Urheilutoimittaja Jouni Virta oli taas kerran iltavuorossa Pasilassa. Kokenut toimittaja hoiti illan urheiluradioita tuhannen lähetyksen rutiinilla. Rutiinia palloiluvoittoinen ilta olikin.
Ennen kello 21:n viimeistä lähetystä, Virta selaili palloilusarjojen tilanteita. Ennakkosuosikit näyttivät olevan niskan päällä. Terävää uutiskamaa ilta ei tarjoaisi. Jääkiekko veisi tapansa mukaan isommat minuutit, mutta Virta halusi aina mahduttaa lähetykseen myös sisäpalloilujen tulokset.
Puoli yhdeksän aikaan Virta jäi ihmettelemään Kotkan korispelin liveseurannan jämähtämistä. Ottelu näytti seisahtuneen minuutille 32. Virta vilkaisi kelloaan ja haki kupin kahvia. Palattuaan työpisteeseen basket.fi:ssä ei ollut mitään eloa.
Reistaako digimaailma? Ottelun olisi pitänyt päättyä jo vartti sitten. Lähetykseen oli vielä parikymmentä minuuttia aikaa. Virta soitti Ylen Kotkan avustajalle.
Mies vastasi ja vaikutti hengästyneeltä.
“Olin juuri soittamassa. Täällä on joku ihme hässäkkä”, monikymmenvuotinen avustaja Pentti Ahtaaja puuskahti. Virta oli varma, että Ahtaaja vastaisi jo läheisestä pubista, mutta yllättyi kun jotenkin hätäinen mies oli vielä pelipaikalla.
“Kerro äkkiä”, saan vielä jotain illan viimeiseen.
“Valot katkesivat hallista ainakin viideksi minuutiksi. Edes hätäuloskäynnin valot eivät näkyneet. Aika kummitusmainen olo. Kun valot syttyivät joku omituinen hässäkkä jatkui. Pukukoppikäytävällä oli hirveä kuhina. Varsinkin Katajan joukkue oli jotenkin tosi hämmentynyt. Äsken hallille tuli poliisiauto ja ambulanssi”, Ahtaaja kertoi.
Virta vielä varmisti, että ottelu on keskeytetty. “Siltä vaikuttaa”, Ahtaaja sanoi.
Virta oli tyytyväinen. Saatiinpa viimeiseen lähetykseen uutiskärki! Ottelun keskeyttäminen pääsarjassa on aina uutinen. Juuri ennen lähetystä Virta vielä tarkisti, että STT:llä eikä muillakaan ollut mitään tietoa Kotkan hässäkästä. Sähke saatiin myös TV:n Urheiluruutuun. Uutisvoitto, vaikka pienikin, on aina uutisvoitto.
Lähetyksen jälkeen Virta soitti molempien joukkueiden valmentajille, Kotkan Tom Kaminskylle ja Katajan Pekka Salmelaiselle. Valmentajat kertoivat, että ottelua oli mahdoton jatkaa. Tilanne oli sekava, sähköjen toimivuudesta ei ollut varmuutta ja tulostaulu oli täysin black outissa.
Virta tenttasi tuttuja miehiä. Kokeneet valmentajat olivat jotenkin hermostuneita. Virta kyseli ja kaarteli, mutta ei saanut selville, mikä miehiä hermostutti.
No, olihan ottelun keskeyttäminen aika epätavallista. Virta teki uutisen verkkoon, sanoi yötoimittajalle, että tsekkaa tuleeko Kotkasta mitään lisätietoa ja lähti kotiin.
Aamulla Virta heräili hissuksiin, sillä hän menisi taas tänään iltavuoroon. Virta katseli lehtien verkkosivuilta ja basket.fi:stä, oliko Kotkan tapahtumista jotain lisätietoja. Pelkät perusuutiset. Toki Kotkan Sanomissa perusteellisempi kuvaus tapahtumista. Jutun lopussa oli kummallinen lause. “Tapahtumien ympärillä lähti heti liikkeelle vahva huhumylly.” Mitä huhuilua sähkökatkossa oli, Virta mietti.
Puhelin soi kesken aamiaisen. Virta oli yllättynyt, sillä puhelimessa oli koripallo- ja urheilupiireistä tuttu Saija Leini. Asuikohan se Tampereella? Virta muisteli, että se oli entinen kyttä. Ei Virta Leiniä hyvin tuntenut, joten puhelu oli vähän hämmentävä.
