10.10.2012 Uudenkaupungin Korihaiden käskyttäjä Jarmo Laitinen, 58, siirtyi maanantaina uudelle tasaluvulle, kun hänellä tuli täyteen 600 ottelua pääsarjavalmentajana Korihaiden kohdatessa vieraskentällä Joensuun Katajan. Jo 18. pääsarjakauttaan valmentavan Laitisen uran suurimmat ilonaiheet löytyvät nuorten lupausten kasvattamista maajoukkuetason pelaajiksi.
Tampereen Pyrintöä koripallon SM-sarjassa vielä 1980-luvun alussa pelaajana edustanut Laitinen pukeutui ensimmäisen kerran päävalmentajan pikkutakkiin vasta 31-vuotiaana syksyllä 1985.
– Ensimmäisenä mieleeni muistuu nuoren miehen suunnaton intoa jotain sellaista kohtaan, josta hän ei vielä oikein tiennyt, mitä se piti sisällään, Laitinen muistelee.
– 80-luvulla pääsarjakoris oli vielä aika puhdasta talkootouhua. Nykyisin organisaatioissa on joukkueenjohtajat, fyysiset valmentajat, ammattipelaajat ja muut, mutta silloin jouduin nuorena miehenä hoitamaan kaikenlaisia asioita oman toimeni ohessa ja siinä poltti itsensä aika helposti puhki. Realiteetit tulivat nopeasti vastaan ja ihan kaikki ei aina mennyt kuin Strömsössä, nauraa Laitinen.
Pyrintö selvisi kaudella 1985/86 puolivälieriin, mutta jäi Laitisen kahtena seuraavana kautena pudotuspelien ulkopuolelle. Vuosina 1995–97 Laitinen käskytti Kisa Nokiaa SM-sarjassa, ja 1998–2008 Tampereen Pyrintöä ennen Lappeenrannan NMKY:n komennustaan 2008–11.
Laitinen on valmentajana komentanut Lappeenrannan NMKY:n Suomen cupin mestaruuteen 2008, jonka lisäksi Laitisella on palkintokaapissaan Tampereen Pyrbasketin kanssa 2001 haettu SM-hopea sekä vuoden 2000 cup-hopea.
– Minulla on ollut seuratasolla erinomaisia apuvalmentajia. Esimerkiksi Miikka Sopanen, Kimmo Kujansivu ja Lassi Tuovi ovat sittemmin hypänneet erilaisiin maajoukkuekuvioihin ja menestyneet, veteraanikoutsi kiittelee.
Vaikka menestystä on pitkän uran varrella siunaantunut, Laitinen pitää oman uransa kirkkaimpina tähtihetkinä nuorten lupausten kehittämistä valtakunnan huipulle ja aina maajoukkueen porteille asti.
– Hienointa on aina se, kun joku nuori kaveri tulee käytännössä täydestä tuntemattomuudesta, pelaa tiensä SM-sarjan parhaimmistoon ja joskus maajoukkuerinkiin asti. Mika Kankaanpää teki sen 1980-luvulla, Antero Lehto 2000-luvun alussa ja Petri Heinonen joskus viisi, kuusi vuotta sitten. Sellainen lämmittää valmentajan mieltä, veistelee Laitinen.
– Oma lukunsa on tietenkin Antti Nikkilä, jonka urakehitystä pääsi Tampereella seuraamaan aina ihan Euroopan kovimpiin sarjoihin asti.
Laitisella on takanaan myös useita vuosia nuorten maajoukkuevalmentajan tehtävissä. Kultaisia muistoja löytyy yhtä lailla kansainvälisiltä parketeilta kuin kotimaan pääsarjastakin.
– Vuonna 1976 syntyneillä oli poikkeuksellisen hyvä isojen miesten kokoonpano: Hanno Möttölä, Jussi Kumpulainen, Markus Hemdahl, Markus Sjöman. Tom Gustafsson, josta tuli todella hyvä SM-sarjapelaaja, ei mahtunut vielä silloin rosteriin, Laitinen muistelee.
