17.10.2014 Suomen urheiluhistorian ainoa karsintojen kautta kesäolympialaisiin selviytynyt palloilujoukkue muisteli 50 vuoden takaisia tähtihetkiä juhlalounaalla Helsingissä.
Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja Risto Niemisen isännöimässä tilaisuudessa paikalla olivat Vuoden 1964 Tokion Olympiajoukkueen pelaajat Teijo Finneman, Juha Harjula, Risto Kala, Kauko Kauppinen, Pertti Laanti, Kari Liimo ja Raimo Lindholm, päävalmentaja Kalevi Tuominen ja Tokiossa tuomarina ollut Juhani Salmenkylä. Elossa olevista pelaajista Raimo Vartia ei päässyt paikalle. Joukkuetta tervehtimään saapui myös Susijengin päävalmentajan Henrik Dettmann.
– Te olette Susijengin kantaisät. Suomalaisten palloilulajien tienraivaajina teille kuuluu kaikki se kunnioitus, jota nykyinen urheiluyhteisömme kykenee antamaan. Toivon että suomalaisen urheilun uudessa toimintatavassa respect-ajattelu nousee aivan uudelle tasolle. Te ette ole entisiä koripallotähtiä, vaan koripallotähtiä nyt ja aina, Risto Nieminen sanoi.
Tokion olympiajoukkueen päävalmentajana toiminut Kalevi ”Kallu” Tuominen totesi, että historiallisen joukkueen jäsenet saavat nykyisin urheilutapahtumissa vaihtelevasti huomiota.
– Joissain tilaisuuksissa meidät muistetaan ja joissain ei. Joskus saamme aplodit kun olemme paikalla, toisinaan joudumme selittämään miksi tällaisilla vanhoilla ukoilla on Koripalloliiton vip-kortti, Tuominen naurahti.
– Vahvaan urheilukulttuuriin kuuluu, että fanit tuntevat historian ja muistavat muutakin kuin voittajat. Urheilun ytimessä ovat tarinat ja niiden synnyttämä traditio, johon sukupolvet toisensa jälkeen voivat kiinnittyä. Tämän joukkueen ympärillä tarinoita totisesti riittää, Nieminen jatkoi.
Vuonna 1963 EM-kisoissa kehnosti menestyneellä Suomen koripallomaajoukkueella oli vaikeuksia saada Suomen Koripalloliitto ja Olympiakomitea lähettämään joukkue Tokion olympialaisten karsintoihin Geneveen. Kovien neuvottelujen jälkeen Tuomisen onnistui saada Olympiakomitea maksamaan matkasta aiheutuvat kulut sillä ehdolla, että Suomi selviytyisi kisoihin.
– Kunnioitan Olympiakomitean hallituksen rohkeutta siinä päätöksessä, että meidät lähetettiin karsintoihin ja sitten itse kisoihin. Tuloksena oli pala suomalaista Olympia- ja urheiluhistoriaa, sanoo Kalevi Tuominen 50 vuotta tapahtumien jälkeen.
Suomi aloitti olympiakarsinnat selvällä voitolla Unkarista luvuin 80–58. Seuraavaksi Suomi voitti Israelin, Sveitsin, Itä-Saksan ja Itävallan. Ratkaisupeleissä vastaan tuli Bulgaria, jota Suomi ei ollut aiemmin voittanut kertaakaan. Peli oli tasaista viime minuuteille saakka kunnes Tuominen otti aikalisän ja komensi pelaajat paikkaprässiin, jonka hän oli oppinut Yhdysvalloissa ollessaan. Viimeiset minuutit Suomi vei luvuin 14–2 ja varmisti kisalipun Olympialaisiin.
– Hain taktisia vinkkejä matkustelemalla paljon Yhdysvalloissa seuraamassa yliopistokoripalloa. Opin niillä reissulla mm. koko kentän paikkapuolustuksen, joka on nykymuotoisen trap-puolustamisen esimuoto. Lisäksi opin varioimaan paikkapuolustusta ja prässäävää miesvartiointia, ja tämä tuli karsinnoissa monelle joukkueelle yllätyksenä, Tuominen myhäilee.
Suomen Olympiajoukkueessa Tokioon matkusti 12 hyvin harjoitellutta pelaajaa, joista Timo Lampén, Martti Liimo, Uolevi Manninen ja Jorma Pilkevaara ovat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen.
– Olimme tiivis ryhmä ja intohimoisen kiinnostuneita pelistä, muistelee joukkueen kuopuksiin lukeutunut Teijo Finneman.
– Puhuimme pelistä koko ajan ja taktiikkakin tuli selkäytimestä. Sitä paitsi en osaa edes sanoa mikä oli harjoittelua ja mikä vapaa-aikaa. Urheilimme vain kaveriporukalla kaikki illat. Osan aikaa oli valmentaja paikalla ja silloin oli ne viralliset harjoitukset, mutta myös kaikki muu työltä jäävä aika käytettiin urheiluun. Se oli silloin parasta hupia ja ajanvietettä, Finneman sanoo.
Päävalmentaja Tuominen allekirjoittaa huikeat harjoitusmäärät.
– Pelaajamme harjoittelivat lähes 1000 tuntia viimeisen vuoden aikana ja pidimme useita 10 vuorokauden leirejä, joiden aikana pelattiin harjoitusottelu joka ilta, Tuominen kertoo.