Sen kummemmin lämmittelemättä Leini ryhtyi kyselemään Virralta muutaman kuukauden takaisesta jutusta, joka käsitteli Suomessa kehiteltävää älykoripalloa.
Virta oli vuosia seurannut älykoripallohanketta. Sinänsä fiksu idea, mutta vanhoillinen urheilumaailma vastusti tuotakin hanketta hartiavoimin. Ja olihan pallossa ollut paljon lastentauteja.
Kaikki muuttui puoli vuotta sitten, kun Slushin yhteydessä kerrottiin, että Brain-Ball -hanke oli saanut jostain ulkomailta ison start up -sijoituksen. Huhuttiin jopa kymmenistä miljoonista. Sijoittajan taustoistakin puhuttiin paljon. Liettualaiset ja venäläiset olivat kuulemma olleet kiinnostuneita. ICT-maailman kärkeen noussut Israelkin oli tarjonnut isoja pääomia. Huhujen mukaan jenkkiraha kuitenkin voitti. Ehkä jokin suurista amerikkalaisalustoista. Varmuutta ei kuitenkaan ollut.
Leini tivasi jutusta ja jutunteosta. Virta kertoi haastatelleensa firmaa pyörittävää kolmikkoa, kaikki entisiä koripalloilijoita. Kovin olivat olleet salamyhkäisiä. Hänelle ei edes palloa näytetty. Kovaa itsevarmuutta kolmikko uhkui.
Virta naurahti Leinille, että “enempi kaverit ovat viime aikoina esiintyneet Talouselämän kasvuyritysjutuissa ja erilaisilla viihdepalstoilla kuin urheilujutuissa”.
Kolmikon 30 neliön toimisto Itä-Pasilassa oli vaihtunut Etelä-Helsingin upeisiin toimistotiloihin vanhassa teollisuusrakennuksessa. Kolmen kaverin ja osa-aikaisen assarin ryhmä oli vaihtunut monikymmenpäiseksi tiimiksi jakkupukuja ja geelipäisiä nörttejä. Omistajakolmikon Toyotat olivat vaihtuneet Tesloiksi.
Turha kadehtia. Jos älypallo löisi maailmanlaajuisesti läpi, kyse olisi satojen miljoonien bisneksestä. Pallon ympärille oli helppo kuvitella datasta ja sen hyödyntämisestä ekosysteemin ja bisneksen, jonka sijoittaja-arvo olisi jo miljardeissa.
Leini kyseli omistajien taustoista. Virta tunsi miehet koriskuvioista hyvin. Eivät he mitään tähtiä olleet. Nuorisomaajoukkueet läpikolunneita, mutta sitten SM-sarjajoukkueissaan jämähtivät seitsemänneksi tai kahdeksanneksi mieheksi aika pienille minuuteille. Koulut olivat koriksen ohessa toki hoitaneet.
Virta muisteli naurahtaneensa Kisahallin lehdistökatsomossa, kun kolmikko tuli katsomaan pari viikkoa sitten runkosarjan peliä. Kisahallin käytävät eivät meinanneet riittää mittatilauspuvuissa esiintyneille entisille penkkimiehille. Vielä vuosi sitten heidät näki peleissä lenkkareissa ja kuluneissa huppareissa.
Kolmikko purjehti parhaille VIP-paikoille mennessään poskisuudelmia ja toverillisia selkääntaputuksia viljellen. Heidän mukanaan oli pari ulkomaalaisen näköistä miestä. Olisivatkohan nuo sijoittajia, Virta mietti ja pyysi tuttua free-kuvaajaa ottamaan viisikosta pari kuvaa. “Tarjoan kaljat Päädyssä”, Virta lupasi hövelisti.
Virta alkoi jo ihmetellä Leinin kiinnostusta. Hän vastasi vältellen Virran vastakysymyksiin. Virta halusi lopetella puhelun ja sopivaksi small talkiksi tokaisi, että kumma juttu tuo Kotkan ottelun eilisiltainen keskeytys. Leini oli jonkin aikaa hiljaa ja sanoi sitten, että sattui olemaan paikalla. Virta aikoi tehdä lisäkysymyksiä, mutta Leini lopetti puhelun nopeasti - “joku taitaa koputtaa linjoilla” ja puhelu katkesi.
Virta jatkoi murojen syöntiä hieman ihmeissään. Mikä ihmeen soitto tuo oli? Oliko Leini esittäytynyt poliisina tai etsivänä? Vai koripalloihmisenä? Virran uutisnenää kutitti.
