25.1.2011 Pitkän linjan valmentaja Pirjo Pellikka on luotsannut PuHun kehitysvammaisten koripallojoukkuetta kohta jo kuusi vuotta. Kehitysvammaisten ja vammattomien nuorten yhteinen Unified-toiminta on tuonut lisämaustetta harrastukseen ja vastustajia pelikentille.
Leveä hymy, kädet kohti kattoa ja peukut heilumaan. Ylävitoset paukkuvat kentällä ja tuomarikin saa pelin päätteeksi toverillisen halauksen. Unified-peleissä otetaan todella ilo irti onnistumisista ja yhdessä tekemisestä. Ensimmäiset kansalliset Unified-koripallopelit pelattiin Vantaan Ricoh-turnauksen yhteydessä 22.1.
– Se on joku käsittämätön juttu, miten Unified-toimintaan jää mukaan, kun siihen saa pienen kosketuspinnan. Maailma, jossa kehitysvammaiset nuoret elävät on valtavan hieno. Siinä olisi meillä kaikilla oppimista, Pellikka kuvailee.
Unified-koripallossa kehitysvammaiset urheilijat pelaavat samassa joukkueessa vammattomien partneripelaajien kanssa. Laji rantautui Suomeen vajaa vuosi sitten Euroopan komission tukeman kansainvälisen Unified-nuorisokoripallohankkeen myötä.
Lajissa painottuvat sosiaaliset elementit: tarkoitus on saada kehitysvammaiset ja vammattomat nuoret kohtaamaan toisensa ja samalla parantaa kehitysvammaisten harrastusmahdollisuuksia.
– Tämä ei ole ensisijaisesti kuntoutusta, vaan koripalloharrastus. Emme myöskään ole olemassa siksi, että haluamme vaikuttaa yhteiskunnan asenteisiin. Se tulee siinä sivutuotoksena, mutta lähtökohta on halu pelata koripalloa, Pellikka sanoo.
Suomeen on nuorisoprojektin myötä perustettu uusia joukkueita, ja pitkään ainoana kehitysvammaisten joukkueena toiminut PuHun Sisu saa nyt vastustajia kotimaasta. Suunnitelmissa on järjestää kansallista sarjatoimintaa ja tulevaisuudessa lähettää Suomesta edustusjoukkue kansainvälisiin kisoihin.
Unified-joukkueen valmentaminen ei Pellikan mukaan vaadi erityistaitoja. Kokemus kehitysvammaisten kanssa työskentelystä on etu, mutta ei lainkaan välttämättömyys.
– Se on enemmän asennekysymys, että uskaltaa lähteä mukaan toimintaan. Kehitys on hitaampaa, joten valmentajalta vaaditaan pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä.
Unified-koripallossa kentällä on yhtä aikaa kolme urheilijaa ja kaksi partneripelaajaa. Partnereiden tärkein tehtävä on lukea peliä, rakentaa tilanteita ja toimia mallina.
– Se on aika haastava rooli. Partnerit eivät saa hallita peliä ja tehdä kaikkia koreja. On tärkeää, ettei tiukka peli muutu kaksi vastaan kaksi –taisteluksi partnereiden kesken, Pellikka toteaa.
PuHun joukkueessa partnerina toimivan Saara Silvosen mielestä harrastus ei juuri eroa vammattomien joukkueessa pelaamisesta. Hänelle Unified-treenit ovat monesti viikon parhaita kohtia.
– Treeneissä tulee todella pysähdyttyä hetkeen, kohdattua ihmisiä ja oltua aidosti läsnä. Arvostan valtavasti sitä hetkessä elämistä ja jokaisesta tilanteesta nauttimista, mitä pelikaverit ovat minulle opettaneet.
Silvonen taputtaa vieressä istuvaa joukkuekaveri Aleksi Hienosta olalle ja yksissä tuumin he toteavat, miten hauskaa on tehdä kori, ottaa levypallo tai antaa hyvä syöttö. Näistä yksinkertaisista pienistä perusasioistahan koko lajin hienous syntyy.
Teksti: Jenni Juntunen
Pyörätuolikoripallon maajoukkueen kokeneimpaan kaartiin ja Suomen tunnetuimpiin vammaisurheilijoihin lukeutuva Leo-Pekka Tähti, 31, puhkuu intoa maajoukkueen paluusta kansainväliselle tasolle, heinäkuussa Portugalissa järjestettäviin C-sarjan EM-kisoihin.
Tapiolan Hongan kasvatti Mina Mojtahedi, 38, elää koripallounelmiaan todeksi Saksan pyörätuolikoripallomestari RSV Lahn-Dillin riveissä. Saksan tuplamestaruuden lisäksi Mojtahedin tarkoituksena on kruunata uransa vuoden 2012 Euroopan mestaruudella.
Suomalaisen tyttökoripallon taival korkeimmalle kansainväliselle tasolle jatkui sunnuntaina, kun 18-vuotiaiden tyttöjen maajoukkue saalisti ikäluokan EM-hopeaa jatkumona viime kesän 16-vuotiaiden tyttöjen Euroopan mestaruudelle. Joukkueen päävalmentaja Janne Hänninen uskoo, että kotimaiselle tyttö- ja naiskoripallolle on koittamassa ainutlaatuiset ajat.
Anniina Äijänen pääsi Trevison kanssa lähelle nousua Italian Serie A1:een, mutta jatkoaikatappio vesitti nousuhaaveet. Kokonaisuudessaan sekä Äijäsen että Trevison kausi oli vahvasti plusmerkkinen.
Alexander Madsen edusti viime kaudella katalonialaisseura Lleidaa, joka lähti ACB-liigaan sarjanousijana. Joukkue onnistui uusimaan paikkansa sarjassa, mutta Madsenin kauteen mahtui omat haasteensa.
Susijengin takamies Edon Maxhunilla oli tapahtumarikas kausi. Hän aloitti kauden Ranskassa, käväisi Italiassa ja päätti sen Turkissa.
Elias Valtonen pelasi hyvän kauden Espanjan ACB-liigan Granadassa, vaikka joukkueen kausi päättyi harmillisesti putoamiseen. Seuraavaksi Valtonen suuntaa katseensa kohti elokuun EM-kotikisoja.
Sara Bejedin ensimmäiseen ammattilaisvuoteen mahtui ylä- ja alamäkiä. Hän uskoo debyyttikauden oppien kantavan tulevaisuudessa.
Helmi Tulosen, 26, kausi Italian Serie A1:ssä päättyi ikävästi putoamiseen. Henkilökohtaisella tasolla Tulonen pelasi kuitenkin jälleen hyvän kauden.
Perttu Blomgrenin, 23, toiseen kauteen Euroopan korisparketeilla mahtui paljon. Hän aloitti kauden Sarajevossa, Bosniassa ja päätti sen Latvian liigan finaaleissa Ventspilsin riveissä. Susijengiläisistä Severi Kaukiainen pääsi juhlimaan Viron mestaruutta ja valittiin pudotuspelien MVP:ksi.