27.5.2020 11:38 Vain kaksi tappiota runkosarjakauden aikana, 3-0-voitto Hongasta puolivälierissä, 3-0-voitto Peli-Karhuista välierissä ja Äänekosken Huima nurin finaaleissa voitoin 3-0. Lappeenrannan Catzin neljäs perättäinen mestaruus keväällä 2015 oli sanakirjaesimerkki suvereniteetista ja silkasta ylivoimasta, jolla Catz hallitsi Naisten Korisliigaa 2010-luvulla.
Catz, Lappeenranta – Äänekosken Huima 79-67 (19-19, 36-38, 62-55)
Catz: Alexandria Anderson 21/8/3 syöttöä/8 riistoa, Lena Reshetko 17/12/5 riistoa, Chelsea Douglas 15/0, Chandrea Jones 13/12/5 syöttöä/4 riistoa, Lotta Hämäläinen 10/5/3 syöttöä.
Huima: Michaela Houser 19/0/6 syöttöä/7 riistoa, Kenya Robinson 18/15/3 syöttöä, Chandra Harris 11/11, Camilla Grönberg 11/6, Noora Lakaniemi 7/4.
Äänekosken Huima ei Naisten Korisliigan runkosarjakauden 2014-15 etukäteisuumoiluissa yltänyt ennakkosuosikkien eikä edes kärjen haastajien kategoriaan, mutta kohosi sinnikkäästi pitkin talvikautta sarjataulukossa ylöspäin ja eteni lopulta finaaliin, missä sai vastaansa kolme perättäistä mestaruutta voittaneen ja kahden ja puolen kauden aikana vain kolme ottelua (!) hävinneen Catzin.
Kevään 2015 finaalien avauspuoliskolla Huima ei kumarrellut kuvia. Kenya Robinson ja Chandra Harris ottivat korinalustat haltuun, Michaela Houser rakensi peliä taivaallisella kosketuksella, Camilla Grönberg osui kaaren takaa ja äänekoskelaiset lähtivät tauolle 36-38-johtoasemasta.
Kuten useimmat uumoilivat, tauon jälkeen Catz sai alkupuoliskolla yskähdelleen hyökkäyspelinsä kuntoon. Alexandria Anderson ja Lena Reshetko vastasivat Robinsonin ja Harrisin haasteeseen ja enemmän ja Harris kuihtui kuolevaiseksi Andersonin käsittelyssä. Chandrea Jones pääsi juoksemaan kenttää ja Chelsea Douglas ja Lotta Hämäläinen alkoivat osua heitossaan. Lopulta Lappeenrannan urheilutalon tulostauluun kirjattiin selkeä 12 pisteen johto.
Äänekosken Huima – Catz, Lappeenranta 66-77 (23-16, 29-35, 47-59)
Huima: Chandra Harris 26/14/4 riistoa, Michaela Houser 23/6/4 syöttöä, Camilla Grönberg 8/2, Kenya Robinson 6/11/3 riistoa.
Catz: Chandrea Jones 28/9/3 syöttöä/3 riistoa, Veera Pirttinen 14/2, Lena Reshetko 11/11/4 syöttöä, Alexandria Anderson 11/8, Chelsea Douglas 9/1/3 syöttöä.
Catz pääsi edellisen kerran maistamaan Äänekosken liikuntatalon tunnelmaa kevään 2013 finaaleissa ja jälleen kerran sisäsuomalaiset keräsivät keltasinisen hullunmyllyn kotijoukkueen tueksi: peräti 1280 katsojaa hurrasi kurkku suorana, kun Chandra Harris-Michaela Houser-kaksikko johdatti avauskympin päätteeksi Huiman 23-16-johtoon.
Toisella puoliskolla Catz kohosi taas kerran kanveesista. Huima sai kymmeneen minuuttiin aikaiseksi vaivaiset kuusi pistettä ja tarrasi otteen pelistä. Vaikka Huima paimensi Alexandria Andersonin hyökkäyspäässä kuolevaisten joukkoon, Anderson nousi tasolleen puolustuksen ankkurina, kun taas hyökkäyksessä Chandrea Jones kunnostautui jokapaikanhöylänä.
Catz pysytteli pitkään noin kymmenen pisteen johtoasemassa, mutta Huima sai etsikkoaikansa kuusi minuuttia ennen loppua, kun Chelsea Douglas ja Alexandria Anderson lensivät kumpikin ulos viiden virheen johdosta. Huima kohosi infernaalisessa metelissä seitsemän pisteen päähän, mutta Catz pysytteli Lena Reshetkosta, Chandrea Jonesista ja kolmesta A-tytöstä koostuvan viisikon kanssa pinnalla. Erityiseen vireeseen ylsi 14 pistettä jäätävän tarkalla heittopelillä naulannut Pirttinen.