– Sitten myöhemmin 1980 syntyneissä Teemu Rannikko johti peliä, ja 1981 syntyneistä Tuukka Kotti, Kimmo Muurinen, Aki Ulander, Olli Nikitin ja Juuso Pöyhönen tulivat pelaamaan rinnalle. ”Kasikutosissa” ja sitä nuoremmissa puolestaan pelasivat esimerkiksi Eero Levä, Ilkka Vuori, Joonas Suotamo, Jari Vanttaja, Santtu Haanpää, Mikko Koivisto ja Junnu Lee.
– On ollut etuoikeus valmentaa näin lahjakkaita junioreita ja kohdata kyseisissä matseissa kansainvälisillä kentillä Pau Gasolin ja Juan Carlos Navarron kaltaisia huippuja.
Laitisen 18. kausi pääsarjavalmentajana on alkanut voitolla Forssan Koripojista ja tappiolla Joensuun Katajaa vastaan.
– Jos yhden voiton ja yhden tappion suhteella mennään, tästähän on tulossa todella hyvä kausi, Laitinen naurahtaa.
– Selvää on, että kauden alku tulee olemaan vaikea. Kahdella amerikkalaisella on nilkkavaivoja (Daniel Horton, Ramon Dyer) ja kolmas on keskenkuntoinen (Chris Taft). Emme ole saaneet vielä järjestettyä juurikaan harjoituksia täydellä miesvahvuudella, ja se tuo omat vaikeutensa.
Pilvessä on kuitenkin hopeareunus.
– Suomalaiset pelaajamme ovat todella hyvässä iskussa, lähettää Laitinen kiitoksensa Petri Heinosen, Mikko Jalosen, Villematti Kopion ja kumppaneiden suuntaan.
Viime kaudella Swans Gmundenin Itävallan mestariksi yhdessä apuvalmentajansa Aleksi Koskisen kanssa johdattanut Anton Mirolybov kävi elämänsä suurinta taistelua tällä kaudella, kun hänellä todettiin viime kesänä syöpä. Vaikka Swans hävisi Itävallan liigan finaalisarjassa Wienille, oli vuosi Mirolyboville henkilökohtaisesti vaikeuksien kautta voitto.
Kun Lauri Markkanen puoli vuosikymmentä sitten valmistautui Helsingin EM-kotikisoihin huipentuvaan maajoukkuekesään, oli hän vuoden yliopistokoripalloa Arizonassa pelannut 20-vuotias ensimmäisen kierroksen NBA-varaus. Tänä päivänä Markkanen on viisi vuotta NBA:ssa pelannut veteraani, joka ymmärtää merkityksensä kasvaneen myös penkillä ja pukukopissa.
Shawn Huff, 38, vastaanotti Susijengin kapteeninnauhan Hanno Möttölältä seitsemän vuotta sitten ja kantaa sitä nyt viimeistä maajoukkuekesäänsä. Taaksepäin katsoessa Huff pitää seitsemää kapteenivuottaan opettavaisina ja ikimuistoisina ja edessä on vielä yksi koitos – joukkueen luotsaaminen ensimmäisiin EM-kisoihinsa viiteen vuoteen.
Topias Palmi siirtyi kesken kauden belgialaisseura Limburg Unitediin. Palmi väläytteli kauden aikana ja pääsi juhlimaan Belgian cupin voittoa, mutta kokonaisuudessaan kausi Belgiassa oli Palmille hankala.
Elias Valtonen osoitti, ettei hyppäys Saksan kakkostasolta Euroopan kovimpaan kansalliseen liigaan ole euralaislähtöiselle nuorukaiselle ponnistus eikä mikään. Sekä Valtonen että hänen seurajoukkueensa Manresa pelasivat erinomaisen kauden.
