17.10.2014 Suomen urheiluhistorian ainoa karsintojen kautta kesäolympialaisiin selviytynyt palloilujoukkue muisteli 50 vuoden takaisia tähtihetkiä juhlalounaalla Helsingissä.
Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja Risto Niemisen isännöimässä tilaisuudessa paikalla olivat Vuoden 1964 Tokion Olympiajoukkueen pelaajat Teijo Finneman, Juha Harjula, Risto Kala, Kauko Kauppinen, Pertti Laanti, Kari Liimo ja Raimo Lindholm, päävalmentaja Kalevi Tuominen ja Tokiossa tuomarina ollut Juhani Salmenkylä. Elossa olevista pelaajista Raimo Vartia ei päässyt paikalle. Joukkuetta tervehtimään saapui myös Susijengin päävalmentajan Henrik Dettmann.
– Te olette Susijengin kantaisät. Suomalaisten palloilulajien tienraivaajina teille kuuluu kaikki se kunnioitus, jota nykyinen urheiluyhteisömme kykenee antamaan. Toivon että suomalaisen urheilun uudessa toimintatavassa respect-ajattelu nousee aivan uudelle tasolle. Te ette ole entisiä koripallotähtiä, vaan koripallotähtiä nyt ja aina, Risto Nieminen sanoi.
Tokion olympiajoukkueen päävalmentajana toiminut Kalevi ”Kallu” Tuominen totesi, että historiallisen joukkueen jäsenet saavat nykyisin urheilutapahtumissa vaihtelevasti huomiota.
– Joissain tilaisuuksissa meidät muistetaan ja joissain ei. Joskus saamme aplodit kun olemme paikalla, toisinaan joudumme selittämään miksi tällaisilla vanhoilla ukoilla on Koripalloliiton vip-kortti, Tuominen naurahti.
– Vahvaan urheilukulttuuriin kuuluu, että fanit tuntevat historian ja muistavat muutakin kuin voittajat. Urheilun ytimessä ovat tarinat ja niiden synnyttämä traditio, johon sukupolvet toisensa jälkeen voivat kiinnittyä. Tämän joukkueen ympärillä tarinoita totisesti riittää, Nieminen jatkoi.
Vuonna 1963 EM-kisoissa kehnosti menestyneellä Suomen koripallomaajoukkueella oli vaikeuksia saada Suomen Koripalloliitto ja Olympiakomitea lähettämään joukkue Tokion olympialaisten karsintoihin Geneveen. Kovien neuvottelujen jälkeen Tuomisen onnistui saada Olympiakomitea maksamaan matkasta aiheutuvat kulut sillä ehdolla, että Suomi selviytyisi kisoihin.
– Kunnioitan Olympiakomitean hallituksen rohkeutta siinä päätöksessä, että meidät lähetettiin karsintoihin ja sitten itse kisoihin. Tuloksena oli pala suomalaista Olympia- ja urheiluhistoriaa, sanoo Kalevi Tuominen 50 vuotta tapahtumien jälkeen.
Suomi aloitti olympiakarsinnat selvällä voitolla Unkarista luvuin 80–58. Seuraavaksi Suomi voitti Israelin, Sveitsin, Itä-Saksan ja Itävallan. Ratkaisupeleissä vastaan tuli Bulgaria, jota Suomi ei ollut aiemmin voittanut kertaakaan. Peli oli tasaista viime minuuteille saakka kunnes Tuominen otti aikalisän ja komensi pelaajat paikkaprässiin, jonka hän oli oppinut Yhdysvalloissa ollessaan. Viimeiset minuutit Suomi vei luvuin 14–2 ja varmisti kisalipun Olympialaisiin.
– Hain taktisia vinkkejä matkustelemalla paljon Yhdysvalloissa seuraamassa yliopistokoripalloa. Opin niillä reissulla mm. koko kentän paikkapuolustuksen, joka on nykymuotoisen trap-puolustamisen esimuoto. Lisäksi opin varioimaan paikkapuolustusta ja prässäävää miesvartiointia, ja tämä tuli karsinnoissa monelle joukkueelle yllätyksenä, Tuominen myhäilee.
Suomen Olympiajoukkueessa Tokioon matkusti 12 hyvin harjoitellutta pelaajaa, joista Timo Lampén, Martti Liimo, Uolevi Manninen ja Jorma Pilkevaara ovat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen.
– Olimme tiivis ryhmä ja intohimoisen kiinnostuneita pelistä, muistelee joukkueen kuopuksiin lukeutunut Teijo Finneman.
– Puhuimme pelistä koko ajan ja taktiikkakin tuli selkäytimestä. Sitä paitsi en osaa edes sanoa mikä oli harjoittelua ja mikä vapaa-aikaa. Urheilimme vain kaveriporukalla kaikki illat. Osan aikaa oli valmentaja paikalla ja silloin oli ne viralliset harjoitukset, mutta myös kaikki muu työltä jäävä aika käytettiin urheiluun. Se oli silloin parasta hupia ja ajanvietettä, Finneman sanoo.
Päävalmentaja Tuominen allekirjoittaa huikeat harjoitusmäärät.
– Pelaajamme harjoittelivat lähes 1000 tuntia viimeisen vuoden aikana ja pidimme useita 10 vuorokauden leirejä, joiden aikana pelattiin harjoitusottelu joka ilta, Tuominen kertoo.
