9.3.2020 14:11 Aulikki Koskinen on Basket.fi:n Kuukauden korissydän -juttusarjan toinen persoona. Koskinen toimii joukkueenjohtajana Tampereen Pyrinnön minipojissa ja pitää huolen, että pelaajat ovat oikeaan aikaan oikeassa paikassa – ilman, että tavarat olisivat hukassa.
Kaikki seurat tarvitsevat aulikkeja, onneksi oman pojan joukkueessa sellainen oli.
Kun tamperelainen Aulikki Koskinen kuulee, millaisilla sanoilla hänen aikaansaannoksistansa puhutaan, Tampereen Pyrinnön minipoikien -08:en joukkueenjohtaja jää miltei sanattomaksi.
- Harvoin näin kauniita sanoja saa kuulla, kiitos ilmiantajalle. Tämä on todella mieluinen yllätys minulle, Koskinen toteaa iloisena.
Koskinen eksyi puolivahingossa koripallon pariin 2010-luvun alkupuolella. Hänen tyttärensä kaveri houkutteli perheen esikoisen mukaan koripalloharrastukseen Pirkkalan Viriin. Koripallosta tuli hiljalleen koko perheen harrastus, kun tyttären pikkuveli seurasi siskoaan harjoituksiin, ja osallistui seuran järjestämään pallokouluun.
Kun poikia alkoi pyörimään hallilla tarpeeksi, Pirkkalan Viriin perustettiin supermikropoikien joukkue, jossa Koskisen kuopus aloitti koripalloharrastuksen.
- Minua pyydettiin joukkueenjohtajaksi ja lupauduin tehtävään yhdeksi syksyksi. Toimintaan tuli uuden joukkueen myötä paljon uusia vanhempia mukaan. Tunsin seuran toimintatavat ja ihmiset, joten tehtävään oli helppo ryhtyä. Vaikka tehtävän piti olla vain syksyn mittainen, samalla tiellä tässä vieläkin ollaan, Koskinen naurahtaa.
Nautin, kun saan salissa seurata poikien harjoittelua.
Koskinen otti uudet harrastajat siipiensä alle ja löysi kaikille vanhemmille sopivat roolit tukeakseen poikien korisharrastusta. Aulikki ystävällisen päättäväisesti teki heistä kellonkäyttäjiä, pöytäkirjanpitäjiä ja buffetinhoitajia.
Myöhemmin, poikien kasvaessa, he siirtyivät Pyrintöön. Koskinen siirtyi mukana Pirkanmaan suurimpaan koripalloseuraan.
Joukkueenjohtajan tehtävät ovat joukkueille kultaakin arvokkaampia. Työlistalla on muun muassa sarjailmoittautumiset, peliasut, kuljetukset, buffet-vuorojen organisointi, toimitsijoiden järjestäminen, turnauksiin ilmoittautumiset, rahan kerääminen vanhemmilta, asioiden tiedottaminen vanhemmille… Lista on pitkä.
- Virin aikoina pesin poikien peliasut, etteivät pojat hukkaa niitä. Nyt pojat ovat kasvaneet, ja samalla työnkuva on myös muuttunut, Koskinen toteaa.
- Kyllä tässä erinäisiä tunteja menee. Kun vien poikani harjoituksiin, en tule siinä välissä kotiin, vaan otan läppärin mukaan ja hoidan treenien ajan joukkueen asioita. Olen huomannut, että muille vanhemmille se on hyvä, että he näkevät joukkueenjohtajaa usein.
Koskisen mukaan kyseessä ei ole pelkkä poikien harrastus, vaan yhtä lailla heidän vanhempiensa yhteinen harrastus. Kun homma toimii ja viestit liikkuvat joukkueen ja vanhempien välillä, osapuolet pysyvät tyytyväisinä.
Olen saanut paljon uusia ystäviä lasten harrastuksien kautta jo Pirkkalan Virin ajoilta, joiden kanssa pidämme tiiviisti yhteyttä.
- Virin aikoina oli siinä mielessä helpompaa, kun pojat olivat niin pieniä. Silloin kaikki vanhemmat halusivat olla mukana seuraamassa, miten omilla lapsilla menee. Pelipaikoilla oli kaikilla vanhemmat mukana, nykyään peleihin mennään yhteiskuljetuksilla tai busseilla, Koskinen avaa.
Pyrintö on yksi Suomen suurimmista seuroista. Se näkyy myös joukkueenjohtajan työssä.
- Virissä asioita tehtiin maalaisjärjellä ja valmentajalta kyseltiin enemmän. Pyrinnössä esimerkiksi on omat buffeteista vastaavat henkilöt ja toiminta on joukkueenjohtajan näkökulmasta keskitetysti ohjattua toimintaa, joten itse saan keskittyä enemmän joukkueen asioihin, Koskinen kokee.
