Sami Ikävalko ennakoi nousija-FoKoPolle menestystä

4.4.2012 Forssan Koripoikien visiitti miesten I divisioonaan jäi kahden kauden mittaiseksi, kun FoKoPo käänsi edeltävän kevään pettymyksensä riemuksi ja päihitti Lapuan Korikobrat divarifinaalissa voitoin 3-1. Joukkueen nuori pelinrakentaja Sami Ikävalko uskoo, että joukkueella on edessään valoisa tulevaisuus liigatasolla.

Kahden pelatun finaaliottelun jälkeen FoKoPo ja Korikobrat olivat kumpikin voittaneet yhden pelin kotikentällään. Kaikki tasaisen finaalisarjan merkit olivat ilmassa, mutta kahdessa viimeisessä finaaliottelussa forssalaiset riisuivat Korikobrat täysin aseista. Joukkueen pelinrakentaja Sami Ikävalko, 22, uskoo, että FoKoPon taktinen kypsyys oli lopulta finaalisarjassa avainasemassa.

– Tokan matsin jälkeen katsoimme jonkin verran filmiä ja mietimme, että Lapua on parhaimmillaan juostessaan kenttää, kun taas 5-5-pelissä heillä on paikoin jopa vaikeuksia, Ikävalko kertaa.

– Kun voitimme toisen kotimatsimme 40 pinnaa, voiton avain oli se, että onnistuimme pitämään menetykset minimissä ja rakentamaan heittopaikat mahdollisimman huolellisesti. Ratkaisevassa matsissa pyrimme samaan, ja jokaisen pallonmenetyksen tai ohiheiton jälkeen ryhmityimme takaisin puolustukseen niin nopeasti kuin mahdollista. Lisäksi onnistuimme leveämmän rotaatiomme ansiosta väsyttämään Korikobrat tehokkaasti.

Divarin mestaruudellaan ja sitä seuranneella liiganousullaan FoKoPo onnistui häätämään edellisen kevään haamut mielestään. Suurin satsauksin divarikauteen 2010/11 lähtenyt FoKoPo porskutti runkosarjassa mielin määrin, mutta joutui välierissä kesälomille suoraan otteluvoitoin 0-3 – Lapuaa vastaan. Viime kevään kummajaiset kolistelivat kahleitaan forssalaispelaajien pääkopassa viimeksi välierissä, kun BC Nokia vei 73–79-avausvoiton Feeniks-hallista.

– Ekan välierämatsin jälkeen oltiin aika hiljaista poikaa. Ensimmäinen ajatus oli, että kävi miten kävi, niin ei saa käy kuin vuotta aiemmin, kertaa Ikävalko BC Nokia-sarjan traagisen avauspelin jälkitunnelmia.

– Matsin jälkeen pidimme videopalaverin, jonka kuluessa saimme nostettua useita hyviä huomioita omasta ja vastustajan pelistä esille. Sen jälkeen lähdimme seuraavaan matsiin puhtaalta pöydältä. Luotimme itseemme kyllä koko ajan, mutta kieltämättä ekan välieräottelun jälkeen kopissa näkyi aika paljon vakavia ilmeitä.

Potentiaalin pintaa raapien

Vielä keskitalvella Forssan Koripoikien peli ei ollut aivan uomissaan. Joulu-tammikuun tappiot BC Nokialle, Lapuan Korikobrille, Äänekosken Huimalle ja Tampereen Pyrinnön kakkosjoukkueelle horjuttivat sarjan ennakkosuosikin asemaa. Ulkomaalaispelaajista Baboucarr Bojang loukkaantui ja Christopher Thompson ei vaikuttanut, kun taas kotimaisesta rungosta Olli Kaunomäki joutui Bojangin tapaan jättämään kauden kesken.

Alkusyksystä FoKoPo oli vielä näyttänyt ylivoimaiselta, mutta yllättävän valmentajanvaihdoksen (Ari Mikkola Derrick Craytoniin) jälkeen joukkue oli joutunut ottamaan uuden kurssin.

– Yleensä koutsi vaihtuu toiseen siinä tilanteessa, kun homma ei toimi. Meillä oli kuitenkin alla 50 pinnan voitto Urasta ja 40 pinnan voitto BC Jyväskylästä. Kaikki meni aivan loistavasti, ja sitten yhtäkkiä tuli ihan puun takaa tieto siitä, että valmentaja vaihtuu, muistelee Ikävalko.

– Tilanne oli totta kai Craytonillekin hankala. Ei yksikään valmentaja voi kylmiltään tulla sisään ja valmentaa jonkun toisen koutsin oppien mukaan. Ensimmäiset pari kuukautta meni aika sekavasti, mutta kovan treenin kautta uuden valmentajan systeemi alkoi pikku hiljaa luistaa. Cupin pikkufinaalin voitto Tampereella oli ihan hyvä välitavoite.

