Kuukauden korissydän #3: Tapio Riutta huoltaa pelaajia, mutta myös omaa mieltään koripallon kautta

31.3.2020 18:24 Tapio ”Tapsa” Riutta on Basket.fi:n Kuukauden korissydän -juttusarjan kolmas persoona. Kataja Basketin huoltajana vapaa-aikaansa viettävälle Riutalle koripallo on henkireikä, jonka merkitys on hänelle korvaamaton.

Jos korisjoukkueen pelaajilta kysytään tärkeimpää lenkkiä joukkueessa, monet nostavat ensimmäisten joukossa esiin huoltajan. Usein huoltajat ovat myös niitä, jotka omalla persoonallaan tuovat joukkuehenkeen viimeisen silauksen auttavien käsien lisäksi.

Tapsa Riutta on toiminut Korisliigassa joensuulaisen Kataja Basketin huoltajana kaudesta 2012-13. Riutta oli jo tuttu näky katsomon puolella Katajan peleissä, mutta tie penkin taakse kulki vankilan kautta.

- Huoltajaksi ajauduin oikeastaan ihan sattuman kautta. Kovana penkkiurheilijana olin katsomassa Joensuun urheilutalolla lentopallopeliä ja viereen tuli Toijalan Jukka muutaman muun katajalaisen kanssa. Höpöteltiin siinä kaikenlaista ja tuli kutsuttua joukkue tutustumaan työpaikalleni. Vierailu toteutui ja yhteys jäi elämään. Ei mennyt kauaa, kun Törmälän Jukka otti yhteyttä ja tarjosi huoltajan pestiä, Riutta kertoo.

Riutta on työskennellyt vankiloissa vuodesta 1979. Työura alkoi vartijana Riihimäen keskusvankilassa. Nuoruudessaan hän oli saanut kosketuksen useisiin urheilulajeihin Riihimäen Pallonlyöjien kautta. Oli yleisurheilua, jääkiekkoa, pesäpalloa, nyrkkeilyä sekä raviurheilua, jotka koriksen ohella eniten veivät aikaa. 

- Kaikissa lajeissa olen yleensä pärjäillyt ihan hyvin, mutta missään en ollut mikään huippu. Siitä varmaan johtuu harhailu eri lajien parissa. Koriksen pariin ajauduin muistaakseni keskikoulun ensimmäisellä luokalla. Nuoremmille tiedoksi, että se vastaa nykyistä peruskoulun viidennettä luokkaa, Riutta naurahtaa.

- Koripallo on kuitenkin aina ollut sydämessä se ykköslaji. Pelaajana ura jäi liian lyhyeksi, kun työelämä ja vuorotyön haasteet tulivat kuvioihin. Nykyään koris on minulle elämäntapa. Se vie paljon aikaa, mutta kun tekeminen on mieleistä, tunteja ei lasketa.

Koripallo tarjoaa minulle erilaisia tunteita: voittamista, häviämistä, iloa ja surua.

Nykyään Riutta työskentelee Pyhäselän vankilassa, joka sijaitsee Joensuun eteläpuolella 6-tien varrella reilun vartin ajomatkan päässä kaupungin keskustasta. Hän toimii rikosseuraamusesimiehenä vastuualueena mm. vankien rangaistusajan suunnitelmien seuranta ja toteuttamisen valvonta sekä vankisijoittelu. Työ on päivätyötä, koska vuorotyö ei mahdollistaisi huoltajan hommia.

- Palkassa toki häviän vuorotyöläisille, mutta mielenterveydessä voitan. Uskon ainakin niin, Riutta kertoo.

- Huhujen mukaan alan perustutkinnolle olisi hakenut joku koripalloilija. Olisi hienoa saada ruokatunnille omiin heittotreeneihin osaava palauttaja.

Parina viime kesänä Riutta sai nauttia hyvästä ruokatuntien palauttelusta, kun kesätöissä oli nykyisin Naisten Korisliigassa Kouvottaria edustava Maria Koskinen. 

 

"Salil eka, salil vika"

Joukkueen harjoituksiin Riutta osallistuu aina, kun työajat antavat mahdollisuuden. Koti- ja vieraspeleissä hänet nähdään penkin päässä. Pelipäivinä tehtävät vaihtelevat pitkälti sen mukaan, pelataanko kotikentällä vai vieraissa.

- Kotipeleissä fyssarit hoitavat pääasiassa teippaamiset niin kovalla teipillä kuin kinesiollakin. Jos jollain on peukalovamma, sen teippaaminen on tosin minun hommani. Vieraspeleissä teippaaminen onkin sitten minun vastuullani, koska aika usein olen huollon porukasta yksin reissussa.

Vedet, pyyhkeet, pelaajaluettelo, fläppipaperi koutseille ovat rutiinihommaa, mikä tapahtuu Riutan mukaan ajattelematta. Kun tarpeelliset perustehtävät on hoidettu, hän osallistuu pelaajien lämmittelyyn palauttajan ja syöttäjän roolissa.

Haluan aina jättää käyttämämme pukukopin siistiin kuntoon.

- Ottelujen aikana pelaajien tsemppaaminen on tärkeä osa omaa rooliani, totta kai myös ensiapu. Erilaisia haavoja on sidottu ja liimailtu, sormia vedetty paikoilleen ja suolaa syötetty kramppeihin… Minun mielestäni huoltajan tärkeimpiä ominaisuuksia on hetkessä eläminen ja tarttuminen jokaiseen tehtävään, mitä eteen tulee.

Ja niitähän Riutan mukaan tulee!