Catz, Lappeenranta – Äänekosken Huima 86-62 (34-16, 53-27, 63-34)
Catz: Chandrea Jones 23/8/4 syöttöä/2 blokkia, Lena Reshetko 17/11/4 riistoa/2 blokkia, Alexandria Anderson 16/5/6 syöttöä/4 riistoa, Chelsea Douglas 14/2.
Huima: Michaela Houser 25/6/6 syöttöä/3 riistoa, Chandra Harris 23/7/2 blokkia, Kenya Robinson 6/6.
Finaalisarjan palattua Lappeenrantaan ja Catzin haettua mestaruuden katkolle ei kissalauman menoa pysäyttänyt mikään. Catz räjähti telineistä kotiyleisönsä siivittävänä ja erityisesti Chandrea Jones ja Lena Reshetko onnistuivat kaikessa. Avausneljänneksen jälkeen Catz oli rynninyt 34-16-johtoon ja tauolla taululla oli peräti 26 pisteen johtolukemat.
Vaikka toisella puoliskolla Catzin hyökkäystahti tasaantui, kotijoukkue piti piinkovalla joukkuepuolustuksellaan huolen siitä, ettei Huima nousisi enää pelottelemaan. Neljäs perättäinen mestaruus ratkesi lappeenrantalaisille lopulta näytöstyyliin.
- Joka ikisessä ottelussa tavoitteemme oli olla parempi kuin edellisessä ja kehityimme valtavasti kauden aikana. Oli tilanne mikä hyvänsä, tiesin, että pelaajat ympärilläni ovat apunani, Lena Reshetko hymyili kultamitali kaulassaan.
- Ensimmäiseen finaaliotteluun lähtiessä meillä oli kymmenen päivän tauko, joten olimme alussa ruosteessa. Kun siitä selvisimme ja klaarasimme vielä toisen osaottelun vaikean lopun Äänekoskella meille, esitimmekin tänään kauden parasta peliämme ensimmäiset 15 minuuttia. Kauden paras esitys oikeaan paikkaan, ”kultasormi” Mika Haakana kiitteli.
Forssan Alun naisten Korisliiga-joukkue sai mieluisan paluumuuttajan, kun 26-vuotias Loyd palaa joukkueeseen vuoden tauon jälkeen. Ensimmäisellä kaudellaan Loyd oli sarjan paras pisteiden tekijä.
Naisten Korisliigaan valmistautuva lappeenrantalainen Catz on kiinnittänyt edustusjoukkueensa päävalmentajaksi Mika Haakanan, jolle tuleva kausi on yhdestoista joukkueen luotsina.
Saatuaan äitiyslomalta palanneen Lena Reshetkon takaisin vahvuuteensa oli Catz lähellä nousta Naisten Korisliigan mestarin valtaistuimelle kahden välikauden jälkeen. Hallitseva mestari Peli-Karhut pakotti kuitenkin sinnikkään haastajansa seinää vasten ja varmisti mestaruutensa vieraskentällä toisena keväänä peräkkäin.
Luovutettuaan edellisenä keväänä Naisten Korisliigan mestarin valtikan Hyvinkään Pontevalle palasi Catz kauteen 2017-18 revanssi mielessään ja veikin runkosarjan nimiinsä suvereenisti. Finaaleissa kissalauma jäi kuitenkin kakkoseksi henki päällä pelanneiden Peli-Karhujen rinnalla, kun kotkalaiset tyylittelivät viidennen osaottelun nimiinsä tahdolla ja taidolla.
Suomen Koripalloliitto on myöntänyt pääsarjojen sarjapaikat pelikaudelle 2020-21. Korisliigaan myönnettiin 12 ja naisten Korisliigaan 10 sarjalisenssiä. Suurin muutos nähdään miesten I divisioona B:ssä sekä naisten I divisioonassa, joiden joukkuemäärät kasvavat.
Suomen koripallon huipputalentti ja yleisöäänestyksessä naisten Korisliigan vuoden pelaajaksi arvostettu Awak Kuier, 18, on allekirjoittanut pelaajasopimuksen Italian Serie A:ssa pelaavan Virtus Eirene Ragusan kanssa.
Kevään 2017 finaaleihin lähdettäessä oli varmaa, että mestari tulisi vaihtumaan, kun viisi perättäistä kultaa voittanut Catz tipahti välierissä. Espoo United kuittasi finaalien kaksi ensimmäistä osaotteluvoittoa nimiinsä, mutta Hyvinkään Ponteva ryhdistäytyi ja rynni Taru Tuukkanen johtohahmonaan kolmen perättäisen voiton myötä ensimmäiseen mestaruuteensa.