Kului puoli tuntia ja puhelin soi taas. Virta ihmetteli, sillä nykyäänhän viestintä hoidetaan mieluusti kaikin muin tavoin kuin soittelemalla.
Tuntematon numero. Lehdenmyyjä tai sitten joku aamutahmea porukka haluaa ratkaisun johonkin urheilukysymykseen. Aiemmin jo eläköityneelle Pena Lahdelle menneet vedonlyöntipuhelut, varsinkin koripalloaiheiset, olivat jo kauan sitten siirtyneet Virralle. Onneksi niitä tulee näin googleaikana enää harvakseen.
Virta vastasi.
“Virta?”
“Puhelimessa.”
“Luit eilen radiossa uutisen Kotkan korispelistä.”
“Joo.”
“Tsekkaa se kunnolla.”
“Mitä siitä. Kotkassa taas rahat loppu. Sähkölaskut maksamatta.”
“Älä vitsaile. Iso juttu.”
“Miten niin?”
“Katajan takamies ja älypallo.”
Virta yritti kysyä tarkemmin, mutta puhelin suljettiin. Numero ei näkynyt. Jotain tuttua äänessä oli…
Virta keitti lisää kahvia. Omituista. Kaksi yllättävää puhelua. Älypallo liittyi molempiin.
Virta naputteli pöydän pintaa, tuumaili ja tarttui puhelimeen. Pentti Ahtaajan ääni oli melkoisen tummaa paahtoa, joten hän oli ehtinyt illalla kantapubiinsa.
“Kerro illan matsista lisää”, Virta sanoi ilman lämmittelyjä. Ahtaaja kävi illan tapahtumat uudelleen läpi ja kertoi, että illalla pubiin levisi ihme juttuja, kun Kotkan korisväkeä valui sinne. Pelipalloa oli kuulemma etsitty kissojen ja koirien kanssa. Kuuluttajakin oli kysellyt pallosta. Mitä helvettiä yhdestä pallosta? Omituisempaa oli, että kuuluttaja oli myös kysellyt Katajan takamiehen Jonne Tolosen perään. “Jonne sinua odotetaan pukuhuoneessa.” Näistä pubissa kuhistiin. Neljännen tuopin juttuja oli jo se, että Katajan pukuhuoneeseen olisi ilmestynyt jossain vaiheessa Loimaan Vallu Mäläskäinen täydessä peliasussa, vaikka sillä piti olla peli Tampereella.
Ahtaaja kertoi vielä, että poliisikin oli poikennut pubissa. Jutellut muutaman koriskundin kanssa, mutta lähtenyt sitten eteenpäin. Virta kiitteli ja pyysi pitämään hänet ajan tasalla. Pienessä kaupungissa riitti nyt kuhinaa.
Leini, poliisit, kadonnut pelaaja, Virta mietiskeli. Hän päätti soittaa päätoimittaja Purolalle. Virta halusi juttuun rikostoimittajan ja aluetoimitusten apua. Purola oli enemmän lentopallomiehiä, mutta kyllä hän tästä jutusta innostuisi.
Kun Virta oli tehnyt viimeisen älypallojutun, Purola oli kysellyt pallosta aidosti kiinnostuneena Pasilan kahvilassa. Virran mieleen oli jäänyt Purolan toimittajille tyypillinen kyyninen kommentti. “Kyllä älypallolle käyttöä koripallossa on. Edes jotain älyä siihenkin peliin. Ennen sentään oli kunnon syvää serbialaistyyppistä sentteripeliä ja kunnon korinaluspainia. Nyt vaan juoksennellaan kuin pässit narussa edes takaisin kolmen pisteen viivaa ja heitetään viimeisellä sekunnilla hätäinen kolmonen kulmasta.”
Virta sai Purolan nopeasti kiinni. Purola kuunteli tarkkaan. Sanoi soittavansa kohta takaisin. Vartin päästä puhelin soi.
Purola kertoi, että Kotkan ja Joensuun aluetoimitukset ovatkin jo jutun päällä. Molemmat ovat tehneet aiheesta aamuun paikalliset sähkeet ja radiouutisen. “Soita rikostoimittaja Silja Unkulalle. Silja saa tonkia poliiseja, pidä sinä urheilupuoli, jakakaa työt myös aluetoimitusten kanssa”, Purola käskytti. “Tässä voi olla jotain isompaa.”
