, toiseen kauteen Euroopan korisparketeilla mahtui paljon. Hän aloitti kauden Sarajevossa, Bosniassa ja päätti sen Latvian liigan finaaleissa Ventspilsin riveissä. Susijengiläisistä Severi Kaukiainen pääsi juhlimaan Viron mestaruutta ja valittiin pudotuspelien MVP:ksi.
Remu Raitanen pääsi kauden aikana kokemaan Slovakian ja Islannin erilaisen koripallotavat ja -kulttuurit. Vuosi oli Raitaselle kaikkinensa antoisa.
Roosa Lehtorannan ja Saarlouis Royalsin hieno kausi Saksan Bundesliigassa tuli päätökseen, kun joukkue hävisi finaaleissa Kelternille. Kokonaisuudessaan kausi oli kuitenkin positiivinen finaalitappiosta huolimatta.