Alexander Madsen vietti menestyksekkäät, mutta vaiherikkaat kolme kautta latvialaisen VEF Riian riveissä. Seuraavaksi edessä siintää kiireinen kesä Susijengin kanssa.
Ilari Seppälä pelasi menneen kauden Romanian liigassa Pitestin joukkueessa. Seppälä nautti suurta vastuuta joukkueessa ja pelasi jälleen vahvan kauden.
Sasu Salinista tuli tällä kaudella Mestarien liigan kaksinkertainen ennätysmies, kun hän teki kaikkien aikojen ennätyksen onnistuneissa kolmen pisteen heitoissa sekä yhden kauden onnistumisissa. Salin pisteli myös henkilökohtaisia ennätyksiään uusiksi kauden aikana.
Edon Maxhuni pelasi vahvan kauden hollantilaisen Heroes Den Boschin riveissä. Maxhunin onnistuneen kauden kruununa oli Hollannin mestaruuden voittaminen.
Susiladiesin Portugalia vastaan pelattavissa vierasotteluissa tullaan näkemään Sara Bejedin, 21, paluu Suomen paitaan. Edelliskerrasta, kun Bejedi on edustanut Suomea, on ehtinyt kulua jo liki kolme vuotta.
Forssan Alussa loistokauden pelanneen Ninni Salmen päämäärätietoisen harjoittelun palkinto häämöttää Susiladiesin keskiviikkona ja torstaina pelattavissa Portugali-vierasotteluissa. Salmella on mahdollisuus tehdä ensiesiintymisensä naisten maajoukkueen paidassa 25-vuotiaana.
Daniel Dolenc pelasi viime kauden Ranskan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Nationale Masculine 1:ssä. Ensi kaudeksi Karhubasketiin siirtyvä Dolenc piti Ranskassa vietettyä kautta kokemuksellisesti rikkaana, mutta pelillisesti vaikeana.
Helmi Tulonen pelasi menneen kauden Italian Serie A2:ssa Carugaten joukkueessa. Tulonen johdatti joukkueensa aivan pudotuspelien kynnykselle, mutta Tulosen vahvoista otteista huolimatta Carugate sijoittui yhdeksänneksi.
Annika Holopainen pelasi menneen kauden Ranskan Ligue Feminine 2:n Montbrisonissa. Holopainen pelasi erittäin vahvan kauden, mutta samalla kauteen mahtui myös vaikeuksia.
Veera Pirttinen vietti menneen kauden Slovakiassa Piestanske Cajkyn joukkueessa. Pirttisen ja Cajkyn kausi päättyi Slovakian mestaruuteen.
Espanjan liigassa pudotuspelit käynnistyivät tiistaina ja suomalaisista ensimmäisenä uunista ulos pääsee keskiviikkona Elias Valtonen. Sasu Salin odottaa vuoroaan torstaina.
Hollannissa ja Belgiassa alkavat viikonloppuna kansallisten liigojen finaalisarjat. Hollannissa Edon Maxhuni havittelee Heroes Den Boschin kanssa mestaruutta ja Belgiassa Mikael Jantunen hakee Oostenden kanssa pokaalia. Kansallisten sarjojen jälkeen molempien kaudet jatkuvat vielä Belgian ja Hollannin yhteisliigan pudotuspeleissä.
Carl Lindbom aloitti kauden Puolassa ja päätti sen Islannissa. Lindbomin kauteen mahtui kokonaisuudessaan paljon.
Toista kauttaan Saksan Bundesliigassa Herner TC:ssä pelanneen Sofia Pelanderin kauteen lukeutui sekä hyviä että huonoja hetkiä. Kauden ehdottomana kohokohtana oli Saksan cupin voitto.
Shawn Hopkins pelasi ensimmäisen kautensa ammattilaisen Islannissa Stjarnanin joukkueessa. Vaikka joukkueen taival päättyi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, niin Hopkins oli kokonaisuudessaan tyytyväinen kauden antiin.