– Joukkueen harjoitteluasenne oli todella rautainen, ja sitä tarvittiinkin, sillä kisoissa pelasimme lyhyessä ajassa yhdeksän ottelua.
Itse olympialaisissa Suomi aloitti urakkansa kahdeksan pisteen voitolla Etelä-Koreasta. Toisessa ottelussa vastaan asettui kisojen ehdoton ennakkosuosikki Yhdysvallat. Suomi aloitti ottelun yllättävän hyvin ja oli alkuminuutit johdossa. Lopussa yhdysvaltalaisten fysiikka kuitenkin tuli esille ja Suomi hävisi ottelun luvuin 51–77. Kolmannen alkusarjapelinsä Suomi hävisi Uruguaylle 55–73, mihin kaatuivat mahdollisuudet mitaleille.
– Uruguay-ottelu oli ennen kokemattoman törkeä. Emme olleet tottuneet eteläamerikkalaiseen pelitapaan, jossa kyynärpäät kävivät jatkuvasti korkealla ja homma meinasi mennä tappeluksi. Ehkä siinä itsekin kuumuimme turhaan ja todelliset menestyssaumat taisivat kaatua siihen vaikka pelillisesti olimmekin tasaväkisiä, muistelee Pertti Laanti.
Alkulohkossa Suomi kohtasi vielä Brasilian, Australian, Perun ja Jugoslavian. Suomi voitti Australian ja Perun, jolloin se pääsi pelaamaan sijoista 9–12. Vastaan tuli isäntämaa Japani, jolle Suomi hävisi. Sijoista 11–12 käyty kamppailu päättyi Suomen 73–72 voittoon Meksikosta.
Tokion joukkueen runko pysyi kasassa myös Olympialaisten jälkeen, ja 1960-luvulla suomalainen koripallo sai nauttia melkoisesta buumista.
– Nyt on koripallossa hyvä noste päällä, mutta kyllä meidänkin aikana saatiin maistaa kansansuosiota. Kun vuonna 1967 pelasimme Helsingissä EM-kotikisoissa, niin katsomossa oli parhaimmillaan yli 10 000 ihmistä, ja tunnelma kävi todella kuumana koko matsin ajan, Kari Liimo myhäilee.
Suomi sijoittui kotikisoissaan kuudenneksi, ja vuonna 1969 Kari Liimosta tuli ensimmäinen suomalainen NBA-varattu pelaaja, kun Los Angeles Lakers varasi hänet seitsemännellä kierroksella.
– Tienraivaajia tarvitaan. Viime kesän MM-kisoissa Susijengi teki osaltaan suomalaista urheiluhistoriaa, mutta meitä auttoi tietoisuus siitä, mitä 60-luvun tähdet saivat aikaan. Tiesimme, että menestys on mahdollista myös suomalaiselle koripallolle, Henrik Dettmann kiteyttää.
Seura voivat ehdottaa hallituksen jäseniä liittohallitukseen ehdollepanotoimikunnalle 26. huhtikuuta asti. Valinnat tehdään toukokuussa kevätliittokokouksessa, johon osallistuminen on seuroille paras tapa vaikuttaa liiton toimintaan.
Päättyneellä NCAA-kaudella North Carolinassa pelannut Elina Aarnisalo, 20, palaa ensi kaudeksi UCLA:n riveihin, jossa hän aloitti yliopistouransa.
Miesten I divisioona A:ssa ACO Basket selvitti tiensä finaaleihin ja odottaa vastustajaa parista Kipinä Basket - Karkkila. Miesten I divisioona B:n finaalit alkavat maanantaina. Naisten I divisioonassa puolestaan käynnistyy välierävaihe.
Vastikään Galatasarayn paidassa Turkin liigassa hopean saanut ja ensi viikolla Euroliigan Final Six -lopputurnauksessa pelaava Awak Kuier, 24, tekee paluun WNBA:han ja Dallas Wingsiin tänä kesänä.
Helsinki Seagullsin ja Kataja Basketin ensimmäinen kohtaaminen päättyi Seagullsin voittoon.
HBA-Märsky haki elintärkeän voiton BC Nokian vieraana. Ottelu päättyi 78-60.
Miikka Muurisesta tuli kolmas suomalaispelaaja kautta aikain maailman parhaiden lukioikäisten koripalloilijoiden vuosittaisessa Nike Hoop Summit -tähdistöottelussa. Susijengin suurlupaus Muurinen keräsi 10 pistettä ja nautiskeli neljä donkkia, kun hänen edustamansa muun maailman tähdistöjoukkue hävisi Yhdysvalloille jatkoajalla 100–102 (43–43, 89–89).
Tänä keväänä Salon Vilpas voitti ylemmän jatkosarjan reippaalla etumatkalla ja viimeisteli puolivälieräsarjan Tampereen Pyrintöä vastaan voitoin 4–1. Nyt se saa vastaansa Korihait, joka lähti playoffeihin sarjan neljänneltä sijalta ja kaatoi Tapiolan Hongan niin ikään 4–1.
ToPon ja PeKan välinen välieräsarja eteni 2–2-tilanteeseen, kun ToPo otti tärkeän kotivoiton.
Kataja Basket on rakentanut ja hajottanut läpi koko kauden, ja palaset loksahtivat paikoilleen vasta pudotuspelien koittaessa. Helsinki Seagullsilla puolestaan todellinen valtti, henkinen kovuus, löytyi rajussa takaa-ajoasemassa, kun sitä kipeimmin tarvittiin.