Meral Bedretdin, 27, on kulkenut pitkän matkan Lauttasaaresta, Espoon, Tampereen ja Hyvinkään kautta Forssaan. Väliin on mahtunut myös Brysseliä ja Montpellieriä. Valmentajia on mahtunut matkalle reilusti, mutta kuusi nousee kaikkein merkittävimmiksi.
Naisten Korisliigan kärkikahinoihin ilmestyi keväällä 2016 uusi nimi, kun kokeneiden suomalaispelaajien kannattelema Hyvinkään Ponteva kohosi runkosarjan kakkossijalle. Finaaleissa tanssittiin kuitenkin vanhaa tuttua säveltä, kun rautaisella rutiinilla varustettu Catz luuti hyvinkääläiset tieltään viidenteen perättäiseen mestaruuteensa.
Ella Salminen, 21, ei ole välttämättä säväyttänyt sinua junnupelaajana, mutta aikuispelaajana kyllä. Salminen on noussut pyöreän nollan junnumaajoukkuekokemuksella Susiladies-rinkiläiseksi, jonka tulevaisuudessa kiiltää ulkomaankentät.
Kokenut sentteri Minna Sten aloittaa jo viidennentoista kautensa Naisten Korisliigassa, kun 32-vuotias Sten on tehnyt jatkosopimuksen Peli-Karhujen kanssa.
Saara Sandell, 26, on Naisten Korisliigan jokapaikanhöylä, jonka vasuri laukoi päättyneellä kaudella kolmen pisteen heittoja kasvattajaseuransa EBT:n riveissä. Sandell nostaa merkittävimmiksi valmentajikseen urallaan Tapio Ahosen, Tuomas Rahkosen ja Kimmo Kujansivun.
Voitettuaan Naisten Korisliigan mestaruuden jo kahtena edellisenä keväänä Lappeenrannan Catz nytkähti todelliseen dynastiamoodiin, kun joukkue selvitti kauden 2013-14 runkosarjan ja kaksi ensimmäistä pudotuspelikierrosta kokonaan tappioitta. Finaaleissa Peli-Karhut haki Catzista yhden otteluvoiton, mutta kolmas perättäismestaruus matkasi silti Lappeenrantaan.
Tuulia Timo, 23, on elävä esimerkki siitä, että Vimpelistä tulee korintekijöitä. Päättyneellä kaudella Timo nousi pohjanmaalaisella identiteetillä ja hullun heittäjän mentaliteetilla yhdeksi Naisten Korisliigan parhaiksi kotimaisiksi pisteidentekijöiksi Catz Lappeenrannassa.
2010-luvun ensimmäisinä vuosina Naisten Korisliigan finaaleissa nähtiin toinen toistaan kutkuttavampia jännitysnäytelmiä, mutta keväällä 2013 nupuillaan ollut Catz-dynastia puhkesi täyteen kukintoonsa. ”Kissalauma” päätti kautensa 24 voiton putkeen ja päihitti finaalissa hegemoniavastustajansa Peli-Karhut suoraan otteluvoitoin 3-0.
Lappeenrannan Catz palasi kultakantaan yhden välikauden jälkeen keväällä 2012 pyyhittyään mielestään edelliskevään tappionsa Peli-Karhuille. Vaikka Catzin kausi oli riemumarssia voitosta voittoon, sinnikäs haastaja Äänekosken Huima oli laittaa luun kissojen kurkkuun viisimatsiseksi venyneessä finaalisarjassa.
Kevään 2010 Naisten Korisliigan finaalit päättyivät kultajuhliin Lappeenrannassa, kun Catz onnistui neljännellä yrittämällä tuomaan seuralle sen historian ensimmäisen SM-kullan. Hopealle jäänyt Peli-Karhut sisuuntui tappiostaan ja tuli kevään 2011 finaaleihin täynnä tulta ja tappuraa. Mestaruus irtosi Kotkaan lopulta Catzin kotikentällä.
Alexandra Ailukselle kulunut kausi oli läpimurtokausi Naisten Korisliigassa. Pelaajan tavoitteena on jatkaa kehittymistä ja ponnistaa tulevaisuudessa Euroopan kentille.
Karahdettuaan perättäisinä finaalikeväinä ensiksi kahdesti Peli-Karhuihin ja sitten Espoo Teamiin käänsi Catz viimein kurssinsa Naisten Korisliigan vuoden 2010 finaaleissa. Lappeenrantalaisjoukkueen historian ensimmäinen Suomen mestaruus lohkesi lopulta ikimuistoisimpaan mahdolliseen tapaan – viidennessä ottelussa.
EBT:ssä lajiharjoittelu on tällä hetkellä hyvin itsenäistä. Päävalmentaja Niko Hellman näkee, että itsenäinen harjoittelu voi opettaa pelaajille asioita, joita ei normaaleissa joukkueharjoituksissa opittaisi.