Huone oli karu ja tunkkainen. Yksi seinä oli maalattu myrkynvihreäksi, muilla seinillä repsotti epämääräinen vihreänruskea tapetti. Ikkunaa huoneessa ei ollut. Katosta roikkui himmeä varjostimeton lamppu. Saija huomasi makaavansa ruskealla kuluneella vuodesohvalla. Muuta kalustusta huoneessa ei sitten ollutkaan. Lattiaa peitti parhaat päivänsä nähnyt harmaa matto. Huoneen ovi oli suljettu. Saija mietti, mahtoiko se olla lukossa.
Takaraivossa oli selvästi erottuva kuhmu. Saija tunsi lievää päänsärkyä. Olo oli tahmea ja hutera. Hän yritti muistella mitä oli tapahtunut. Taksimatka Korkeavuorenkadulle. Isku päähän. Herääminen vieraassa autossa. Saapuminen ”älypallotehtaaseen”.
Saija muisti, että hänet ohjattiin avaraan huoneeseen, jossa kolme miestä odotti häntä. Moderni toimistotila oli tyylikkäästi sisustettu. Näkymää pehmensivät aistikkaasti sijoitellut valtavan kokoiset huonekasvit.
Tunnelma oli kuitenkin alusta alkaen kaikkea muuta kuin pehmeä. Kireänsävyistä kuulustelua, painostamista, sitten vain usvaa… ”Allekirjoittakaa, neiti Leini ”, olivat viimeiset sanat jotka hän muisti kuulleensa ennen pyörtymistään.
Jostain syystä Saijan mieleen palasi Karhuvuoren tapahtumien jälkeen käyty puhelinkeskustelu Tom Kaminskyn kanssa. Tämä kertoi keskustelleensa urheilulukion aikaisen valmentajansa Hans ”Munkki ” Ketosen kanssa Karhuvuoren tapahtumista, älypallosta, opiskeluvuosistaan. Kaminsky oli 1980-luvun puolivälissä aloittanut opiskelut Märskyssä. Koulu ei ollut maistunut. Mieli oli halannut vaihto-oppilasvuoteen Yhdysvaltoihin. Ketosella oli laajasti verkostoitunut korisystävä Keijo Suominen, jonka avustuksella Tomille löytyikin paikka New Yorkista.
Kaminsky kertoi, että Suominen on matkustellut viime vuosina ahkerasti ympäri maailmaa, myös Etelä-Amerikassa. Saijan mielessä tämä tieto yhdistyi nyt välittömästi Karhuvuoren tapahtumiin. Eteläamerikkalaisen näköisen miehen kerrottiin käyskennelleen käytävillä keskeytyneen ottelun jälkimainingeissa.
Kuin salamana kirkkaalta taivaalta Saijan mieleen välähti myös yhteys Salmelaisen, Kaminskyn, Ketosen ja nykyisen ToPo-valmentajan Pekkarisen välillä: Hesan Namika! Niin, voisiko ToPo-taustaisilla Brain-Ball -miehillä ja Namikan entisen mafian miehillä olla yhteisiä bisneksiä…
Yhtäkkiä synkeän huoneen ovi avautui ja iso mieshahmo astui sisään. Hän katseli uupuneen oloista Saijaa ja sanoi selvällä englannin kielellä: ”I hope you have made your choice, miss Leini.”