Virta soitti Siljalle, joka lupasi olla poliisiin yhteydessä ja tsekata huhun kadonneesta pelaajasta. Virta kaiveli arkistosta älypallojuttuja ja tietoja Brain-Ballista sekä perustajakolmikosta. Virta löysi koneeltaan myös muutaman kuvan Kisahallista.
Brain-Ballin omistajat Simo Heino, Kari Olenius ja Pekka Holtari katsoivat kameraan itsevarmoina. Omituista oli heidän seurassaan olleiden miesten käytös. Toinen oli painanut päänsä alas ja nostanut käden otsalleen. Hänen kasvonsa eivät erottuneet. Toinenkin oli kääntänyt kasvonsa sivuun. Selvästi ulkomaalaistaustaisia miehiä.
Virta yritti tavoitella Heinoa, Oleniusta ja Holtaria, mutta kukaan ei vastannut. Toimistolta vastasi kirkasääninen assistentti ja lupasi ottaa soittopyynnön. Virta soitteli uudelleen Katajan ja Kotkan valmentajille, ottelun tuomareille ja parille tutulle koristyypille Kotkaan. Mitään uutta ei ilmennyt.
Parin tunnin päästä Silja soitti. Joensuun poliisi oli kertonut, että Jonne Tolosesta oli tehty katoamisilmoitus. Hän ei todellakaan ollut lähtenyt joukkueen mukana Kotkasta, vaikka joensuulaiset olivat häntä pari tuntia odotelleet ja etsineet. Tolosen puhelin oli mykkä.
Silja kertoi, että Joensuun aluetoimituksen toimittaja oli käynyt Tolosen kotona. Oven avasi itkuinen tyttöystävä, joka oli tehnyt katoamisilmoituksen. “Kyllä Jonne joskus saunailtojen jälkeen on vähän viipynyt, mutta koskaan ei ole tapahtunut mitään tällaista”, nuori nainen nyyhkytti. Jonnesta ei ollut kuulunut mitään.
Yle teki uutisen takamiehen katoamisesta. Uutisessa oli enemmän kysymyksiä kuin vastauksia ja vedottiin yleisövihjeisiin. Kohta iltapäivälehdet repivät isommat uutiset “Kotkan mysteeriottelusta”. Mitään uutta tietoa uutisissa ei ollut.
Silja kertoi vielä, että jutun ympärillä hääräsi omituinen porukka Tampereen suunnasta. Poliisi oli heidän toiminnastaan jo närkästynyt, vaikka ryhmän vetäjä Saija Leini olikin entinen poliisi. Virta kertoi Leinin aamuisesta soitosta. Olikohan liiton yliaktiivinen toimitusjohtaja Aki Koivuvuono taas lähtenyt sooloilemaan väärälle pelikentälle?
Keväinen räntäsade valui viiden miehen niskaan, jotka kävelivät Munkkiniemen Laajalahdentiellä yhteiskoulun suunnasta kohti läheistä ravitsemusliikettä. Torpan Poikien valmennus- ja vähän muukin johto oli menossa divariottelun jälkeiseen palaveriin.
Yläkerrassa oli vain muutamassa pöydässä väkeä. Katsomosta oli jonkin verran valunut porukkaa alakerran pubiin.
Niukka voitto Oulusta oli äkkiä käyty läpi. Oulu ei oikein innosta, ei pelaajia eikä katsojia. ToPo:n penkkikin oli poikkeuksellisesti ottanut vain kaksi tekua.
Puhe kääntyi vuorokauden takaiseen Kotka-Kataja -otteluun. Pöydässä spekuloitiin, mitä ottelussa oli tapahtunut ja minne Jonne Tolonen oli kadonnut. Puhelimia selailtiin, mutta aiheesta ei ollut mitään uutta tietoa.
Jonnea analysoitiin pelaajana ja ihmisenä. Kukaan häntä ei kovin hyvin tuntenut. “Eikö sillä ollut takanaan jotain ihme opintoja”, joku muisti.
Joukkueen GM Tomi Muhonen kertoi saaneensa päivällä oudon puhelun. “Se korismuija ja ex-poliisi Leini oli soittanut hänelle ja tivannut, oliko ToPo testannut Brain-Ballin älypalloa.” Muhonen sanoi kieltäneensä, sillä muutaman viikon takaisesta testistä oli kirjoitettu vaitiolosopimus. Älypalloa oli käytetty yhdessä peliharjoituksessa. Sali oli suljettu ulkopuolisilta. Pari vartiointiliikkeen miestä oli passissa ja ikkunat oli peitetty. Paikalla oli tusina Brain-Ballin porukkaa, jotka asensivat kymmenkunta videokameraa ja puolenkymmentä päätettä ympäri salia. Brain-Ballin omistajista Pekka Holtari oli ollut paikalla. Olihan hän ToPo:n kasvatti ja tuttu mies.