Vaikka kauden päätteeksi FoKoPon kautta voi luonnehtia sanoin ”loppu hyvin, kaikki hyvin”, Ikävalkon mukaan joukkue kaikesta huolimatta vain raapaisi oman potentiaalinsa pintaa.

– Kolmas finaalimatsi, jossa suorastaan tuhosimme Lapuan, oli mielestäni esimerkki siitä, mihin joukkueemme pystyi parhaimmillaan. Emme silti päässeet ihan huipputasolle kuin hetkittäin. Hyvä kuitenkin, että olimme parhaillamme silloin, kun sillä oli eniten merkitystä.

Divarikaudet kasvattivat

Ikävalkolle päättynyt kausi oli hänen uransa tilastollisesti paras. KTP-kasvatti urakoi 14,8 pistettä, 3,8 syöttöä, 3,7 levypalloa ja 1,2 riistoa ottelua kohden, jonka lisäksi hän oli divarin toiseksi tarkin kolmen pisteen heittäjä, tarkin vapaaheittäjä sekä +/- -tilaston selkeä ykkönen.

Ikävalko yllättikin monet kesällä 2010, jolloin hän siirtyi sarjatasoa alaspäin ja vaihtoi kasvattajaseuransa peliasun Forssan Koripoikien sinikeltaisiin. Ikävalko oli jo väläytellyt kakkospelinrakentajana Korisliigassa, mutta oman arvionsa mukaan hän kaipasi enemmän vastuuta alemmalla sarjatasolla. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, Ikävalko kertoo divarikausien olleen todellinen kasvun paikka.

– Ensimmäinen iso askel oli lähtö pois Kotkasta, missä olen asunut koko ikäni. Uuteen ympäristöön ja uuteen jengiin lähteminen pakotti kehittymään henkisesti. Erityisen tärkeänä koin ensimmäinen kauteni Ari Mikkolan alaisuudessa: ”Arska” ei kehitä pelaajia pelkästään koripalloilullisesti, vaan myös henkisellä tasolla, jakaa Ikävalko kiitoksiaan.

– Tärkeä asia on myös se, että FoKoPo tahtoi minut ennen kaikkea ykköstakamieheksi ja liiganousun pääarkkitehdiksi. Kaikilla muilla nousua tavoitelleilla joukkueilla oli amerikkalainen pelinrakentaja tänä ja viime vuonna. Vastuu on kasvattanut, ja olen kehittynyt pelaajana todella paljon kaikilla osa-alueilla.

Tällä hetkellä Ikävalko saattaa katsoa myös kevään 2011 välierätappiota uusin silmin.

– Vaikka silloin tuntui todella pahalta hävitä Lapualle, ehkä jälkikäteen ajatellen se oli kokemus, jonka tarvitsin. En ollut ennen viime kevättä päässyt oikeastaan koskaan todella pelaamaan pudotuspelejä. Voi olla, että ilman sitä kokemusta en olisi tässä tänään.

FoKoPolla valoisa tulevaisuus

Forssan Koripoikien liigajoukkueen rakentaminen kaudeksi 2012/13 on vielä alkutekijöissään.

– Pitää muistaa, että monella joukkueella kauden tärkeimmät pelit ovat vasta edessä. FoKoPon on puolestaan etsittävä uusi valmentaja, sillä Derrick Craytonilla ei ole huippuvalmentajatutkintoa, eikä hän niin ollen saa valmentaa liigassa, Ikävalko taustoittaa.

Potentiaalisesti FoKoPolla on kuitenkin kasassa jo nyt hyvä tulevaisuuden iskuryhmä: Ikävalkon lisäksi Joel Heinikoski, monipuolinen Markus Molenius, atleettinen Juho Helenius sekä tarkkana heittäjänä tunnettu Olli Kaunomäki kelpaisivat monille liigajoukkueille rotaatiopelaajiksi.

– Fakta on se, että Forssassa ei ole taloudellisesti mahdollista rakentaa samanlaista joukkuetta kuin vaikka Joensuussa, mutta se ei tarkoita, että menestyksekkään liigajoukkueen rakentaminen olisi mahdotonta. Täällä on todella paljon lahjakkaita nuoria jätkiä, jotka varmasti sitoutuivat mielellään pitkän tähtäimen menestysprojektiin.

Useiden joukkuetovereidensa tavoin Ikävalko on toistaiseksi vailla sopimusta. Varmaa on se, että ensi kaudella Ikävalko nähdään Korisliigassa.

– Haluan nyt ihan rauhassa katsoa, miten FoKoPon joukkue rakentuu ja miltä liigajoukkueet alkavat näyttää. Korisliiga on kuitenkin sen verran kovatasoinen sarja, että siellä tahdon ehdottomasti ensi kaudella pelata. Ensi kauden joukkueen valinnassa tärkeimmät asiat ovat se, että joukkue on kilpailukykyinen ja se, että minulla on mahdollisuus saada peliaikaa ja kehittyä seuraavalle tasolle.