Poikien kasvaessa Koskien ei ole enää tarvinnut ”paimentaa” poikia.
- Nykyään on helpompaa. Enää puolet tavaroista on hukassa. Koko ajan mennään enemmän siihen suuntaan, että kaikilla on tavaroita sama määrä kuin tullessa peliin tai harjoituksiin, Koskinen naurahtaa.
Koskinen myöntää, että kiirettä pitää. Pojan koripalloharrastus ja omat joukkueenjohtajan tehtävät pitävät kiireisenä. Kun perhe on koriksesta vapaalla, tyttären jalkapalloharrastus täyttää kalenterin niinä arki-iltoina.
- Olemme lisäksi tyttären kanssa talkoolistalla ja olimme yleisurheilun SM-halleissa kahvipisteellä palvelemassa. Voisi sanoa, että toimenkuvani on kasvanut vuosien saatossa. Nautin, kun saan salissa seurata poikien harjoittelua.
- Olen saanut paljon uusia ystäviä lasten harrastuksien kautta jo Pirkkalan Virin ajoilta, joiden kanssa pidämme tiiviisti yhteyttä. Muuten sitä varmaan vaan istuisi illat kotona. Vaikka vapaa-aika onkin kortilla, tämä on mielenkiintoista ja kivaa hommaa kaikkinensa.
Koskinen on iloissaan saamastaan huomionosoituksesta.
- Valinta kuukauden korissydämeksi lämmittää mieltäni ihan suunnattomasti.
Voit ilmiantaa Kuukauden korissydämeksi henkilöä tämän linkin kautta.
Pekka Paulomäki on Basket.fi:n Kuukauden korissydän -juttusarjan neljäs persoona. Hän on kiitollinen karkkilalaiselle koripalloyhteisölle, joka nosti hänet takaisin jaloilleen.
Tapio ”Tapsa” Riutta on Basket.fi:n Kuukauden korissydän -juttusarjan kolmas persoona. Kataja Basketin huoltajana vapaa-aikaansa viettävälle Riutalle koripallo on henkireikä, jonka merkitys on hänelle korvaamaton.
Harri Vallila on Basket.fi:n Kuukauden korissydän -juttusarjan ensimmäinen persoona. Vallila on vuosikymmenen ajan ollut kameransa kanssa vangitsemassa peli-ilmeitä kuvien muodossa sarjatasosta riippumatta.
Susijengin tukipilariksi kasvanut Mikael Jantunen, 25, kertoo, ettei hänen uskonsa omiinsa hiipunut missään vaiheessa perjantain Belgia-vierasvoittoa, vaikka välillä näyttikin vaikealta. Jantunen ei kuitenkaan suostu tuulettelemaan voittoa ennen kuin Belgia on kaadettu tänään sunnuntai-iltana toistamiseen.
Saksan cupin Final Four -lopputurnaus pelataan viikonlopun aikana. Mestaruutta puolustaa Roosa Lehtorannan ja Elina Koskimiehen Saarlouis Royals.
Ensimmäiset aikuisten arvokisansa Susijengin paidassa viime kesänä pelannut Andre Gustavson, 26, on käynnistänyt kansainvälisen ammattilaisuransa Belgian suurseura Filou Oostendessa. Kolmen kuukauden otannan perusteella Gustavson osaa kertoa, että illan MM-karsintavastustajan, Belgian, pelaajat ovat parhaimmillaan täsmällisessä taitokoripallossa.
Susijengi sai alkutalven elintärkeässä Ranska-voitossaan rutkasti apuja nuoremmalta kalustoltaan, mutta myös senioriosaston sentteri Alexander Madsen säästi parhaansa ratkaisuhetkille. Jo vuosikymmenen päivät susipaitaa kantanut Madsen, 31, kehuu vuolaasti nuorta susipolvea, mutta luottaa kokemuksensa kantavaan vielä pitkään.
Seuratoiminnan kehittämistuki on opetus- ja kulttuuriministeriön tarjoama avustus lasten ja nuorten liikuntaharrastuksen lisäämiseen sekä monipuolisen organisoidun liikunnan kehittämiseen. Vuoden 2026 haku on käynnissä 2.3.-30.3.2026. Seuratukea haetaan OKM:n kautta.
Jo vuosien ajan Susijengin tulevaisuuden runkopelaajaksi uumoiltu Mustapha Amzil, 24, teki odotetun maajoukkuedebyyttinsä viime kesänä ja loisti avainroolissa joulukuussa, kun Susijengi kaatoi kotonaan Ranskan. Talven MM-karsintaikkunan alkaessa Amzil kertoo olevansa valmis mihin tahansa rooliin pitkällä matkalla kohti Qatarin MM-parketteja.
Lassi Nikkarisen ensimmäinen kausi Euroopassa ei ole ollut kaikista helpoin. Nyt Nikkarinen on löytänyt paikan, jossa häneen luotetaan.