– Joukkueen harjoitteluasenne oli todella rautainen, ja sitä tarvittiinkin, sillä kisoissa pelasimme lyhyessä ajassa yhdeksän ottelua.
Itse olympialaisissa Suomi aloitti urakkansa kahdeksan pisteen voitolla Etelä-Koreasta. Toisessa ottelussa vastaan asettui kisojen ehdoton ennakkosuosikki Yhdysvallat. Suomi aloitti ottelun yllättävän hyvin ja oli alkuminuutit johdossa. Lopussa yhdysvaltalaisten fysiikka kuitenkin tuli esille ja Suomi hävisi ottelun luvuin 51–77. Kolmannen alkusarjapelinsä Suomi hävisi Uruguaylle 55–73, mihin kaatuivat mahdollisuudet mitaleille.
– Uruguay-ottelu oli ennen kokemattoman törkeä. Emme olleet tottuneet eteläamerikkalaiseen pelitapaan, jossa kyynärpäät kävivät jatkuvasti korkealla ja homma meinasi mennä tappeluksi. Ehkä siinä itsekin kuumuimme turhaan ja todelliset menestyssaumat taisivat kaatua siihen vaikka pelillisesti olimmekin tasaväkisiä, muistelee Pertti Laanti.
Alkulohkossa Suomi kohtasi vielä Brasilian, Australian, Perun ja Jugoslavian. Suomi voitti Australian ja Perun, jolloin se pääsi pelaamaan sijoista 9–12. Vastaan tuli isäntämaa Japani, jolle Suomi hävisi. Sijoista 11–12 käyty kamppailu päättyi Suomen 73–72 voittoon Meksikosta.
Tokion joukkueen runko pysyi kasassa myös Olympialaisten jälkeen, ja 1960-luvulla suomalainen koripallo sai nauttia melkoisesta buumista.
– Nyt on koripallossa hyvä noste päällä, mutta kyllä meidänkin aikana saatiin maistaa kansansuosiota. Kun vuonna 1967 pelasimme Helsingissä EM-kotikisoissa, niin katsomossa oli parhaimmillaan yli 10 000 ihmistä, ja tunnelma kävi todella kuumana koko matsin ajan, Kari Liimo myhäilee.
Suomi sijoittui kotikisoissaan kuudenneksi, ja vuonna 1969 Kari Liimosta tuli ensimmäinen suomalainen NBA-varattu pelaaja, kun Los Angeles Lakers varasi hänet seitsemännellä kierroksella.
– Tienraivaajia tarvitaan. Viime kesän MM-kisoissa Susijengi teki osaltaan suomalaista urheiluhistoriaa, mutta meitä auttoi tietoisuus siitä, mitä 60-luvun tähdet saivat aikaan. Tiesimme, että menestys on mahdollista myös suomalaiselle koripallolle, Henrik Dettmann kiteyttää.
Jacob Grandison oli pelituulella myöhään tiistai-iltana upottamalla 13 peliminuutissa 13 pistettä FIBA Europe Cupin kaksiosaisen finaaliottelun jälkimmäisessä osaottelussa. Grandisonin erinomaisesta heittovireestä huolimatta PAOK Saloniki menetti johtonsa viimeisellä minuutilla ja Bilbao Basket pääsi juhlimaan mestaruutta viiden pisteen voittomarginaalilla.
Miesten I divisioona A:n mestarijoukkue selvisi tänään, kun Lahti Basketball voitti kolmannessa finaaliottelussa Jyväskylä Basketball Academyn numeroin 102–55. Luhta Areenalla oli kerääntynyt peräti 1805 katsojaa, mikä on miesten ykkösdivisioonan kaikkien aikojen ennätys.
Pelaamisen lisäksi Olivier Nkamhoua on myös järjestämässä koripalloleiriä isänsä kotikylässä Kamerunissa. Toukokuussa järjestettävä leiri pidetään nyt toisen kerran.
Hartwall Sport liittyy Susijengin virallisten kisakumppaneiden joukkoon. Yhteistyö vahvistaa pitkäaikaista kumppanuutta Hartwallin ja suomalaisen koripallon välillä.
Naisten Korisliigassa pelattiin toinen finaali. PeKa oli kotikentällään vahvempi 74-57 ja tasoitti otteluvoitot 1-1:een.
Useissa Euroopan korissarjoissa on ratkaisujen ajat käsillä. Roosa Lehtoranta pelaa Saksan finaaleissa, Awak Kuier Italian välierissä, Helmi Tulonen taistelee sarjapaikasta ja Anniina Äijänen noususta.
Salon Vilpas ja Kataja Basket pelasivat Joensuussa miesten Korisliiga-kauden pronssimitaleista.
Enni Alm ja Paulus Parkatti suorittivat IWBF:n Zone-erotuomariklinikat hyväksytysti Sveitsissä ja Italiassa.
ToPo otti komennon finaaleissa, kun se kaatoi jännittävien vaiheiden jälkeen PeKa:n. Sarjassa jaettiin myös ensimmäiset mitalit, kun EBT kaatoi Hongan pronssiottelussa.
Naisten I divisioonan voittajajoukkue selvisi tänään Tapiolan liikuntahallilla, jossa Puhuttaret voitti Tapiolan Honka II:n loppunumeroin 54–63. Ratkaisevaa kolmatta finaaliottelua oli katsomassa 428 katsojaa.