10.10.2012 Uudenkaupungin Korihaiden käskyttäjä Jarmo Laitinen, 58, siirtyi maanantaina uudelle tasaluvulle, kun hänellä tuli täyteen 600 ottelua pääsarjavalmentajana Korihaiden kohdatessa vieraskentällä Joensuun Katajan. Jo 18. pääsarjakauttaan valmentavan Laitisen uran suurimmat ilonaiheet löytyvät nuorten lupausten kasvattamista maajoukkuetason pelaajiksi.
Tampereen Pyrintöä koripallon SM-sarjassa vielä 1980-luvun alussa pelaajana edustanut Laitinen pukeutui ensimmäisen kerran päävalmentajan pikkutakkiin vasta 31-vuotiaana syksyllä 1985.
– Ensimmäisenä mieleeni muistuu nuoren miehen suunnaton intoa jotain sellaista kohtaan, josta hän ei vielä oikein tiennyt, mitä se piti sisällään, Laitinen muistelee.
– 80-luvulla pääsarjakoris oli vielä aika puhdasta talkootouhua. Nykyisin organisaatioissa on joukkueenjohtajat, fyysiset valmentajat, ammattipelaajat ja muut, mutta silloin jouduin nuorena miehenä hoitamaan kaikenlaisia asioita oman toimeni ohessa ja siinä poltti itsensä aika helposti puhki. Realiteetit tulivat nopeasti vastaan ja ihan kaikki ei aina mennyt kuin Strömsössä, nauraa Laitinen.
Pyrintö selvisi kaudella 1985/86 puolivälieriin, mutta jäi Laitisen kahtena seuraavana kautena pudotuspelien ulkopuolelle. Vuosina 1995–97 Laitinen käskytti Kisa Nokiaa SM-sarjassa, ja 1998–2008 Tampereen Pyrintöä ennen Lappeenrannan NMKY:n komennustaan 2008–11.
Laitinen on valmentajana komentanut Lappeenrannan NMKY:n Suomen cupin mestaruuteen 2008, jonka lisäksi Laitisella on palkintokaapissaan Tampereen Pyrbasketin kanssa 2001 haettu SM-hopea sekä vuoden 2000 cup-hopea.
– Minulla on ollut seuratasolla erinomaisia apuvalmentajia. Esimerkiksi Miikka Sopanen, Kimmo Kujansivu ja Lassi Tuovi ovat sittemmin hypänneet erilaisiin maajoukkuekuvioihin ja menestyneet, veteraanikoutsi kiittelee.
Vaikka menestystä on pitkän uran varrella siunaantunut, Laitinen pitää oman uransa kirkkaimpina tähtihetkinä nuorten lupausten kehittämistä valtakunnan huipulle ja aina maajoukkueen porteille asti.
– Hienointa on aina se, kun joku nuori kaveri tulee käytännössä täydestä tuntemattomuudesta, pelaa tiensä SM-sarjan parhaimmistoon ja joskus maajoukkuerinkiin asti. Mika Kankaanpää teki sen 1980-luvulla, Antero Lehto 2000-luvun alussa ja Petri Heinonen joskus viisi, kuusi vuotta sitten. Sellainen lämmittää valmentajan mieltä, veistelee Laitinen.
– Oma lukunsa on tietenkin Antti Nikkilä, jonka urakehitystä pääsi Tampereella seuraamaan aina ihan Euroopan kovimpiin sarjoihin asti.
Laitisella on takanaan myös useita vuosia nuorten maajoukkuevalmentajan tehtävissä. Kultaisia muistoja löytyy yhtä lailla kansainvälisiltä parketeilta kuin kotimaan pääsarjastakin.
– Vuonna 1976 syntyneillä oli poikkeuksellisen hyvä isojen miesten kokoonpano: Hanno Möttölä, Jussi Kumpulainen, Markus Hemdahl, Markus Sjöman. Tom Gustafsson, josta tuli todella hyvä SM-sarjapelaaja, ei mahtunut vielä silloin rosteriin, Laitinen muistelee.