- Voisi sanoa, että huoltaja on pappi, henkinen valmentaja, ensihoitaja ja aika usein myös suutari. Tossujakin on ihmisten lisäksi laitettu kesken pelin pelikuntoon. Kun aloitin huoltajan hommat, tavarat kulkivat pienessä työkalulaatikossa. Taidan olla aika mestari kehittämään uutta, koska nyt tarvitaan jo iso huoltolaukku ja melkoinen lätkäkassi tavaroiden kuljettamiseen, Riutta naurahtaa.

Kun Katajan nakkibussi kurvaa vieraspeleihin, kilometrit ja maisemat silmissä. Lähin vieraspelipaikkakunta on Kouvola. Matkaa kertyy 319 kilometriä suuntaansa. Suurin osa pelipäivästä kuluu asvaltin päällä.

- Usein saan hommat tehtyä pelin jälkeen niin nopeasti, että viimeiset pelaajat ovat vielä suihkussa. Silloinkin olen usein ainakin lähes viimeinen kopissa, koska haluan aina jättää käyttämämme pukukopin siistiin kuntoon. Meiltä ei jää koppiin banaaninkuoria eikä nilkoista irrotettuja teippauksia.

Katsojat näkevät usein huoltajien työssä vain sen, mitä otteluissa tapahtuu. Se on kuitenkin vain osa Riutan harrastusta. Seuravaatteet saapuvat yleensä juhannuksen jälkeen ja rättitalkoot työllistävät Riuttaa pitkin kesää.

Harjoituksissa Riutta palautelee palloja pelaajille. On hänet nähty isojen pelaajien post-treeneissäkin vakiokasvona.

- Pari kertaa on huuli haljennut, kun olen harjoituksissa ollut työntämässä pelaajia tyynyn kanssa. Vaikka huuli halkeaa, nautin kuitenkin osallistumisesta.

- Veikkaisin, että jokaisessa joukkueessa on huoltajalla oma roolinsa tehtävien suhteen. Jossain tehdään enemmän ja jossain vähemmän. Itse teen sen minkä osaan tai jos en osaa, opettelen. Joskus ihmiset kyselevät toimenkuvaani ja vastauksen saatuaan hieman hämmästelevät homman monimuotoisuutta. Onhan sitä homma paljon, mutta siitä saan omalla kohdallani syyttää vain itseäni.

 

Rakkaudesta se hevonenkin potkii

Riutta kertoo, että auttamisen suhteen hänellä ei ole mitään joukkue- tai lajirajoja. Hänen avustaan ovat nauttineet niin seuran juniorit kuin naisetkin. Kaikki, ketkä ovat apua pyytäneet, on aikaa aina heille löytynyt. Puhutaan sitten teippaamisesta tai henkisenä tukena olemisesta.

Pitkät vieraspelireissut ottavat veronsa. Riutan mukaan Uudenkaupungin ja Salon arkipelien jälkeen nukkumaan ei kannata edes käydä, kun aikaa nukkumiselle ei jää välttämättä tuntiakaan ennen leipätyöhön lähtemistä. 

Voisi sanoa, että huoltaja on pappi, henkinen valmentaja, ensihoitaja ja aika usein myös suutari.

- Sen olen oppinut, että jätän paljon tekemistä vierasreissun jälkeiselle päivälle. Itsensä kiireisenä pitäminen helpottaa väsymyksessä. Tähän väliin pakko sanoa kiitokset työnantajalle, koska pelireissut ovat mahdollistuneet täydellisesti, Riutta kiittelee.

- Koriksen merkitys on oikeastaan mittaamaton paikka. Elämässä on paljon merkittäviä asioita, kuten perhe, terveys ja työ. Koris kuuluu totta kai tärkeimpiin juttuihin minun elämässä. Miten muuten voisi selittää, että yli kuusikymppinen ukko pomppii parketilla nuorempien kanssa? Toisaalta voin rehellisesti sanoa, että koris antaa myös mieleen nuoruutta ja voimaa, puhumattakaan hyvistä sosiaalisista kontakteista.

Koripallo on vuosien varrella tuonut Riutan elämään moikkaustuttuja, mutta myös pitkiä ystävyyssuhteita. Aika Katajan penkin takana on tarjonnut yhteenkuuluvuuden tunnetta, joukkuehenkeä, vaikeuksista selviämistä. 

- Ehkä tärkeimpänä erilaisia tunteita: voittamista, häviämistä, iloa ja surua.

Riutta on kahdesti keväällä päässyt viettämään aikaa Pantteri-patsaan kanssa, kun Kataja juhli mestaruutta keväällä 2015 ja 2017. Kissa pääsi viettämään kesiään Riutan takan päällä tarkkaillen isäntäänsä.

Kahdeksan vuoden aikana Riutta on päässyt läheltä seuraamaan eri valmentajia ja pelaajia. Hänen mukaansa jokainen ansaitsi erityiskiitoksensa. Silti kaksi nousee esiin.

- Rannikon Teemua seuraamalla opin pelistä todella paljon. Pertun Atelta sain kiinnostuksen puolestaan Jordanin kenkiin. Aika moneen entiseen pelaajaan ja valmentajaan pidän yhteyttä ympäri maailman tänäkin päivänä, Riutta raottaa.

Katajan ensimmäistä mestarijoukkuetta Riutta muistelee erityisellä lämmöllä.

- Kausi oli aika vaikea eikä meiltä kai mitään suurtekoja odotettu. Joukkueen kasvu oli aivan huikea, eikä lopulta heikkoa lenkkiä ollut lainkaan. Sitä kautta enkä joukkuetta unohda varmasti koskaan, vaikka mitä tapahtuisi.

Haastattelun lopussa Riutta vakavoituu tärkeän asian äärellä.

- Ajat ovat nyt mitä ovat. Pysykää terveinä ja pitäkää omasta kunnostanne huolta.

 

Voit ilmiantaa Kuukauden korissydämeksi henkilöä tämän linkin kautta >