Tunnin peliharjoitus meni hyvin. Brain-Ballin väki vaikutti tyytyväiseltä purkaesaan laitteita. Pelaajat sanoivat, että eivät he huomanneet mitään eroa normaaliin palloon. Vielä lähtiessään Holtari vannotti, että ei sitten sanaakaan. ToPo sai alati tyhjänä ammottavaan kassaansa Brain-Ballilta kelpo korvauksen, joten Muhonen vakuutti ikuista vaikenemista.
Muhonen ihmetteli, mistä Leini oli kuullut harjoituksesta. Ja miksi yleensä kyseli, vaikka Brain-Ballin ympärillä oli nyt toki aika paljon kuhinaa. Tai ehkä se vain kokeili, kun tiesi Holtarin ToPo-taustasta.
Joukkueen valmentaja Pekkarinen oli kuunnellut Muhosen juttua, madalsi ääntään ja sanoi. “Katsokaa tuonne nurkkapöytään.” Valmennustiimiin kuuluva Make Ruoste käänsi päätään ja totesi: “Kolme ihan kelpo kissaa. Mitä niistä?”
“Eikös tuo keskimmäinen ole Leini”, Pekkarinen sanoi. Leidit olivat huomanneet miesten kääntyilevät päät ja nostivat hymyillen lasejaan, joista kahdessa oli lonkeroa ja yhdessä valkoviiniä. Leini oli asettunut niin, että näki yläkertaan tuovat kierreportaat.
Pekkarinen mutusteli lämmintä voileipäänsä ja mietti. Hän oli siviiliammatiltaan tuomari Helsingin käräjäoikeudessa. Hän oli ollut eilen päivystysvuorossa puoleen yöhön. Poliisilta oli tullut vähän ennen vuoron päättymistä telekuuntelupyyntö. Pekkarinen oli bongannut viisi tuttua nimeä: Jonne Tolonen, Vallu Mäläskäinen, Simo Heino, Kari Olenius, Pekka Holtari ja sitten kaksi tuntematonta ulkomaalaista nimeä. No, skoudet saivat, mitä skoudet halusivat.
Nyt pöytää lähestyi Ylen toimittaja Jouni Virta. Varmaankin iltavuoro oli päättynyt ja Munkassa asuva Virta oli tullut iltaoluelle. Pyysi ja sai luvan istua pöytään. Virralta kyseltiin lisää Kotkan tapahtumista, mutta ei hän ainakaan kertonut sen enempää, mitä uutisissa oli ollut. Virta vilkaisi peremmälle ja hämmästyi.
“Kas Saija Leini. Mitäs Tampereen likka täällä tekee? Soitti mulle aamulla ja kyseli Brain-Ballista.”
“Ai sullekin”, Muhonen älähti.
Virta kiinnostui ja ryhtyi kyselemään. Punehtunut Muhonen kierteli ja vastaili niitä näitä. Virta piti jutun älypallossa ja sen mahdollisuuksissa. ToPo:n valmennustiimi vastaili ympäripyöreästi. Virta vähän kurtisteli kulmiaan.
Make Ruoste oli piipahtanut vessassa. Hän tuli pöytään olkansa yli vilkuillen ja ihmetellen.
“Kun tulin ulos vessasta, melkein törmäsin viiteen heppuun, jotka olivat menossa peräkabinettiin. Yksi oli Holtarin Pekka, mutta se käänsi päänsä eikä morjestanut. On tainnut kusi nousta päähän. Yksi näytti ulkomaalaiselta. Muita en tunnistanut, mutta siinä yhdessä hupparipäisessä kaverissa oli jotain tuttua, vaikka hänet huonosti näinkin”, Ruoste selosti ja jäi mietteliääksi.
“Näyttäkää sen Jonne Tolosen kuvaa”, Ruoste pyysi hetken kuluttua. Miehet kumartuivat vaiteliaina selaamaan kännyköitään päät yhdessä. Peräpöydästä Seija Leini seurasi topolaisten kännykkähartautta tarkkana.