– Sitten myöhemmin 1980 syntyneissä Teemu Rannikko johti peliä, ja 1981 syntyneistä Tuukka Kotti, Kimmo Muurinen, Aki Ulander, Olli Nikitin ja Juuso Pöyhönen tulivat pelaamaan rinnalle. ”Kasikutosissa” ja sitä nuoremmissa puolestaan pelasivat esimerkiksi Eero Levä, Ilkka Vuori, Joonas Suotamo, Jari Vanttaja, Santtu Haanpää, Mikko Koivisto ja Junnu Lee.
– On ollut etuoikeus valmentaa näin lahjakkaita junioreita ja kohdata kyseisissä matseissa kansainvälisillä kentillä Pau Gasolin ja Juan Carlos Navarron kaltaisia huippuja.
Laitisen 18. kausi pääsarjavalmentajana on alkanut voitolla Forssan Koripojista ja tappiolla Joensuun Katajaa vastaan.
– Jos yhden voiton ja yhden tappion suhteella mennään, tästähän on tulossa todella hyvä kausi, Laitinen naurahtaa.
– Selvää on, että kauden alku tulee olemaan vaikea. Kahdella amerikkalaisella on nilkkavaivoja (Daniel Horton, Ramon Dyer) ja kolmas on keskenkuntoinen (Chris Taft). Emme ole saaneet vielä järjestettyä juurikaan harjoituksia täydellä miesvahvuudella, ja se tuo omat vaikeutensa.
Pilvessä on kuitenkin hopeareunus.
– Suomalaiset pelaajamme ovat todella hyvässä iskussa, lähettää Laitinen kiitoksensa Petri Heinosen, Mikko Jalosen, Villematti Kopion ja kumppaneiden suuntaan.
Suomalaisen tyttökoripallon taival korkeimmalle kansainväliselle tasolle jatkui sunnuntaina, kun 18-vuotiaiden tyttöjen maajoukkue saalisti ikäluokan EM-hopeaa jatkumona viime kesän 16-vuotiaiden tyttöjen Euroopan mestaruudelle. Joukkueen päävalmentaja Janne Hänninen uskoo, että kotimaiselle tyttö- ja naiskoripallolle on koittamassa ainutlaatuiset ajat.
Anniina Äijänen pääsi Trevison kanssa lähelle nousua Italian Serie A1:een, mutta jatkoaikatappio vesitti nousuhaaveet. Kokonaisuudessaan sekä Äijäsen että Trevison kausi oli vahvasti plusmerkkinen.
Alexander Madsen edusti viime kaudella katalonialaisseura Lleidaa, joka lähti ACB-liigaan sarjanousijana. Joukkue onnistui uusimaan paikkansa sarjassa, mutta Madsenin kauteen mahtui omat haasteensa.
Susijengin takamies Edon Maxhunilla oli tapahtumarikas kausi. Hän aloitti kauden Ranskassa, käväisi Italiassa ja päätti sen Turkissa.
Elias Valtonen pelasi hyvän kauden Espanjan ACB-liigan Granadassa, vaikka joukkueen kausi päättyi harmillisesti putoamiseen. Seuraavaksi Valtonen suuntaa katseensa kohti elokuun EM-kotikisoja.
Sara Bejedin ensimmäiseen ammattilaisvuoteen mahtui ylä- ja alamäkiä. Hän uskoo debyyttikauden oppien kantavan tulevaisuudessa.
Helmi Tulosen, 26, kausi Italian Serie A1:ssä päättyi ikävästi putoamiseen. Henkilökohtaisella tasolla Tulonen pelasi kuitenkin jälleen hyvän kauden.
Perttu Blomgrenin, 23, toiseen kauteen Euroopan korisparketeilla mahtui paljon. Hän aloitti kauden Sarajevossa, Bosniassa ja päätti sen Latvian liigan finaaleissa Ventspilsin riveissä. Susijengiläisistä Severi Kaukiainen pääsi juhlimaan Viron mestaruutta ja valittiin pudotuspelien MVP:ksi.
Remu Raitanen pääsi kauden aikana kokemaan Slovakian ja Islannin erilaisen koripallotavat ja -kulttuurit. Vuosi oli Raitaselle kaikkinensa antoisa.
Roosa Lehtorannan ja Saarlouis Royalsin hieno kausi Saksan Bundesliigassa tuli päätökseen, kun joukkue hävisi finaaleissa Kelternille. Kokonaisuudessaan kausi oli kuitenkin positiivinen finaalitappiosta huolimatta.