Sydänmaa Vesa

Syntynyt: 1966. Ensimmäinen seura Vantaan PK. Maajoukkueen pitkäaikainen kapteeni.

Pitkäaikainen maajoukkuekapteeni - 10 vuotta (1989-1999), EM-pronssimitalisti 1997, maaotteluita 150-200 (8 EM-kisat ja yhdet MM-kisat). SM-sarjassa 12 kultaa (osa pelaajavalmentajana).

Lisäksi toiminut maajoukkueen päävalmentajana. Ollut myös SIU:n ja Paralympiakomitean puheenjohtaja ja merkittävänä pyörätuolikoripallon aseman edistäjänä Suomessa.

"Omalta kohdaltani matka maajoukkueen pelaajaksi ja kapteeniksi alkoi 16 vuotiaana vuonna 1983, kun vammauduin ja aloin käyttää pyörätuolia. Kesällä 1983 olin kuntoutuksessa silloisessa Käpylän kuntoutuskeskuksessa Helsingissä, jossa pääsin tutustumaan ja kokeilemaan lajia muiden pelaajien kanssa. Kun tulin kotiin kuntoutuksesta loppukesästä 1983, olin kaksi päivää kotona ja sen jälkeen kutsuttuna elämäni ensimmäiselle mj-leirille Pajulahteen! Silloin toiminta ei kuitenkaan ollut vielä mielestäni riittävän urheilullista ja oli jopa lähellä, etten jättänyt koko lajia. Käpylässä olin tutustunut Jorma Niemiseen (tuleva EM-pronssi veli) ja hän sai minut houkuteltua takaisin lajin pariin. Aloitin pelaamisen Vantaan PK:ssa, jossa matka vei ensimmäiseen SM-kultaa, ennen Namika Lahden kultaisia aikoja. Menin opiskelemaan Järvenpäähän kauppaoppilaitokseen (1985-1988) ja sieltä minun oli mahdollista käydä lajiharjoittelussa jopa 4 x viikossa, sekä omat harjoitukset päälle koululla. Vuonna 1986 valmentaja Martti Kitunen kutsui minut mukaan maajoukkuerinkiin ja siitä se matka todella alkoi kohden EM-mitalia sekä muita hienoja hetkiä."

"Yksi mielilauseistani on, että ”hiki hitsaa voittajia” ja sen takana olen edelleen. Toinen voisi olla, että ”if there is a will there is a way”. Mutta ennen kaikkea vaaditaan kovaa työtä, sitoutumista, tahtoa, lahjakkuutta ja uskoa omaan pitkäjänteiseen tekemiseen, jotta on mahdollisuus menestyä huippu-urheilussa. Mielestäni (maajoukkue-)tarinamme todistaa sen, että lähes kaikki on mahdollista. Kun vaan löytyy riittävän iso joukko ihmisiä, joilla on yhteinen päämäärä, palava tahto ja usko omaan tekemiseen, niin silloin palkinto odottaa. Toki tärkeintä kaikessa on itse laji ja tämä koko matka mikä on tehty. Siksi halusin kirjoittaa tähän juttuun vähän ”erilaisia” tapahtumia ja näkökulmia. Meillä voi olla monenlaisia esteitä ja hankaluuksia, mutta ihan pienistä ei saa välittää, jos aikoo menestyä huipulla. Sydämestäni kiitän kaikkia, jotka ovat olleet matkallamme mukana."